Ketä sinulla EI käy kateeksi?

Tuksua. Tai oikeastaan Tuksun perhettä.

Kerrostalokyyliä ei käy kateeksi. Kyllä elämä ja luonne on surkea jos sellaiseksi on täytynyt ryhtyä.

- Mun ystävää, jonka täytyy niin kovasti feikata omaa luonnettansa.

- Kaikkia niitä, jotka ovat menettäneet luottotietonsa.

Lapsellinen vastine lapsellisiin vastaukseen: (tähän ketjuun vastanneita) lapsettomia ei käy kateeksi. He joutuvat koko elämänsä pohtimaan millaista oikein on olla vanhempi, ja tajuavat vierestä seuraavina liian myöhään ettei se niin kamalaa olisi ollutkaan kun kaverin lapsi onkin yllättäen kasvanut ihan oikeaksi aikuiseksi ihmiseksi eikä jäänytkään ikuisesti uhmaikäiseksi taaperoksi, mutta he eivät tätä lyhytnäköisyydessään tajunneet.

Millainen ihminen jaksaa ammentaa elämänsä sisällön siitä mitä hänellä EI ole? Ei minullakaan ole kesämökkiä - "kun siitä on niin paljon vaivaa", mutten jaksa perustaa koko identiteettiäni sen varaan. Lopettaisitte jo.

Vierailija kirjoitti:

Eli siis kenen elämä/ elämäntilanne vaikuttaa siltä, että ei käy kateeksi. Voit myös perustella.

Aloitan;

- Nanna Karalahtea. Ex- mies tuskin maksaa elatusmaksuja ja omaa koulusta ei taida olla Nannalla hyviin tuloihin.

- Bloggaaga Minkkisen juuri synnyttänyttä ex- vaimoa. Vaikka virallisesti on edelleen vaimo.

- Toni Niemisen vaimoa. Ei varmaan tarvii perustella?

- Reino Nordinin vaimoa Mariaa. Tuskin on viimeinen kerta, kun mies pettää. Varmasti pettää jatkossakin.

Jos nyt edes kirjoittaisit oikeaa suomea eli kysyisit "Ketä et kadehdi?".

Vaikka olen reilusti vanhempi, en ole kateellinen Erika Vikmanille.

Ei käy kateeksi lassukoita.

Naisia jotka ottavat miehen sukunimen ja tulevat petetyksi.

No, itse en ole erityisen kateellinen ihminen - olen siihen ihan liian itsekeskeinen, ei kiinnosta muiden asiat juuri, joten en älyä myöskään olla kateellinen LOL.

Mut oikeasti: Rita Hayworthin elämäkertaa lukiessa tuli mieleen, et hui kuinka kamala elämä! Ja tämähän voi herättää vähän ihmetystä, koska Ritan elämän pintatarinahan on uskomaton: köyhistä oloista lähtöisin, lahjakkuutensa (tanssi, esiintyminen) ja ulkonäkönsä avulla hilasi itsensä Hollywoodiin, jossa nousi maailmankuuluksi filmitähdeksi, oli naimissa aikansa arvostetuimman tähden, ohjaaja Orson Wellesin kanssa, ero tuli, nai  tulevan Aga Khanin (upporikas prinssi Aly), kuoli rauhallisesti tyttärensä Jasminen hoidossa. 

Mutta kun pintatasoa raaputtaa vähänkin, alkaa toinen tarina: isänsä kaikin puolin hyväksikäyttämä pikkutyttö, joka ei leikkinyt tai hymyillyt koskaan, joka pakotettiin koviin tanssitreeneihin, joka pakeni isäänsä hätäiseen avioliittoon, jossa aviomies käytti kaikin puolin hyväksi, paritti Ritaa mm. huvijahdeilla, pääsi reittä pitkin vihdoin H-woodiin, pääsi Gildalla huipulle, meni naimisiin Wellesin kanssa, kun tämä oli nähnyt Ritan kuvan ja sanonut, että tuon naisen minä haluan, ja Orsonhan sai mitä halusi, eikä tarvitse olla ruudinkeksijä tajutakseen, että näin pinnallinen suhde tuskin kestää, eikä se kestänytkään, aina tuli Orsonille vielä kauniimpia naisia, tältä ajalta on Ritan kuuluisin ja surumielisin lausahdus 'Miehet menevät illalla sänkyyn Gildan kanssa ja heräävät aamulla Ritan vierestä'.

Ritan työt väheni, kun vähitellen kävi ilmi, ettei hän osaa todellisuudessa näytellä, tuli riitoja tuotantoyhtiöiden kanssa, matkusti niitä pakoon Eurooppaan ja tapasi Aly Khanin, joka hullantui täysin, naimisiin mentiin ja oltiin hvtin onnettomia, yksi lapsi syntyi (Jasmine), Aly nussiskeli läpi Euroopan, kunnes kuoli auto-onnettomuudessa Monacossa. Rita palasi USA:n, ei juuri saanut töitä, meni naimisiin jälleen yhden hyväksikäyttäjän kanssa, vajosi pohjalle, alkoholisoitui, käyttäytyi aggressiivisesti, joutui kirjaimellisesti välillä kadulle. Vasta tyttären väliintulo pelasti pahemmalta, Ritan käytös yhdistettiin varhaiseen altzheimeriin vasta 80-luvulla. Loppuvuotensa eli Jasminen hoidossa.

Mutta se kaikkein traagisin asia: altzheimer vie lähimuistin, mutta vanhat asiat voivat olla hyvin kirkkaita. Joillekin ihmisille ne muistot ovat ihania lapsuusmuistoja, mutta Ritalla ei näitä ollut - oli vain ankeita, kipeitä muistoja seksuaalisesti hyväksikäyttävästä isikullasta ja pitkistä raskaista kiertueista. Niitä sitten Rita kävi läpi uudestaan ja uudestaan onnettomana ja epätoivoisena.

Kateellisia. Niitä ei käy kateeksi.

Vierailija kirjoitti:

Naisia jotka ottavat miehen sukunimen ja tulevat petetyksi.

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmistä, jolla on lapsia.

Vaikka olisi kuinka hyvän näköinen, rikas ja menestynyt, ajattelen vain: "Huh, onneksi en joudu olemaan hänen asemassaan."

Onneksi nuo mainitsemasi ihmiset ovat onnellisia, nauttivat elämästään ja olostaan luultavasti sinua enemmän.

Jos luulet, että lapset, raha ja menestys ovat tae onnellisuudesta, täytyy vain sanoa, ettet ole varmaan kovin paljoa elämää vielä nähnyt.

Niin en väittänyt. Fakta on kuitenkin, että raha ja menestys lisäävät onnellisuutta elämässä huomattavasti, ja suurimmalle osalle väestöstä lapsetkin tuovat sen puuttuvan palasen elämään. Anna kun arvaan: olet köyhä ja lapseton kolmekymppinen, joka yrittää tauotta todistella itselleen olevansa lapsiperheitä parempi ja onnellisempi.

Patrick Tiaisen vaimoa!

Vanha ja unohdettu ketju jo, mutta heitänpä tänne silti oman korteni, vaikka tuskin tätä enää kukaan tulee lukemaan. Mutta elämähän on pitkälle asioiden turhaan tekemistä, joten miksi tämä kommentti tekisi poikkeuksen. Eihän siinä olisi mitään logiikkaa.

Ei käy kateeksi exän miestä, jonka kanssa ollut jo 20 vuotta. Siellä se tekee kaiken muijansa ja appiukkonsa mieliksi, juuri niin kuin sanotaan. Ei saa olla mihinkään omaa mielipidettä, eikä ole mitään lupa tehdä oman pään mukaan. Muuten tulee perhedraamaa ja elämä vielä astetta lisää sinne epämukavuusalueelle, missä pitää koko ajan olla. Kaikki täytyy tehdä jonkun vaatimuslistan mukaan, joka on loputon. Mulla on sentään oma vapaus ja saan tehdä asiat niin kuin itse tykkään, ilman että täytyy ensin ajatella muiden mielipiteitä, että sopiikohan tämä nyt sille, että teen tämän näin, saanko ostaa tuon mitä tarvitsen, vai pitäisikö varmuuden vuoksi sittenkin laittaa lupa-anomus vetämään ja käydä akan kanssa keskustelut asiasta. Kai se on pakko anoa lupa. No poruhan se syntyy kumminkin, jos teen yhtään mitään lupaa kysymättä ja niin pois päin. Vaikka kyllähän se kieltää tekemästä, koska hänen täytyy saada nyt se ja se. Että ei käy yhtään kateeksi näitä tossun alla olevia. Raskasta on elämä, jos täytyy kaikki aina muiden mieliksi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalokyyliä ei käy kateeksi. Kyllä elämä ja luonne on surkea jos sellaiseksi on täytynyt ryhtyä.

Timotirkistelijä kuvaamassa😅

Vierailija kirjoitti:

Ihmistä, jolla on lapsia.

Vaikka olisi kuinka hyvän näköinen, rikas ja menestynyt, ajattelen vain: "Huh, onneksi en joudu olemaan hänen asemassaan."

Lapsi tuo elämään sisältöä ja merkitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmistä, jolla on lapsia.

Vaikka olisi kuinka hyvän näköinen, rikas ja menestynyt, ajattelen vain: "Huh, onneksi en joudu olemaan hänen asemassaan."

Lapsi tuo elämään sisältöä ja merkitystä. 

Riippuu niin ihmisestä, että miten minkäkin arvottaa elämässä tärkeäksi asiaksi. Ei kaikki näe asioita samalla lailla. Jonkun mielestä lapsi tuo elämään sisältöä ja merkitystä, kun taas joku toinen näkee työn ja uran siksi, mikä tuo elämään sisällön ja merkityksen. Ei näitä pidä yleistää jokaisen mielipiteeksi. Me ollaan niin erilaisia. Jokuhan ei halua ollenkaan mitään perhe-elämää tietyistä painavista syistä. Jollain toisella on sitten painava syy hankkia perhettä. Ja kenenkään ei pidä ruveta yrittämään toisen elämän elämistä, vaikka moni on sitäkin yrittänyt. On minunkin elämää yritetty elää. Aika vaikeaksi olivat asiat itselleen tehneet, eikä se ollut mitään mukavaa minullekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmistä, jolla on lapsia.

Vaikka olisi kuinka hyvän näköinen, rikas ja menestynyt, ajattelen vain: "Huh, onneksi en joudu olemaan hänen asemassaan."

Onneksi nuo mainitsemasi ihmiset ovat onnellisia, nauttivat elämästään ja olostaan luultavasti sinua enemmän.

Jos luulet, että lapset, raha ja menestys ovat tae onnellisuudesta, täytyy vain sanoa, ettet ole varmaan kovin paljoa elämää vielä nähnyt.

Niin en väittänyt. Fakta on kuitenkin, että raha ja menestys lisäävät onnellisuutta elämässä huomattavasti, ja suurimmalle osalle väestöstä lapsetkin tuovat sen puuttuvan palasen elämään. Anna kun arvaan: olet köyhä ja lapseton kolmekymppinen, joka yrittää tauotta todistella itselleen olevansa lapsiperheitä parempi ja onnellisempi.<

Raha ei tuo onnea, jos sitä tulee niin vähän ettei sillä pärjää. Mieluummin sata tonnia tilillä kuin saman verran ulosotossa. Ja mieluummin sitä valittaa huonosta säästä ja talven paukkupakkasista velattoman omakotitalon lämmössä kuin tuolla jossain siltojen alla kodittomana pummina. 

Eri.