Onko liian myöhäistä mennä 30-vuotiaana korkeakouluun?

Ei ole.Ihan kovimpaan urakärkeen et kuitenkaan enää ennätä.

Menin yliopistoon 31-vuotiaana, nyt 41-vuotiaana olen oman alani vaativissa asiantuntijatehtävissä. Yliopisto-opinnot jäivät vaikean traumataustan vuoksi nuorena, töissä olin kyllä lähes koko ajan. 

Taustani vuoksi en koskaan tule olemaan mikään super-uratykki, kun  ehdin aloittaa paljon muita vanhempana, mutta ei ole ollut tavoitteissakaan. Olen tehnyt parhaani kaikissa töissä ja olen hyvin tyytyväinen nykytilanteeseen. Jos elämä heittelee, niin tiedän, että löydän todennäköisesti jostain myös muuta työtä. 

T. Yhteiskuntatieteilijä

Eipä kait, tiedän yhden liki 60v joka aloitti korkeakoulussa kun tuli yt:ssä potkut. Valmistui sitten yli 60v mutta tekee edelleen alan hommia eläkkeen ohella.

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Ei ollenkaan. Kolmikymppisellä on keskimäärin enemmän älliä, elämänkokemusta ja -hallintaa kuin parikymppisellä, eli on hyvät mahdollisuudet sille, että opiskelu on motivoitunutta, tehokasta ja tuloksellista.

Mä aina ilahdun kun luen juttuja reilusti vanhoista naisista, siis 60-80 -vuotiaista jotka ovat lukeneet ylioppilaiksi tai menneet korkeakouluun, jopa väitelleet. Aiemmin elämässä siihen ei ole ollut mahdollisuuksia. Tuollaisista naisista (ovat siis yleensä naisia) saa toivoa ja virtaa. 

Saisivat maksaa itse harrastuksensa.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Ei ollenkaan. Kolmikymppisellä on keskimäärin enemmän älliä, elämänkokemusta ja -hallintaa kuin parikymppisellä, eli on hyvät mahdollisuudet sille, että opiskelu on motivoitunutta, tehokasta ja tuloksellista.

Mä aina ilahdun kun luen juttuja reilusti vanhoista naisista, siis 60-80 -vuotiaista jotka ovat lukeneet ylioppilaiksi tai menneet korkeakouluun, jopa väitelleet. Aiemmin elämässä siihen ei ole ollut mahdollisuuksia. Tuollaisista naisista (ovat siis yleensä naisia) saa toivoa ja virtaa. 

Saisivat maksaa itse harrastuksensa.

eihän tässä maassa kukaan muukaan itse maksa mitään joten miksi pitäisi

Minä olen 34- vuotiaana yliopistoon mennyt humanisti (böö!), ja alallani iästä on vain etua (tämä yliopistonlehtorin suusta, mutta koen samoin). Opiskelijoiden keski-ikä pääaineessani on 40. Nuoria ei yleensä kiinnosta. Ai juu, työpaikkakin on.

No kuule ei ole. Mun ystävä, 52 v, sai just maisterin paperit. Aikonaan käynyt amiksen, myöhemmin opiston (sellaistahan ei enää ole), sen jälkeen amk-tutkinto ja nyt siis maisteri. Monet tuttavani, lähinnä naiset, opiskelevat paljonkin myöhemmällä iällä. Itse kävin aikoinaan iltalukion ja vanhin oppilas oli yli 70-v. Tuttavani opiskeli nelikymppisenä lastenhoitajasta luokanopettajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Ei ollenkaan. Kolmikymppisellä on keskimäärin enemmän älliä, elämänkokemusta ja -hallintaa kuin parikymppisellä, eli on hyvät mahdollisuudet sille, että opiskelu on motivoitunutta, tehokasta ja tuloksellista.

Mä aina ilahdun kun luen juttuja reilusti vanhoista naisista, siis 60-80 -vuotiaista jotka ovat lukeneet ylioppilaiksi tai menneet korkeakouluun, jopa väitelleet. Aiemmin elämässä siihen ei ole ollut mahdollisuuksia. Tuollaisista naisista (ovat siis yleensä naisia) saa toivoa ja virtaa. 

Saisivat maksaa itse harrastuksensa.

He eivät ole voineet nuoruudessaan opiskella, ovat tehneet kymmeniä vuosia töitä ja maksaneet veronsa, kyllä he saavat opiskella siinä kuin muutkin. Lisäksi noinkin vaativa aivojumppa pitää ainakin henkisesti paremmassa kunnossa ja ehkäisee ehkä muistisairauksia. Yleensähän vanhemmat opiskelijat opiskelevatkin mahdollisimman pitkälle avoimessa yliopistossa ja maksavat siitä, mutta ihan maisteriksi asti siellä ei voi opiskella. Onko kaikessa joku tietty ikä, mitä saa tehdä?

Ei ole.

Ei ole :) muutenkin asiaa kannattaa ennemmin ajatella siltä kannalta montako työvuotta on vielä edessäpäin, eikä sitä minkä ikäinen on :)

Voithan sinä mennä itseäsi sivistämään (toivottavasti omilla rahoilla), mutta muuten ikää on jo liikaa. Tämä on valitettava tosiasia, jota ei uskalleta ääneen sanoa. Suurimmalle osalle ihmisistä koulutus tuo parannusta elämänlaatuun vain, jos kouluttautuu nuorena. Aikuisiällä opiskellessa taustalla täytyy olla aikaisempia opintoja alalta tai erittäin vankka työkokemuspohja. Näiden puuttuessa on lähes jokaisessa tapauksessa opintojen ainut tulos vain käteen lyöty paperi tutkinnon suorittamisesta.