Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ees enää oo ketään ketä kaipaisin, jäin vaan tänne tottumuksesta jumimaan ja kirjoittelemaan jotain yleisluontoista.

Kaikkeni olen yrittänyt eikä millään ole mitään vaikutusta ja aikakin on näköjään tehnyt tehtävänsä, kun en saa enää mitään säväreitä henkilön ajattelemisesta, en kykene fantasioimaan hänestä (tämä tuli kyllä jo varmaan nelisen kuukautta sitten? Tai ylikin) eikä tunnu oikein missään jos yritän "ärsyttää" mieltäni hänellä.

Ei jotenkin vaan kiinnosta, tunnen ettei häntäkään ja tuonne jonnekin "pohjavesiin" on tullut sellanen tyyni toteamus siitä, ettei me vain tulla enää ikinä olemaan tekemisissä ja se on ihan fine.

Jotenkin on lopultakin konkretisoitunut, ettei ole mitään. Ei koskaan ollutkaan. Eikä koskaan tule.

Ajattelen, että tämä 1,5-vuotinen oli jonkinlainen koettelemus, jonka tarkoituksena oli ehkä kaivaa pimeitä puoliani esiin ja laittaa minut työskentelemään niiden kanssa ja päästä siinä kohdin eteenpäin sen lisäksi, että tällaisen ajanjakson jälkeen osaa arvostaa jotain hyvää ja ylipäätään TIETÄÄ mitä haluaa ja tietää haluavansa.

Mietin, että elämässäni on ollut/käynyt kolme paholaista, yksi enkeli ja yksi jeesus, ja tämä viimeisin paholainen jää todellakin ja onneksi viimeiseksi (kolmen pahan lisäksi tulee kolme hyvää, joista yksi vielä uupuu).

Kuudes on sitten Kuningas - viimeinen ja merkityksellisin osa, joka ratkaisee ja lukitsee kaiken.

Tästä lähin voisin täyttää tänne tuhlaaman aikani johonkin kehittävämpään, kirjoittaa vaikka päiväkirjaan mielummin kaiken kuin tänne.

Nettipalstat on muutenkin vähän sellasia, että niistä tulee vaan paha mieli.

Tähän loppuun sopisi varmaan joku klassinen "kaikkea hyvää kuitenkin sinulle"-tyyppinen liirumlaarum, mutta en laita, koska ei oikeasti tunnu siltä.

Kun ei vaan enää kiinnosta, mitä sille henkilölle kuuluu tai tapahtuu.

Ihan sama kuoleeko se huomenna vai meneekö naimisiin, elääkö elämänsä onnellisena loppuun saakka vai kärsiikö - ei vaan enää tunnu missään, ei kiinnosta.

Todella pahasti puhut toisesta. Onko kaikki inhottavia jotka eivät anna tai kiinnostu sinusta?

Kyllä se pahuus on sinussa.

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että elämässäni on ollut/käynyt kolme paholaista, yksi enkeli ja yksi jeesus, ja tämä viimeisin paholainen jää todellakin ja onneksi viimeiseksi (kolmen pahan lisäksi tulee kolme hyvää, joista yksi vielä uupuu).

Kuudes on sitten Kuningas - viimeinen ja merkityksellisin osa, joka ratkaisee ja lukitsee kaiken.

Ei kuulosta ihan tervejärkiseltä tuo pätkä. Ja muutenkin mä en ainakaan ikinä missään tapauksessa koskaan ajattelis, että ois ihan sama joku ihminen josta oon joskus tykännyt kuolis. Se ois jotain ihan kamalaa, valtava suru.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ees enää oo ketään ketä kaipaisin, jäin vaan tänne tottumuksesta jumimaan ja kirjoittelemaan jotain yleisluontoista.

Kaikkeni olen yrittänyt eikä millään ole mitään vaikutusta ja aikakin on näköjään tehnyt tehtävänsä, kun en saa enää mitään säväreitä henkilön ajattelemisesta, en kykene fantasioimaan hänestä (tämä tuli kyllä jo varmaan nelisen kuukautta sitten? Tai ylikin) eikä tunnu oikein missään jos yritän "ärsyttää" mieltäni hänellä.

Ei jotenkin vaan kiinnosta, tunnen ettei häntäkään ja tuonne jonnekin "pohjavesiin" on tullut sellanen tyyni toteamus siitä, ettei me vain tulla enää ikinä olemaan tekemisissä ja se on ihan fine.

Jotenkin on lopultakin konkretisoitunut, ettei ole mitään. Ei koskaan ollutkaan. Eikä koskaan tule.

Ajattelen, että tämä 1,5-vuotinen oli jonkinlainen koettelemus, jonka tarkoituksena oli ehkä kaivaa pimeitä puoliani esiin ja laittaa minut työskentelemään niiden kanssa ja päästä siinä kohdin eteenpäin sen lisäksi, että tällaisen ajanjakson jälkeen osaa arvostaa jotain hyvää ja ylipäätään TIETÄÄ mitä haluaa ja tietää haluavansa.

Mietin, että elämässäni on ollut/käynyt kolme paholaista, yksi enkeli ja yksi jeesus, ja tämä viimeisin paholainen jää todellakin ja onneksi viimeiseksi (kolmen pahan lisäksi tulee kolme hyvää, joista yksi vielä uupuu).

Kuudes on sitten Kuningas - viimeinen ja merkityksellisin osa, joka ratkaisee ja lukitsee kaiken.

Tästä lähin voisin täyttää tänne tuhlaaman aikani johonkin kehittävämpään, kirjoittaa vaikka päiväkirjaan mielummin kaiken kuin tänne.

Nettipalstat on muutenkin vähän sellasia, että niistä tulee vaan paha mieli.

Tähän loppuun sopisi varmaan joku klassinen "kaikkea hyvää kuitenkin sinulle"-tyyppinen liirumlaarum, mutta en laita, koska ei oikeasti tunnu siltä.

Kun ei vaan enää kiinnosta, mitä sille henkilölle kuuluu tai tapahtuu.

Ihan sama kuoleeko se huomenna vai meneekö naimisiin, elääkö elämänsä onnellisena loppuun saakka vai kärsiikö - ei vaan enää tunnu missään, ei kiinnosta.

Todella pahasti puhut toisesta. Onko kaikki inhottavia jotka eivät anna tai kiinnostu sinusta?

Kyllä se pahuus on sinussa.

Mistä päättelit kolmen paholaisen olleen joitain jotka eivät "antaneet" eivätkä kiinnostuneet?

Ihme oletuksia sinulta, ei kai nyt kukaan (tai ainakaan minä) pidä PAHANA sellaista, jos joku ei kiinnostu minusta tai anna seksiä.:D

Kyllä taustalla on systemaattista pilkkaamista, nöyryytystä, ilkeilyä, vedätystä, halveksivaa käytöstä ym. ennen kuin ketään paholaiseksi kutsun.

Että jos menisit vaikka muualle keksimään omiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että elämässäni on ollut/käynyt kolme paholaista, yksi enkeli ja yksi jeesus, ja tämä viimeisin paholainen jää todellakin ja onneksi viimeiseksi (kolmen pahan lisäksi tulee kolme hyvää, joista yksi vielä uupuu).

Kuudes on sitten Kuningas - viimeinen ja merkityksellisin osa, joka ratkaisee ja lukitsee kaiken.

Ei kuulosta ihan tervejärkiseltä tuo pätkä. Ja muutenkin mä en ainakaan ikinä missään tapauksessa koskaan ajattelis, että ois ihan sama joku ihminen josta oon joskus tykännyt kuolis. Se ois jotain ihan kamalaa, valtava suru.

Ei kuulosta sinusta tervejärkiseltä, Ok.

Mä en kyllä jaksais surra jonkun vanhan ihastuksen (jonka kanssa en ole enää missään tekemisissä enkä ihastunut) kuolemaa - tosin en nyt mitenkään innoissanikaan tietenkään olisi. Se olisi vain täysin neutraalia.

Ihmisiä syntyy, ihmisiä kuolee, sellasta se on.

Kukahan täällä aiheuttaa nettipalstalla sitä pahaa mieltä

Vierailija kirjoitti:

Kukahan täällä aiheuttaa nettipalstalla sitä pahaa mieltä

No anteeksi.

Olisi varmaan pitänyt kirjoittaa kyseiseen viestiin jotain tarkkoja tuntomerkkejä, niin ei tarvitsisi randomeiden mieltä pahoittaa.

Kuka olitkaan mielensäpahoittaja, kirjoitin saman ajatuksen mutta pyyhin sitten pois. Ja sitten kirjoitin toisen viestin jossa pohdin omaa keskeneräisyyttäni kun tuskin koskaan tulen pääsemään tuohon pisteeseen, jossa toisen loppuelämän kärsimys olisi yks hailee. Ai niin, enhän kai sinne ollut menossakaan, hupsujako mietin. Kaikki pyyhin pois, tämä livahti.

Tiedän mistä ostit sun erään lempparineuleen…:D Tai törmäsin siihen just äsken netissä. Tykätään vissiin molemmat enemmän nettishoppailusta kuin sovituskopeista. Seikkailit mun unissakin taaaas viime yönä. Oli aika ihmeellinen uni, semmonen pelkkää unilogiikkaa. Kasattiin jotain outoa jättimäistä mustaa tai tummanharmaata palikkaa ja se edusti ties mitä milloinkin ja siitä piti siksi siirtää painavahkoja osia. Esim. yksi kokonainen rivi piti siirtää, koska sinä et saanut syödä pizzaa…wtf???

Miksiköhän universumi jaksaa nykyään koko ajan muistuttaa sinusta…ja miksiköhän mä taas oon alkanut kirjoittaa melkein joka päivä tänne, kuulostan jo ihan eräältä toiselta. Nyt on kyllä pakko ottaa itseä niskasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ees enää oo ketään ketä kaipaisin, jäin vaan tänne tottumuksesta jumimaan ja kirjoittelemaan jotain yleisluontoista.

Kaikkeni olen yrittänyt eikä millään ole mitään vaikutusta ja aikakin on näköjään tehnyt tehtävänsä, kun en saa enää mitään säväreitä henkilön ajattelemisesta, en kykene fantasioimaan hänestä (tämä tuli kyllä jo varmaan nelisen kuukautta sitten? Tai ylikin) eikä tunnu oikein missään jos yritän "ärsyttää" mieltäni hänellä.

Ei jotenkin vaan kiinnosta, tunnen ettei häntäkään ja tuonne jonnekin "pohjavesiin" on tullut sellanen tyyni toteamus siitä, ettei me vain tulla enää ikinä olemaan tekemisissä ja se on ihan fine.

Jotenkin on lopultakin konkretisoitunut, ettei ole mitään. Ei koskaan ollutkaan. Eikä koskaan tule.

Ajattelen, että tämä 1,5-vuotinen oli jonkinlainen koettelemus, jonka tarkoituksena oli ehkä kaivaa pimeitä puoliani esiin ja laittaa minut työskentelemään niiden kanssa ja päästä siinä kohdin eteenpäin sen lisäksi, että tällaisen ajanjakson jälkeen osaa arvostaa jotain hyvää ja ylipäätään TIETÄÄ mitä haluaa ja tietää haluavansa.

Mietin, että elämässäni on ollut/käynyt kolme paholaista, yksi enkeli ja yksi jeesus, ja tämä viimeisin paholainen jää todellakin ja onneksi viimeiseksi (kolmen pahan lisäksi tulee kolme hyvää, joista yksi vielä uupuu).

Kuudes on sitten Kuningas - viimeinen ja merkityksellisin osa, joka ratkaisee ja lukitsee kaiken.

Tästä lähin voisin täyttää tänne tuhlaaman aikani johonkin kehittävämpään, kirjoittaa vaikka päiväkirjaan mielummin kaiken kuin tänne.

Nettipalstat on muutenkin vähän sellasia, että niistä tulee vaan paha mieli.

Tähän loppuun sopisi varmaan joku klassinen "kaikkea hyvää kuitenkin sinulle"-tyyppinen liirumlaarum, mutta en laita, koska ei oikeasti tunnu siltä.

Kun ei vaan enää kiinnosta, mitä sille henkilölle kuuluu tai tapahtuu.

Ihan sama kuoleeko se huomenna vai meneekö naimisiin, elääkö elämänsä onnellisena loppuun saakka vai kärsiikö - ei vaan enää tunnu missään, ei kiinnosta.

Todella pahasti puhut toisesta. Onko kaikki inhottavia jotka eivät anna tai kiinnostu sinusta?

Kyllä se pahuus on sinussa.

Hmm... En ole kelle vastasit, ja hän jo vastasikin, mutta koska se viesti selvästi oli naiselta miehelle (kuningas-viittaus jne), niin en kyllä itse naisena ikinä voisi ajatella, että joku mies, joka "ei anna" mulle 😂 olis jotenkin "inhottava", tai joka ei vaan kiinnostu mun viehkeästä persoonasta. Kyllä ne on ihan eri tason loukkaukset, julkiset nöyryytykset, sydämen raateleminen hajalle ja tunteilla leikkiminen, laskelmointi ja hylkääminen, jotka satuttavat, enkä silti halua ko. miehelle mitään pahaa. Kunhan vain kadun että ikinä tavattiin ja etten tajunnut aiemmin lähteä.

Eli syytän ihan itseäni, koska näin hänen oikeat kasvonsa pari kertaa (kun hän ei huomannut), mutta halusin silti uskoa hyvään, ja että hän oikeasti jos ei rakasta, niin ainakin välittää jossakin määrin. Toivottavasti opin viimein luottamaan vaistooni. Eikä uskomaan tyhjiin sanoihin ja haaveisiin. 💔

Naiivi typerys.

Mitäpä tuota kainostelemaan tykkään susta, niin 😀

Ei muakaan kiinnosta entinen ihastus enää. Osoittautui paskaksi tyypiksi eikä ollut kiinnostunut musta. Olen nykyään taas onnellinen. Se oikea mulle on tuolla jossain..

Tuleeko joillain uhattu olo tai jotenkin sellainen "omg ihastukseni voisi ajatella minusta noin", vai miksi toi mun pitkä viesti aiheutti ulkopuolisia reaktioita?

Joillekin se on arkipäivää, tietää ettei ihastus välitä ja koko oma oleminen ja kaikki mitä sulle tapahtuu tai ei on sille yks hailee - ja TÄMÄ on syy sille, miksi olen erittäin mielissäni kun jonkinlainen emotionaalinen neutralisoituminen henkilön suhteen tapahtui.

En ole mitenkään kaunainen tai toivo pahaa (kuten kirjoitinkin!), olen vain neutraali eikä hän liikuta enää minussa mitään. En siis välitä eikä hänen kylmyytensä minua kohtaan enää satu, kun ei tunnu miltään.

Mielestäni tähän pisteeseen tuleminen on erittäin terve ja hyvä merkki itsessäni.

Ei se ole mitään elämää eikä rakastavaa roikkua jossain henkilössä ja tunteessa kohtuuttomia aikoja samalla tietäen, ettei henkilöä voisi vähempää kiinnostaa.

Joten: jos kirjoitukseni täällä jotakin loukkasikin niin voitte lohduttautua sillä, ettei se kyseistä henkilöä voisi loukata.:D

Kirjoitin vain omia kokemuksiani ja tunteitani, siinä se.

Miksi muuten kirjoittelette täällä jos toinen ei kerta kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten kirjoittelette täällä jos toinen ei kerta kiinnosta?

Niinku kirjoitin aiemmin; jäin jumimaan.

Ja rakastan rakkautta, siis toisten ja kaikkien (paitsi omaa).

Eikä mulla oo aina hirveesti mitään paikkaa tai ihmistä jonka kanssa puhua, siis sillain rehellisesti.

Niin tää on siksi hyvä, ja tää ketju erityisesti (muu vauva-palsta on aika ankea usein ja liian hektinen).

Milloin näit minut ensi kerran? (pvm?) Kerroit, että Vauva-lehden keskusteluista löytää vastauksen lähes kaikkeen. Näin sinut viimeksi maanantaina 28.8. Istuit eri aamiaispöydässä "kollegasi" kanssa. Kävin lähellänne ja sanomassa hei, kun lähdin. Sinä sanoit "Niin se on arki ja maanantaiaamu..."

Olen ajatellut sinua koko ajan. Seurassasi rauhoitun ja kaikki tuntuu hyvältä.

Jos saan joskus viestin siltä mieheltä ketä täällä niin kovin kaipaan lupaan tulla kertomaan.XD Hölmöähän tää on täällä kirjoitella vaan kun ei pysty kenellekään puhumaan asiasta niin helpottaa edes hieman täällä tuulettaa ja tajuta että niin moni muukin on vähän vastaavassa tilanteessa..

Vierailija kirjoitti:

Milloin näit minut ensi kerran? (pvm?) Kerroit, että Vauva-lehden keskusteluista löytää vastauksen lähes kaikkeen. Näin sinut viimeksi maanantaina 28.8. Istuit eri aamiaispöydässä "kollegasi" kanssa. Kävin lähellänne ja sanomassa hei, kun lähdin. Sinä sanoit "Niin se on arki ja maanantaiaamu..."

Olen ajatellut sinua koko ajan. Seurassasi rauhoitun ja kaikki tuntuu hyvältä.

Mä en tunne sua. Toiv saat jotenkin yhteyden kaipaamaasi.

Lähetä minulle sähkäriä! En tiedä uutta osoitettasi.

En voisi kuvitella elämääni ilman sinua. Kaipaan sinua kun olet siellä äärettömän kaukana valvomassa hupsujen unta. Rakastan sinua höpsöin ja ihanin mies mitä tiedän! T.Pimperoinen

Niin kuin meren hiekkaa on nää kyyneleet

Ei koskaan silmistäin pois ne kuivuneet

Niin kuin meren hiekkaa vain on kaipuu sinuun tää

Et määrää kai sen voi koskaan ymmärtää