Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II
Kommentit (8206)
Mä en tiedä mitä tekisin jos sä kävelisit mua vastaan kaupungilla. Kääntäisinkö pääni ja olisin huomaamatta vaiko ihan muka-tyynenä moikkaisin. Sä näkisit varmaan heti etten oo sua unohtanut vaikka kuinka yrittäisin näytellä coolia ja jos sulle olisin ollut ihan samantekevä, olisi tilanne aika kiusallinen. Toivon siis etten sua ihan heti näe, ehkä sitten kun olen lopulta sisäistänyt että käsitin sittenkin kaiken väärin. Se ei tätä ikävää just nyt helpota, mutta yritän jatkaa elämää ilman sua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se vuosi sitten ollut kova ja lähes epämiellyttävä kaipaus on väistynyt ja tilalla on lempeämpi ja kauniimpi kaiho.
Se on hyvä merkki. yksipuoliset tunteesi ovat kuolemassa tarpeettomina. Tulee uusia ihastuksia joiden kanssa onnistaa paremmin. <3
Olen pettynyt sinuun ja auttamiseesi. T, asiakkaasi
Hei, minä olen se tyttö joka voitti sinut kädenväännössä ja juoksussa. Se, kuka pukeutuu poikamaisesti ja kertoi kauhutarinoita ja nauroi aina kun juttelimme ja nautti siitä. Olin vain ihastunut sinuun, ja olin niin villi ja äänekäs ettei kuulostanut hyvältä his olisin sanonut sen.... Olisitpa vielä edes kaverini :'( tv.tyttö joka oli parivuotta sitten kanssasi samalla luokalla Kouvolassa.
... Alan itkee
Itken :-(
Vierailija kirjoitti:
Puhelin löytyy, säpo löytyy, osoite löytyy...millä ottaisin yhteyttä 💕
Kunpa ikinä lähestyisit..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä olet haaveideni mies?! Muut ympärillä pariutuu, minä vain kuljen kaduilla aaveena.
Onko sulla olemassa joku haaveiden mielikuvamies, millainen täytyisi olla? Joku sellanen ns. unelmamies?
Millanen se on?
Mullakin on lähipiirin ihmiset pariutuneet jo aikaa sitten ja loputkin viimeisen vuoden aikana, mutta omaa yksinoloa enemmän ärsyttää typerät kysymykset tyyliin "miksi olet sinkku/etkö halua seurustella" ja vaivaannuttavat paritusyritykset joidenkin kavereiden taholta.
Esim. kaveri pyytää kylään ja paikalla onkin sitten "yllättäen" joku kaverin miehen sinkkukamu ja eeehh ihan tosi kiusallista.
Välttelen myös kaikkia sekatapahtumia ja -illanviettoja, koska on ahdistavaa olla se kaveri-/tuttavapiirin about ainoa sinkkunainen, eli olen pitkälti yksin ja jos jossain käyn pyrin tekemään sen niin, että paikalla on vaan naisia.
Tollaset asiat tietysti helpottais jos ois kumppani, siis voisi tavallaan elää "vapaammin", mutta eihän sellasia asioita ylipäätään itse päätetä, vaan mennään sillä mitä annetaan ja jos ei anneta niin ei voi mitään.
Siksi "etkö halua seurustella" ja muut typerät kysymykset on kummallisia ja turhia.
Ja toisaalta enemmän pariutuminen pelottaa kuin houkuttaa, vaikka tottakai rakkautta kaipaankin.
Pariutumisen plussat on tietty turva ja vapaus, säännöllinen seksielämä ja vois keskittyä enemmän omaan hyvinvointiin kun vois käyttää kumppania syynä miks en aina pääse auttamaan tai viihdyttämään muita.
Toisaalta en varmaan oikeasti jaksaisi olla kenenkään kanssa ja pilaisin vaan sen toisen elämän.
Rutiinien rikkoutuminen on ahdistava ajatus, yksityisyyden menetys kuumottaa, jatkuva läsnäolo ja erinäiset vaatimukset ahdistaa jne.
Tunnen jo nyt jatkuvasti olevani ihan loppu ja vastuussa muiden henkisestä hyvinvoinnista, saatan esim. kavereiden kanssa ravintolassa ollessa poistua välillä vessaan itkemään kun ahdistaa hälinä ja vaatimukset, haaveilen usein katoavani jne.
En varmaan oikeasti vaan KESTÄISI elää jonkun kanssa.
Jos vaan itkisin ja romahtelisin ja oksentelisin jatkuvasti enkä nukkuis koskaan. Katastrofi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hyi helvetti. Olet rumin nainen kenet ikinä olen edes tavannut. Tee palvelus ja mene kauneusleikkaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä olet haaveideni mies?! Muut ympärillä pariutuu, minä vain kuljen kaduilla aaveena.
Onko sulla olemassa joku haaveiden mielikuvamies, millainen täytyisi olla? Joku sellanen ns. unelmamies?
Millanen se on?Mullakin on lähipiirin ihmiset pariutuneet jo aikaa sitten ja loputkin viimeisen vuoden aikana, mutta omaa yksinoloa enemmän ärsyttää typerät kysymykset tyyliin "miksi olet sinkku/etkö halua seurustella" ja vaivaannuttavat paritusyritykset joidenkin kavereiden taholta.
Esim. kaveri pyytää kylään ja paikalla onkin sitten "yllättäen" joku kaverin miehen sinkkukamu ja eeehh ihan tosi kiusallista.
Välttelen myös kaikkia sekatapahtumia ja -illanviettoja, koska on ahdistavaa olla se kaveri-/tuttavapiirin about ainoa sinkkunainen, eli olen pitkälti yksin ja jos jossain käyn pyrin tekemään sen niin, että paikalla on vaan naisia.Tollaset asiat tietysti helpottais jos ois kumppani, siis voisi tavallaan elää "vapaammin", mutta eihän sellasia asioita ylipäätään itse päätetä, vaan mennään sillä mitä annetaan ja jos ei anneta niin ei voi mitään.
Siksi "etkö halua seurustella" ja muut typerät kysymykset on kummallisia ja turhia.
Ja toisaalta enemmän pariutuminen pelottaa kuin houkuttaa, vaikka tottakai rakkautta kaipaankin.
Pariutumisen plussat on tietty turva ja vapaus, säännöllinen seksielämä ja vois keskittyä enemmän omaan hyvinvointiin kun vois käyttää kumppania syynä miks en aina pääse auttamaan tai viihdyttämään muita.
Toisaalta en varmaan oikeasti jaksaisi olla kenenkään kanssa ja pilaisin vaan sen toisen elämän.
Rutiinien rikkoutuminen on ahdistava ajatus, yksityisyyden menetys kuumottaa, jatkuva läsnäolo ja erinäiset vaatimukset ahdistaa jne.
Tunnen jo nyt jatkuvasti olevani ihan loppu ja vastuussa muiden henkisestä hyvinvoinnista, saatan esim. kavereiden kanssa ravintolassa ollessa poistua välillä vessaan itkemään kun ahdistaa hälinä ja vaatimukset, haaveilen usein katoavani jne.
En varmaan oikeasti vaan KESTÄISI elää jonkun kanssa.
Jos vaan itkisin ja romahtelisin ja oksentelisin jatkuvasti enkä nukkuis koskaan. Katastrofi.
Ei ole mitään tietynlaista unelmamiestä. Haaveilen vain miehestä, jonka kanssa on hyvä olla. (Ja tietysti hänellä hyvä olla minun kanssani.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätin pitää kesälomaa salilta heinäkuun. Joten ei nähdä mies vähään aikaan! Hymyillään taas kun tavataan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jorma K kovana (vaikka ei se aina ole 😉) ikkunoiden laittaja Hämeestä. Kaipaan sua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hey D, how are you sweetie? Enjoying the Finnish summer as hot as you?
Suomen kesän "kuumuuden" huomioon ottaen kohde ei välttämättä tiedä, tarkoititko kehuksi vai ilkeilyksi.:D
Come on, don't take me so literally. The weather's great whenever she happens to be around.
Is she Heidi? Or what are her initials?
It's not about her name or initials. It's about passion and emotions.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hey D, how are you sweetie? Enjoying the Finnish summer as hot as you?
Suomen kesän "kuumuuden" huomioon ottaen kohde ei välttämättä tiedä, tarkoititko kehuksi vai ilkeilyksi.:D
Come on, don't take me so literally. The weather's great whenever she happens to be around.
Is she Heidi? Or what are her initials?
It's not about her name or initials. It's about passion and emotions.
Dear? Devil? Darling? Dangerous? Dirty?
Kuinka ajatuskin sinun menettämisestä tuntuu näin pahalta ja kamalalta sydämessä! Elämä olisi sitten niin erilaista. Haluan rakastaa sinua, en menettää sinua. Sitten ei ole muuta kuin ikävä. <3
Saisinpa tietää mitä tunnet ja ajattelet
Vierailija kirjoitti:
Saisinpa tietää mitä tunnet ja ajattelet
Aina ei saa ikinä tietää
Ketju on lukittu.
Se vuosi sitten ollut kova ja lähes epämiellyttävä kaipaus on väistynyt ja tilalla on lempeämpi ja kauniimpi kaiho.