Miksei saa sanoa, ettei HALUA KOSKAAN vammaista lasta?

En halua vammaista lasta, koska se olisi hirvittävän suuri elämänmuutos. En todellakaan ole sitä mieltä, että vammainen lapsi olisi oksettava jne, mutta kylläkin sitä mieltä, että vammaisesta lapsesta on paljn huolta ja enemmän vaivaa vanemmalleen kuin terveestä. En osaa sanoa tarkkaa rajaa miten vammaisuus minulle määrittyy.. Mutta downia en abortoisi. Pitäisi siis olla " vammaisempi" .

19

Vierailija:

kuulostaa se mun korvissa siltä, kuin viesti olisi seuraava:

" Vammaiset ovat oksettavia, ällöttäviä ja kammottavia sekasikiöitä. Et varmaan sinäkään rakasta vammaista lastasi. Jos vaivaudut koskaan sanomaan, että vammaisuudesta on ollut sinulle surua, tulkitsen asian niin, että siitä on ollut sinulle LIIKAA surua.

Summa summarum: vammaisista on vain surua ja vaivaa, vammaiset kärsivät, estämme kärsimyksen abortoimalla ajoissa. Oikeastaan tulkitsen, että sinun elämäsi on helvettiä ja yksinomaan lapsen vamman takia. Teeskentelet, jos muuta väität.

Salaa toivon, että lapsesi kuolisi, tuo kurja riippakivi, koska siitä oksennusläjästä ei voi olla sinulle kuin harmia. Vai yritätkö olla jotenkin jalo, häh? Myöskin lapsesi elämä on turha ja täynnä kärsimystä. Minä määrittelen sen, kuka saa elää ja kuka ei!"

ihmettelisin, että kukapa ei haluaisi tervettä lasta (paitsi kuulovammaiset kuulemma toivovat myös kuulovammaista lasta). Mutta on todellakin eri asia toivoa, että lapsi on terve ja vammaton + toivoa lapselle kaikkea hyvää maailmassa KUIN julistaa kaikelle kansalle, että MINÄ EN SITTEN MUUTEN IKINÄ HALUA VAMMAISTA LASTA.



Koska asia todellakin on niin, että vaikka kävisit kaikki seulat + ultrat lävitse ja siihen vielä päälle 4D -ultraukset, lapsi voi SILTI olla vammainen.



Jos ei todellakaan halua vammaista lasta, koska elämä muuttuu liikaa, kannattaa hankkia korkeintaan kummilapsi. Hän ei muuta elämää kovin paljon, vaikka olisi kuinka vammainen ja sairas.



Suomessahan on noita NCL-tauteja väestöön nähden enemmän kuin muualla, ne ovat peittyvästi periytyviä hermoston rappeumasairauksia. Tulevat ilmi vasta kun lapsi on jo 1. vauvaiän lopulla tai 2. nuoruusiässä.

vaihdan vaippaa...pidän kiinni kädestä, silitän poskea, laulan. Ja tykkään kovasti työstäni. Lisäksi tiedän, minkälaista on kasvaa cp-vammaisen sisarena.



Mutta jos tiedossa olisi vaikeasti vammaisena syntyvä lapsi, joka olisi lakien puitteissa abortoitavissa, tekisin sen.

lukuisissa verikokeissa + aivokuvissakaan löytämään vammaisuuden aiheuttajaa! Lapsi on ihan normaali, mutta aivot eivät toimi normaalisti. Sellaista ei ole mahdollista normaalin sikiödiagnostiikan keinoin tutkia.



Mitään herätevastetutkimuksia (missmatch negativity) sikiöille ei taas tehdä seulontoina...

todella harva mun tuttavista, joilla vammainen lapsi, on saanut minkäänlaista vinkkiä sikiöaikana, että mitään vikaa olisi missään... Usein nauretaan sitäkin, että on se kumma, vaikka monet ovat käyneet ylimääräisissäkin seuloissa...siltikään mitään ei näkynyt! Ennenkuin lapsi oli syntynyt.

Katkeruutta voi tulla siitäkin, että terve ja " hyvät eväät elämälle" saanut lapsi tärvää kaikki rahansa viinaan ja viimein tappaa itsensä. Joskus voi käydä niinkin, vaikka vanhemmat olisivat tosiaan kaikkensa tehneet ja lapsuus olisi ollut kaikinpuolin normaali.

koska se ei ole sairaus. Kuka tahansa voi saada vammaisen tai sairaan lapsen. Jos on sitä mieltä, että ei kestä sitä, ainoa varma keino on olla hankkimatta lasta. Minäkin hoidan työkseni vaikeasti vammaisia ihmisiä ja juuri siitä syystä en voisi kuvitellakaan abortoivani lapsen vammaisuuden takia.