Täydellinen fitnesmutsibloggaaja tuomitsee läskit AV-mammat!

Kun terveydestä tulee ideologia tai uskonto, ollaan kaukana mielenterveyden hyvinvoinnista.

Urpå. Taas yksi mouhottaja mustavalkoisen maailmansa kanssa. Elämä opettaa.

Voi tämäkin henkilön silmät vielä avautua...

Toivottavasti tuo on kirjoitettu tahallaan provosoivasti.

Minkähän ikänen tän mamman peipponen on? Veikkaan, että vielä aika pieni kuitenkin. Ei sillä, että lapsille tarvitsisi tunkea jatkuvasti herkkuja, mutta mikään ääripää ei vain ole hyvästä! Ja se lapsi ei todellakaan syö sitä parsaa jos ei siitä tykkää. Tai varmasti jonkun viikon päästä saattaisi syödäkkin jos mitään muuta ei olisi saanut, mutta jokainen tietää ettei se olisi tervettä.

Meillä ei ole lapsilla karkkipäivää. Syövät karkkia useamman kerran viikossa. Silloin kun heidän tekee mieli. Koskaan eivät ole herkkuja ahmineet kaksin käsin esim. Juhlissa koska herkuista ei ole tehty mitään kamalan epämääräisen mystistä ja vaarallisen jännittävää asiaa.

Mitenkähän tuonkin mamman naama menee, kun lapsi kasvaa, itsenäistyy ja alkaa liikkua kavereiden kanssa . Tosin syö sitten ne karkit ja purilaiset jossain piilossa mamman katseilta. Mutta fakta on se, että ihan 100% varmasti niitä tulee syömään! On todennäköisesti se joka kaverisynttäreillä ( missä mami ei ole vahtimassa) vetää kaksi käsin paniikissa pöytää tyhjäksi vielä siinäkin vaiheessa, kunnkaikki muut lapset on jo lähtenyt leikkimään. Näitäkin on niin nähty!

Olen vahvasti sitä mieltä, että kohtuus kaikessa on parasta.

Niin ja omat lapseni eivät ole ylipainoisia tyttö 13v. On 150cm/37kg ja poika 10v. 145cm/27kg.vaikka he syövät niitä herkkuja niin syövät myös paljon muuta.

Minusta on hyvä, että näitä jaetaan tiedoksi. En itse ole ollenkaan blogistin kohderyhmää, mutta ymmärrän pysyä kaukana hänen palveluistaan. Suunnilleen yhtä kouluttautunut kuin se tv:ssäkin esiintynyt PT, joka arvaili, että "maatalouspolitiikka varmaan ohjaa ravitsemussuosituksia". Niin? Jos hän olisi suorittanut edes ravitsemustieteen perusopinnot niin hän olisi tiennyt, että niin ohjaakin.

Tällä vaikuttaa olevan koulutuksen puutetta etenkin psykologian ja sosiaalipsykologian saralta.

Vinkiksi: Jo ihan vain perusopintojen suorittaminen auttaa välttämään pahimmat mokat

Mietin itsekin tämän henkilön pätevyyttä ja koulutustaustaa...

No jos kirjoittaja on saanut itsensä burnouttiin 21-vuotiaana, niin mitä voidaan olettaa? Eikös burnout usein iske ylisuorittajiin ja kontrollifriikkeihin

Kaikki äärilaidat ovat huonoksi. Itse muistan omasta lapsuudesta ihanina muistoina synttärit jolloin syötiin äidin tekemää mansikkakakkua. Äiti oli leiponut myös usein pullaa kun tulin koulusta. Kesällä sai syödä jäätelöä ja oli kiva juoda kylmä limppari saunapäivänä. Perheessämme kukaan ei ole ollut ylipainoinen koskaan, päinvastoin hoikkia olemme. Herkuista ja ruokailusta ei ole koskaan tehty numeroa eikä tarvetta sen vuoksi erillisille karkkipäivillekkään ole ollut. Nytkin 34 vuotiaana äitinä painan samanverran kuin 17 vuotiaana teininä, 163cm/52kg. Peruskotiruokaa tarjoan perheelleni ja herkkukakkua syödään kohtuudella. Kukaan ei tule ylipainoiseksi kohtuullisella herkuttelulla parsaako pitäisi vetää iltapalaksi koko perheen ihan oikeesti?

Jokainen tulee uskollaan autuaaksi, uskoo sitten sokerittomaan ruokavalioon, joulupukkiin tai Jumalaan.

http://www.is.fi/perhe/art-2000005183472.html?pos=most-popular&

"On ihailtavaa, että olet pystynyt pitämään lapsesi lähes irti sokerista näin pitkään, varsinkin kun hintana on tuo niuhon maine. On silti syytä varautua siihen, että lähivuosina sokerin pandoran lipas avautuu lapsellesi, etkä voi enää täysin hallita hänen makeansaantiaan. Sokeri on erittäin hyvä energianlähde ja siksi evoluutio on järjestänyt ihmisille sellaiset geenit, että se maistuu suussamme himottavan hyvältä.

Sokerissa ei sinänsä ole mitään epäterveellistä. Pulma on siinä, että se tyydyttää tehokkaasti energiantarpeen ja sen vuoksi vie tilan niiltä ruoilta, joissa olisi terveyden kannalta välttämättömiä osia, kuten vitamiineja ja hivenaineita.

Sokeria voi syödä, kunhan pysyy kohtuudessa ja muu ruoka sisältää kaiken tarvittavan. Tehtäväsi on opettaa lapsellesi tuo kohtuus, eikä se onnistu ilman sokeria. Kun alkupalat ja pääruoka ovat terveellisiä, jälkiruoassa voi olla sokeria. Karkkipäivä on myös mainio käytäntö. Et voi miten pitkään tahansa antaa lapsellesi omia eväitä mukaan. "

Sivistymättömyys ja kouluttautumattomuus paistavat tästä blogista. Lapsia säälin todella.

Toivottavasti herää todellisuuteen, ennen kuin aiheuttaa vahinkoa lapselleen.

Tämä tuomitsi myös fitneksen harrastajat sairaina!

Jotkut ei vaan tajua, että kaikki ei halua elää samaa elämää kuin maailmannapa itse elää.

Meillä satunnainen herkuttelu kuuluu elämään, eikä ne herkut koostu iduista ja herneenversoista. Eikä olla lihavia.

Mut tuijotelkoon silmät kenossa ihan rauhassa, vaikka parempi kai olis sekin aika keskittyä ihan siihen omaan kaaleppi-jooseppiin vaikkapa. Lapsille voi opettaa monia asioita. Käytöstavat ei selvästi kuulu tämän bloggarimamman repertuaariin. Mut onneksi mukula vetää pinaattipirtelöä posket lommolla! 💪 Sehän se onkin se tärkein asia elämässä...

Salli mun nauraa.

Vierailija kirjoitti:

Mietin itsekin tämän henkilön pätevyyttä ja koulutustaustaa...

Blogikirjoituksesta paistaa vahva elämäm_koulu, itseoppineisuus ja joku pilipali-kirjekurssi. Tai vaihtoehtoisesti suorittanut maisteriopinnot trollauksesta.

Jokseenkin inhottavia nämä blogi/keskustelukannanotot, jossa koko tekstin lähtökohta on juuri hiljan nähty ventovieras kaupan asiakas tai tutun tutun tuttu. Millä tavalla se eroaa ilkeämielisestä juoruilusta, ja miten tästä yksittäisestä tutuntutusta saa tehtyä vakavasti otettuja, yleisiä johtopäätöksiä? Ihan eri asia olisi, jos mielipidettä jotenkin pönkitettäisiin ihan selkeällä faktatiedolla, tai edes pikkuisen laajemmalla otolla kuin "yks tuttu, jonka kolmevuotiaalla on selluliittia" (blogitekstin kommenteista poimittua). 

En tykkää ton kropast.

Totuus on, että.ette halua syöttää lapsillenne terveellistä ruokaa, koska silloin "joutuisitte" syömään terveellisesti itsekin. Olette itse sokerikoukussa, ja siksi ohjaatte teoillanne lapsennekin sokerikoukkuun. Vain, jotta mamma saa päiväkahveellaan pullaa.