Lue keskustelun säännöt.
Yksinäiset vanhukset
08.05.2017 |
Ja taas joku pastori pällistelee vanhusten yksinäisyyttä:
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201705082200123345_u0.shtml
Yrittäkää nyt ymmärtää, että kyllä ne vanhukset joita "omaiset ei muista" on useimmiten ihan itse vastuussa siitä yksinäisyydestään.
Aurinkoinen, lämmin, ystävällinen, huomaavainen ja kaunis ihminen ei yleensä kuole yksin. Vittumainen kusipää kuolee. Eikä ikä tee vittumaisesta kusipäästä yhtään sen miellyttävämpää.
Kommentit (12)
No ei pidä paikkansa, omaiset voivat asua kauempana, jolloin ei pääse usein käymään ja tapaamaan. Ystävät ovat yleensä kuolleet tai niin huonossa kunnossa myös, että ei pääse tapaamaan. Jos kerran päivässä käy kodinhoitaja 10min kerrallaan, niin siinä on päivän ainoa kontakti. Kerran viikossa ystäväpalvelusta työntekijä 1-2 tuntia juttelemassa. Muun ajan on täysin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos omainen käy kerran viikossa, niin se on jo ihan ok perheelliselle työssä käyvälle omaiselle. Muun ajan vanhus voi olla täysin yksin. Hänen liikuntakykynsä voi olla sellainen, että ei pääse liikkumaan mihinkään kotonaan.
Olet totaalisen väärässä. Omalla kohdallani äitini asuu 70km päässä, olen ainoa lapsi. Hän asuu kotona, kerran päivässä käy kotihoito antamassa / lämmittämässä ruokaa. Ystävät ovat huonossa kunnossa, eivät pääse käymään. Yksi ystävä käy kerran kuussa. Äitini on niin huonossa kunnossa, että ei pysty kävelemään asunnon ulkopuolella, ei pysty olemaan yleensäkään istumass tai pystyasennossa kuin max. ½ tuntia kerrallaan. Itse käyn kerran viikossa viikonloppuisin suihkuapuna, kaupassa jne. Lasteni harrastukset ja oma työ vie niin paljon aikaa, että en jaksa ja pysty ajamaan arkisin hanta tapaamaan.
Onhan se aika kammottavaa että hän on yksin lähes koko ajan muuten.
Vierailija kirjoitti:
Ikä voi tehdä ihmisestä myös miellyttävän. Kusipääkin tajuaa, että joutuu olemaan yksin, jos ei ala käyttäytymään.
Eikös kusipäät yleensä pahene vanhetessaan? Olen niin oppinut näkemään, millainen sydän on kusipäillä, sitä ei ole. Ihminen, joka on kuin ottanut elämäntehtäväkseen satuttaa lastaan, saa puolestani jäädäkin yksin.
Vierailija kirjoitti:
No ei pidä paikkansa, omaiset voivat asua kauempana, jolloin ei pääse usein käymään ja tapaamaan. Ystävät ovat yleensä kuolleet tai niin huonossa kunnossa myös, että ei pääse tapaamaan. Jos kerran päivässä käy kodinhoitaja 10min kerrallaan, niin siinä on päivän ainoa kontakti. Kerran viikossa ystäväpalvelusta työntekijä 1-2 tuntia juttelemassa. Muun ajan on täysin yksin.
No jos olisit lukenut jutun niin siinä puhuttiin yksinäisistä hautajaisista. Niihin kait kuitenkin menet, jos se vanhus on kullanmuru?
Minä en oman ns äitini hautajaisiin mennyt, eikä menneet muutkaan lapset. Siellä se herttainen muorikulta ihan yksin kuopattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama koskee sinkkuja, ovat kusipäisiä kun eivät ole löytäneet miestä/naista itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Ikä voi tehdä ihmisestä myös miellyttävän. Kusipääkin tajuaa, että joutuu olemaan yksin, jos ei ala käyttäytymään.
Niinpä. Ikä voi tehdä miellyttävän tai ilkeän. Yleensä vanhuksen kohdalla muistisairaudet muuttavan ihmisen persoonan jompaa kumpaan suuntaan. Mitäs voit tehdä ja mitä pitäs tehdä. Jättää linkeiksi muuttuneet hoitamatta ja keskittyä vain mukaviin vanhuksiin? Miten itse haluat et sinua kohdeltaisiin kun sulla on keskivaikea dementia ja olet muuttunut hankalaksi "ihmisjätteeksi " ?? Se voi kohdata monta nyt terveenä ja kunnossa olevaa kun vanhuus koittaa. Terv. Pitkän linjan esh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä voi tehdä ihmisestä myös miellyttävän. Kusipääkin tajuaa, että joutuu olemaan yksin, jos ei ala käyttäytymään.
Niinpä. Ikä voi tehdä miellyttävän tai ilkeän. Yleensä vanhuksen kohdalla muistisairaudet muuttavan ihmisen persoonan jompaa kumpaan suuntaan. Mitäs voit tehdä ja mitä pitäs tehdä. Jättää linkeiksi muuttuneet hoitamatta ja keskittyä vain mukaviin vanhuksiin? Miten itse haluat et sinua kohdeltaisiin kun sulla on keskivaikea dementia ja olet muuttunut hankalaksi "ihmisjätteeksi " ?? Se voi kohdata monta nyt terveenä ja kunnossa olevaa kun vanhuus koittaa. Terv. Pitkän linjan esh.
No sen varmasti omaiset helpommin sietää. Oma appeni sai nyt alzheimer-diagnoosin, mutta heillä kyllä se kusipäisyys on ihan sukuperintö. Hän oli aivan kaamea jo 35 vuotta sitten! Siis kaamea, vittumainen, ilkeä, katkera ja kaunainen. Koko ajan tölvimässä, nälvimässä ja arvostelemassa. En yhtään suhtaudu häneen lämpöisemmin että nyt on sitten ilkeä vihannes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä voi tehdä ihmisestä myös miellyttävän. Kusipääkin tajuaa, että joutuu olemaan yksin, jos ei ala käyttäytymään.
Niinpä. Ikä voi tehdä miellyttävän tai ilkeän. Yleensä vanhuksen kohdalla muistisairaudet muuttavan ihmisen persoonan jompaa kumpaan suuntaan. Mitäs voit tehdä ja mitä pitäs tehdä. Jättää linkeiksi muuttuneet hoitamatta ja keskittyä vain mukaviin vanhuksiin? Miten itse haluat et sinua kohdeltaisiin kun sulla on keskivaikea dementia ja olet muuttunut hankalaksi "ihmisjätteeksi " ?? Se voi kohdata monta nyt terveenä ja kunnossa olevaa kun vanhuus koittaa. Terv. Pitkän linjan esh.
No sen varmasti omaiset helpommin sietää. Oma appeni sai nyt alzheimer-diagnoosin, mutta heillä kyllä se kusipäisyys on ihan sukuperintö. Hän oli aivan kaamea jo 35 vuotta sitten! Siis kaamea, vittumainen, ilkeä, katkera ja kaunainen. Koko ajan tölvimässä, nälvimässä ja arvostelemassa. En yhtään suhtaudu häneen lämpöisemmin että nyt on sitten ilkeä vihannes.
Itselleen ominaiset luonteenpiirteet tahtovat terävöityä iän karttuessa. Eli jos ihminen on ollut nuorempana mm. nuuka/ kateellinen/ilkeä/ kaikesta purnaaja jne niin samaa vanhana ja vielä korostuneemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tunne syyllisyyttä siitä, että äiti on yksin. Isä on laitoshoidossa, täysin muistamaton ja vuoteenomana, äidillä Alzheimer. Kotihoito käy äidin luona aamuisin ja iltapäivällä, minä soitan joka päivä mutta kykenen käymään vain n. kerran viikossa. Äidin ja meidän lasten välit on aina olleet viileät ja hankalat, silä äiti ei todellakaan ole ollut mikään pullantuoksuinen lempeä ihminen. Ollaan saatu huutoa, alistamista, haukkumista ja lyöntejä. Siskon kanssa välit menivät kymmenisen vuotta sitten kokonaan, äitiä ei haluttu edes siskon hautajaisiin muutama vuosi sitten. Nyt yritän yksin huolehtia äidistä, mutta teen sen vain velvollisuudesta, mitään tunnesidettä minulla ei äitiin ole. Teen sen mitä omilta sairauksiltani ja työltä ehdin, enkä usko hetkeäkään, että tulen tuntemaan surua kun äiti joskus kuolee. Hautajaiset tulevat olemaan hyvin pienet ja vaatimattomat, muistotilaisuutta on turha järjestää, koska sinne ei kukaan tulisi - äiti on tehokkaasti rikkonut välinsä kaikkiin sukulaisiin ja tuttaviin ja ennen Alzheimeriin sairastumistaan.
Jos elämä ei ole elämisen arvoista, sen voi lopettaa kivuttomasti. Minua hämmästyttää, miten harvat ihmiset ovat valmistautuneet kuolemaan arvokkaasti omilla ehdoillaan. Minulla on vanhuuteen vielä matkaa, mutta olen jo aloittanut psykologisen valmistautumisen siihen, että tarpeen tullen voin nukkua pois.
eilen taas kävin auttamassa yksinäistä vanhusta ja voipi vierähtää pitkä aika, että menen uudelleen.
Puhdistettiin jääkaappia ja tyhjennettiin valtavat määrät vanhentuineita ruokia. siiten sanoin ystävällisesti, että laita kauppalista ja osta vain sen viikon tarve, kun pääset ainakin kerran viikossa kauppaan.(esim. kananmunia oli 3 ,12munan pakkausta, kaikki yli kuukauden vanhoja).
Arvatkaapa, mitä minulle hudettiin? -PÄLÄ, PÄLÄ MINÄ EN KOHTA OSTA MITÄÄN-
Se sitten auttamisesta.