En luota muihin ihmisiin, mutta olen kuitenkin liian luottavainen? ristiriita :/

Olen huomannut itsessäni tällaisen ristiriidan, että tavallaan olen höveli ihmissuhteissa ja avaudun vieraillekin ihmisille suht helposti jopa liian, mutta sitten läheisten ihmisten kanssa jotka ovat olleet elämässäni pidempään, epäilen heitä koko ajan. Siis motiiveja tms. en kai usko olevani rakastettava tms. kun ajattelen että hekin haluavat minulle oikeasti vain pahaa? onko mitään keinoa päästä irti tällaisesta kun varsinaisesti mitään sellaista ei ole mielestäni tapahtunut joka voisi vahvistaa pelkoni todeksi

onko kenelläkään muulla samanlaista? välillä pelkään tulevani hulluksi harha-ajatuksieni kanssa. en siis kuvittele että joku yrittäisi myrkyttää tms. mutta epäilen ihmisten välittämistä, kuvittelen että kaikki oikeasti haluavat minulle pahaa tai haluavat käyttää minua jollain tapaa hyväksi. erityisesti esim. suhteissa miehiin pelkään tulevani hyväksikäytetyksi ja että näytetty välittäminen ei olisikaan aitoa