Miten jaksan loppuelämäni ilman rakkautta?

Lakkaa nyt ainakin kuuntelemasta exää ja muita katkeria eronneita. Sopivia nelikymppisiä miehiä on olemassa paljon. Tutustuminen voi olla vaikeaa, mutta kelpaamisesta se ei jää kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti olet vasta hiljan eronnut, niin parsi itsesi kasaan ihan kaikessa rauhassa. Luulisi, että moisen tarinan jälkeen miehet eivät välttämättä edes kiinnostaisi.

Kyllä voi keski-ikäinenkin harrastaa yhdenillan juttuja. Niistä saa yleensä ne parhaat palat, kunhan vähän valikoi. Kannattaa muuten vaikka vaihtaa kaupunkia, koska läpipubin kanta-asiakkaat kiertää tosi nopeasti läpi.

En ole koskaan harrastanut yhden illan juttuja, enkä haluaisi edes sellaisia harrastaa. Baareissa en käy käytännössä ikinä (poikkeksena jotkut työpaikan pikkujoulujen jatkot). Olen muutenkin melko kokematon, mutta tosi intohimoinen ja kokeilunhaluinenkin. :) Haluaisin rakkaussuhteen mieheen TAI naiseen. :) t. Ap

Mainiota! Siinähän on jo tuplamäärä mätsejä, jos kerran sukupuoli ei ole esteenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin hiljattain onnettomasta ja väkivaltaisesta avioliitostani ja olen 39-vuotias. Liitossamme ei tosin ollut läheosyyttä tai seksiä enää moneen vuoteen. Miten jaksan loppuelämäni, kun en enää koskaan saa läheisyyttä tai seksiä? Ja mitä mun pitäisi tehdä, jotta voisin tehdä mahdottomasta mahdollista eli saada rakkaussuhteen?

Olin parikymppiseksi yksinäinen ja alle kolmekymppiseksi todella huonossa suhteessa myöskin (viisikymppisen miehen kakkosnaisena - tosin tietämättäni). Kolmekymppisenä oli pari onnellista vuotta hyvässä suhteessa, jotka sitten taisivatkin jäädä ainoiksi elämässäni. Miten selviän tästä?

Lopeta ihan ekaks toi  itsessääli, säälin hakeminen, kaiken surkuttelu ja muu kitinä.

Ennen sitä mitään hyvää ei edes voi tapahtua kun sun asenne on ahterista. Sen jälkeen opettele iloitsemaan pienistä asioista.

Valivali ja uliuli ei vie sua eteenpäin tälläkään uusintapostauksella. Ilmeisesti edellisen ketjun vastaukset eivät miellyttäneet sua tarpeeksi. En aio silittää päätä tälläkään kertaa.

Myönnän, että olen uhriutunut huonojen ihmissuhteitteni vuoksi. Yritän päästä tästä asenteestani irti. Oot siis täysin oikeassa. Ehkä se asenteen korjaaminen on se ensimmäinen askel, mutta en kyllä tiedä, miten siinä pääsen liikkeelle. T. Ap

Ihan ensimmäinen fakta: KUKAAN ei tule sinua kotoa hakemaan. Piste.    Toinen fakta: Itsesäälissä rypeminen ja sen asian jankuttaminen, että "kukaan ei minua halua ja olen loppuelämän yksin...." pitää sinut sinkkuna varmuudella.   

Kuten on sanottu, sinun on ihan ensiksi opittava pitämään itsestäsi. Kun olet saanut itsetuntosi kuntoon, näet maailman ihan eri tavalla.  Kun katselet ihmisiä, huomaat, että hyvinkin "vaatimattoman" näköisillä ihmisillä on puoliso, joka rakastaa heitä.  Iloinen, positiivinen ja omanarvontuntoinen ihminen huomataan aina, huolimatta siitä, että ei ehkä olekaan normikaunis

ihminen.  Murjottava, itsesäälissä rypevä kauniskin ihminen ei kiinnosta ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin hiljattain onnettomasta ja väkivaltaisesta avioliitostani ja olen 39-vuotias. Liitossamme ei tosin ollut läheosyyttä tai seksiä enää moneen vuoteen. Miten jaksan loppuelämäni, kun en enää koskaan saa läheisyyttä tai seksiä? Ja mitä mun pitäisi tehdä, jotta voisin tehdä mahdottomasta mahdollista eli saada rakkaussuhteen?

Olin parikymppiseksi yksinäinen ja alle kolmekymppiseksi todella huonossa suhteessa myöskin (viisikymppisen miehen kakkosnaisena - tosin tietämättäni). Kolmekymppisenä oli pari onnellista vuotta hyvässä suhteessa, jotka sitten taisivatkin jäädä ainoiksi elämässäni. Miten selviän tästä?

Lopeta ihan ekaks toi  itsessääli, säälin hakeminen, kaiken surkuttelu ja muu kitinä.

Ennen sitä mitään hyvää ei edes voi tapahtua kun sun asenne on ahterista. Sen jälkeen opettele iloitsemaan pienistä asioista.

Valivali ja uliuli ei vie sua eteenpäin tälläkään uusintapostauksella. Ilmeisesti edellisen ketjun vastaukset eivät miellyttäneet sua tarpeeksi. En aio silittää päätä tälläkään kertaa.

Tuo törkeyskö auttaa?

Ap:lle: ei muuta kuin ihmisten ilmoille ja harrastuksiin. Tee jotakin, mistä pidät ja missä olet hyvä, ja tapaa ihmisiä sen asian tiimoilta. Päätä pikku hiljaa pystyyn, pienin askelin!