Onko ihan asiallista lopettaa pitkä avioliitto yksipuolisesti ilmoitusluontoisena asiana puolisolle?
Jos yhteiseloa ja naimisissaoloa on kestänyt vajaa 20 vuotta ja yhteiselo ollut melko normaalia (ei alkoholinkäyttöä eikä väkivaltaa). Mielipiteitä? Vai pitäisikö asiasta keskustella ja keskustella ja keskustella ja antaa vielä mahdollisuus.
Onko raukkamaista, jos toinen vain töksäyttää että haluaa erota eikä anna toiselle mitään mahdollisuuksia. Että toinen on sen mielessään jo käynyt läpi ja sitten vain lähtee siltä istumalta, kun niin päättää.
Ja on vielä pieniä lapsiakin perheessä.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohteliaisuus ja toisen arvostaminen/kunnioittaminen on vanhanaikaista ja yliarvostettua monikulttuurisessa suomessa vuonna 2017
Jos siihen pisteeseen ollaan tultu niin kyllä kaikki on jo sanottu ja tehty + päätetty joten se on vaan hyvästien paikka.
Kohteliaisuus ja toisen arvostaminen/kunnioittaminen on kahden kauppaa. Tuskin kukaan lähtee kevyin perustein suhteesta, jossa ollaan kohteliaita, kunnioitetaan ja arvostetaan.
Kaikkeen on omat syynsä, vaikka niitä voisikin olla vaikeaa ymmärtää tai hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On siis ihan ok tuosta noin vain lähteä, kun ei ole koskaan aiemmin kumpikaan puhunut eron mahdollisuudesta sanallakaan. Ei sanallakaan koskaan. Ja sitten yhtäkkiä lähdetään yksipuolisella ilmoituksella. Reilua?
Olisiko sitten reilua "vaatia" toista jäämään suhteeseen? Voihan se mies toki jäädä jos on reilu jätkä, mutta mitä sellaisella miehellä tekee? Elämä ei vaan ole reilua, jossa kaikki menee tismalleen oikein.
Mistä päättelet, että AP on nainen ja lähtijä on mies?
Onhan se asiallista puhua asia, mutta sinänsä jätetyt odottavat loputonta puimista ja asia ei muutu mihinkään, niin miksi sitä puimista jatkaa sitten. Ei se helpota kummankaan oloa. Toinen yrittää kääntää toisen päätä ja joutuu yhä ahtaammalle henkisesti, kun toisen pitää kuunnella loputonta ja turhaa ruikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Kohteliaisuus ja toisen arvostaminen/kunnioittaminen on vanhanaikaista ja yliarvostettua monikulttuurisessa suomessa vuonna 2017
Jos siihen pisteeseen ollaan tultu niin kyllä kaikki on jo sanottu ja tehty + päätetty joten se on vaan hyvästien paikka.
Ohis: ei, vaan kohteliaisuus ja toisten kunnioittaminen kuuluu erottamattomasti monikulttuurisuuteen. Se, ettei katso toisen olevan kunnioituksen arvoinen kuuluu nimenomaan äärikonservatiivisiin yhden ajatuksen kulttuureihin ja yhteisöihin, joissa itsestä poikkeavat ihmiset nähdään uhkana, mikä "oikeuttaa" heidän kohtelemisensa itseä alempiarvoisina henkilöinä.
Mielestäni kokouskutsu tulee lähettää pari viikkoa ennen h-hetkeä.
Toiko puolisosi liitossanne esiin, että hän ei ole tyytyväinen/onnellinen, ja puhuiko hän sinulle epäkohdista, jotka häntä vaivasivat? Pyysikö hän sinua muuttamaan toimintaasi jollain tavalla?
Nämä kaikki ovat aika selkeitä merkkejä siitä, ettei parisuhde voi hyvin. Vai olisiko puolisosi mielestäsi pitänyt käyttää nimenomaan sanoja "harkitsen avioeroa", jotta olisit ymmärtänyt tilanteen?