Mies ei muista minua äitienpäivänä koska ei ole yhteisiä lapsia

Meillä ei ole ollut koskaa riitaa tai pahaa mieltä äitienpäivistä. Miehen lapset askartelivat kortit omalle äidilleen, yhteiset ovat tehneet minulle. Muuten olemme viettäneet äitienpäivää miehen äidillä (minun on kuollut).

No huhhuh kirjoitti:

Jos minun isälläni olisi toinen nainen ja asuisin heidän kanssaan en missään nimessä sanoisi hänelle hyvää äitienpäivää enkä juhlisi sitä hänen kanssaan koska minulla on oma oikea äiti jonka kanssa juhlitaan, eikä jotain naista joka on isäni kanssa.

Tässä malliesimerkki siitä, mitä kaikkea äitipuolet voivat joutua sietämään. Lapsipuoletkin voivat olla joskus tosi ilkeitä ja epäkiitollisia, vaikka asuisivat tämän "isäni uuden naisen kanssa". Ei siis todellakaan mikään ihme, jos äitipuoletkin välillä väsyvät tällaiseen epäkunnioittavaan kuvioon, vaikka olisivat ihan ok persoonia. Kyllä varttuneemmat lapset, varsinkin siinä vaiheessa, kun osaavat kirjoitella jo vauva-palstalle, saisivat välillä itsekin katsoa peiliin

Se isän uusi nainen kelpaa kyllä tekemään kaikki kotityöt ja hoitamaan miehensä räkänokkaisia pentuja, ja lopulta kun vuodet vierii, isän omaishoitajaksi 24/7. Mutta se nainen, joka synnytti pennut ja sitten hylkäsi ne kiimassa uuden miehen vuoksi, on se pyhä äiti. Joopa, pitäkää päivänne ja pentunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öööööö.... Te, joiden mielestä lasten kanssa asuvaa äitipuolta ei tarvitse äitienpäivänä muistaa: kai olette myös sitä mieltä, ettei adoptiovanhempia muisteta äitien- ja isänpäivänä?

Ihanko tosissasi sä vertaat adoptiovanhempia äiti- tai isäpuoleen?! Ei jessus mikä idiootti.

Aloittaja sanoi asuvansa miehensä lasten kanssa. Millä lailla tämä ei ole verrattavissa adoptioon? On oletettavaa että hän ottaa vastuuta miehensä lapsista. 

Luuletteko te jessus-mitkä-idiootit, että isän tai äidin uusi puoliso elää perheen ulkopuolella jotain omaa, eristettyä elämäänsä lapsiperheshown ulottumattomissa? 

Minun isäni järjesti aina äitienpäivästä varsinaisen spektaakkelin, ei pelkästään omalle äidilleen, vaan myös vaimolleen eli meidän äidillemme ja jopa hänen äidilleen. (Sen sijaan isäni isoisän leskeä, joka hajotti hänen isänsä perheen vuonna papu, hän ei koskaan muistanut äitienpäivänä. Ilmeisesti rajansa kaikella.)

Olen pitänyt tätä normaalina, kunnes oma mieheni ensimmäisenä äitienpäivänäni äitinä ilmoitti minulle, etten ole hänen äitinsä, eikä hän aio muistaa minua millään lailla. Ei hän omaakaan äitiään muista kuin ehkä puhelinsoitolla, että en tunne pahasti jääväni kakkoseksi. Mutta kyllä silloin itku tuli. Nyt ei enää, kun lapset ovat isoja ja osaavat järjestää äitienpäiväkivoja itse.

Ei mitään muistamisia voi keneltäkään vaatia. Mitä jos aloittaja ja muut onnitteluja ja huomionosoituksia kaipaavat muistaisivat ensisijaisesti omaa äitiään. Jos puoliso, puolison lapset tms. lapsipuolet muistavat, on lämmittävää tietää, että ele ei tule velvollisuudesta vaan aidosta halusta.

Mitään muistamisia ei tietenkään voi vaatia, mutta on aivan luonnollista kaivata pientä onnittelua, vaikkei lasten biologinen äiti olisikaan. Onko keltään pois, jos lapsipuolet olisi kasvatettu niin, että lyhyt sana "kiitos" kuuluisi muutoinkin heidän sanavarastoonsa useammin? Kenties myös lasten biologinen äiti voisi joskus kiittää äitipuolta siitä, että tämä hoitaa hänen lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei muista minua äitienpäivänä koska ei ole yhteisiä lapsia

Meillä ei ole yhteisiä lapsia, miehellä kyllä on omia. Asumme yhdessä hänen lastensa kanssa.

Mutta nyt hän sanoi ettei aio muistaa minua koska en ole äiti. Wtf????

Hyvän provon teit kun näin monta sivua on jo keskustelua.

Niin, olen naimisissa lesken kanssa. Hänellä on kaksi aikuista poikaa, kolmas edellisen vaimon kanssa ja edesmenneen vaimon kanssa tytär puoli. Itselläni on yksi poika. En ole tuppautunut heidän elämänsä mutta ottaa päähän todella ylimielinen suhtautuminen poikaani. Hän on vasta 16-vuotias. Mies ei pysty suhtautumaan poikaani normaalisti vaan provosoi ja käyttäytyy kuin teini-ikäinen teinin kanssa, ero on mielestäni oikea ratkaisu. Siinä kerrassaan finlandsvenkatalande, really.