Kuka oikeasti nauttii vanhustyöstä
Hirveää työtä. Olen täysin väärällä alalla ja vaihdan alaa. Mutta ihan oikeasti voin vannoa, että vanhustyössä joutuu vääjäämättä myös henkisesti todella koville.
On mielenterveysongelmaisia, juoppoja, vittumausia ihmisiä joiden kanssa pitäisi tulla toimeen.
Eivät he edes maksa itse palveluista vaan sen tekee yhteiskunta niin kaikenmaailman mielenoikkuja joutuu näkemään. Huutamista ja tytöttelyä.
Eli sillein. En suosittele kenellekään ... tietysti asiakkaissa on niitä ihanaakin ihmisiä, mutta 80% työ on vaikeiden ihmisten kohtaamista.
Painotan vielä, että luulin siveltuvani alalle, mutta työn raskaus yllätti.
Kommentit (20)
Vanhustyö kiinnosti minua ennen, mutta sitten ajattelin että mitä jos kiinnostavampaa olisi elämänmakuinen ja menevä työ (nuorisotyö) kuolemanmakuisen ja verkkaisen työn sijaan? Olen kyllä edelleen ollut tarjolla vapaaehtoisiin vanhusjuttuihin, mutta koska olen sairastanut masennusta 13-vuotiaasta asti ja muutenkin koen monet asiat voimakkaasti, en halua enää ehdoin tahdoin synkentää mielenmaisemaani noilla asioilla päätoimisesti.
No minulla ainakin on ihan toisin päin, 80 % potilaista on ihania ja loput sitten hankalampia. Ainut mikä työssä väsyttää ja rassaa, on älytön kiire resurssien vähäisyydestä johtuen.
Mun mielestä noi prosentit on kyllä toistapäin.Noin 20 prosenttia on vaikeita hoidettavia,osa aivan ihania tai sit siltäväliltä!Nykyään kun kaikki maholliset hoidetaan kotona ja laitoksiin ei pääse
On kotona enempi "vaikeita tapauksia"kun ennen.
Minä tykkään. Niin uskomattomia ihmisiä olen tavannut urani aikana, koen että mulla on suuri kunnia olla tukemassa näitä ihmisiä elämän loppumetreillä. Toki mukaan on mahtunut haasteellisia asiakkaita ja mielenterveysongelmaisia omaisia, jotka jooa kiusaavat hoitajia. Ette uskoisi vaikka voisin huikeimmista asioista kertoakin. Ne kuitenkin unohtuu, sillä 90% asiakkaista on ihan huippuja. Ei vanhuksissa ole se työn raskaus, vaan niissä olosuhteissa missä se työ pitää tehdä. Se tekee surulliseksi, kun joka päivä olet riittämätön.
Vuoden tein ja vaihdoin alaa. Henkisesti ja fyysesti todella kuluttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään. Niin uskomattomia ihmisiä olen tavannut urani aikana, koen että mulla on suuri kunnia olla tukemassa näitä ihmisiä elämän loppumetreillä. Toki mukaan on mahtunut haasteellisia asiakkaita ja mielenterveysongelmaisia omaisia, jotka jooa kiusaavat hoitajia. Ette uskoisi vaikka voisin huikeimmista asioista kertoakin. Ne kuitenkin unohtuu, sillä 90% asiakkaista on ihan huippuja. Ei vanhuksissa ole se työn raskaus, vaan niissä olosuhteissa missä se työ pitää tehdä. Se tekee surulliseksi, kun joka päivä olet riittämätön.
Hei beibi älä sure Sä oot superupee! Sä oot superupee!
Työ on todennäköisesti raskasta niin henkisesti kuin fyysisesti +huono palkka ja työtaakkaa painaa vielä sairauspoissaolot ja sijaisia ei saa palkata.
Hyvää on se että luultavasti sitä työtä on vieläkin enemmän tarjolla ihan kaikkialla ympäri maan kun väestö vanhenee .
Erikoistun lääkärinä geriatriaan ja tunnen olevani oikealla alalla ja nautin tästä työstä.
Joskus aikanaan suuret ikäluokat on saatettu haudan lepoon. Meillä on käsissämme uudenlainen ongelma: mitä tehdä lähihoitajan työssä uupuneiden kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Työ on todennäköisesti raskasta niin henkisesti kuin fyysisesti +huono palkka ja työtaakkaa painaa vielä sairauspoissaolot ja sijaisia ei saa palkata.
Hyvää on se että luultavasti sitä työtä on vieläkin enemmän tarjolla ihan kaikkialla ympäri maan kun väestö vanhenee .
Se henkinen pääoma mitä siitä työstä tulee palkinnoksi, sitä ei voi mitata rahassa. Kuten ei muutakaan aitoa.
Ymmärrät myöhemmin!
Itse keski-ikäisenä kouluttauduin alalle ja pian huomasin että ala ei ole minua varten. Tein muutaman lyhyen pätkän ja nyt työttömänä. En jaksa alalla fyysisesti enkä henkisesti.
Aika suuri vaatimus, että tstä pitäisi NAUTTIA. Saa olla tyytyväinen, että on työ, jota pystyy tekemään ja joata saa kunnollisen palkan.
On totta aloittajan pointit vanhustyöstä. Raskaita vanhuksia, henkisesti ja fyysisesti. Takanapäin pahaa puhuvia työkavereita hoitoalalla. Omaiset epäkiitollisia. Vanhus on kuin tehtaan paketti, joita tehdasmaisesti hoidetaan, kiireellä, ei yksilöinä. jolta viety itsemääräämisoikeus ja omaehtoinen toiminta, laitoksen säännöillä on ateriointi, nukkumaan meno ja vessaan pääsy, ulko-ovetkin saattavat olla lukossa ettei uloskaan pääse. en omalle omaiselle sellaista vanhushoitoa ja kohtelua haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
On totta aloittajan pointit vanhustyöstä. Raskaita vanhuksia, henkisesti ja fyysisesti. Takanapäin pahaa puhuvia työkavereita hoitoalalla. Omaiset epäkiitollisia. Vanhus on kuin tehtaan paketti, joita tehdasmaisesti hoidetaan, kiireellä, ei yksilöinä. jolta viety itsemääräämisoikeus ja omaehtoinen toiminta, laitoksen säännöillä on ateriointi, nukkumaan meno ja vessaan pääsy, ulko-ovetkin saattavat olla lukossa ettei uloskaan pääse. en omalle omaiselle sellaista vanhushoitoa ja kohtelua haluaisi.
Iäkkäät ihania yleensä ja heitä mielelläni hoidan,mutta miinus puolena kiire ja epäasialliset omaiset. Missä paikassa oikeesti enää 2017 luvulla mennään laitoksen ns. Säännöillä? Meillä ainakin voidaan ruoka lämmittää mikrossa ja pysyy lämpölaatikossakin lämpimänä ei siis sidottu tiettyyn aikaan ja iäkkäiden annetaan katsoa telkkaria myöhään/ nukkua. Toki siinä rajoissa että päivä-unirutmi säilyy. Ja tässä ei mielestäni kyse henkilöstöstä,jos siihen vedotaan 31 iäkästä aamussa 4 hoitajaa,illassa 3 ja yössä 1. Myönnän kiirettä on liian vähän hoitohenkilökuntas,mutta iäkkäät hoidetaan kunnialla. Hoitoalalla 10-vuotta.
Minulle tuo olisi aivan painajaismainen työ. Kaikki siinä kuulostaa kamalalta.
Minulla kaatuisi jo siihen, että pitää kosketella vieraita ihmisiä ja olla eritteiden kanssa tekemisissä. Kaikenlainen hoivaaminen on minulle aika vierasta ja ikävää, enkä yleensä pidä vanhoista ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuo olisi aivan painajaismainen työ. Kaikki siinä kuulostaa kamalalta.
Erityisesti ne vanhukset.
Vanhustyötä on paljon muutakin kuin fyysisesti raskasta hoitotyötä.
Itse olen työskennellyt vanhusten parissa yli 10 vuotta erilaisissa sosiaalialan ohjaus- ja neuvontatehtävissä, ja todella pidän työstäni. Fyysistä rasitusta työhöni ei liity lainkaan, henkistä toki jonkin verran, mutta toisaalta työ on myös hyvin palkitsevaa.
Vierailija kirjoitti:
Joskus aikanaan suuret ikäluokat on saatettu haudan lepoon. Meillä on käsissämme uudenlainen ongelma: mitä tehdä lähihoitajan työssä uupuneiden kanssa?
Antaa niille samalla mitalla takaisin.
Minä nautin. Rakastan vanhuksia, sillä luotan heihin ja heidän viisauteensa.