Aikuisen tyttären huono käytös
Tilanne on tämä: aikuinen tytär muutti (väliaikaisesti) kotiin takaisin. Hän teki aluksi gradua ja siis opiskeli, jolloin hän ei maksanut kotiin mitään. Nyt hän käy töissä, emmekä edelleenkään pyydä häneltä vuokraa tms. Tytär käyttäytyy ylimielisesti, äkäilee ja on muutenkin vaikea. Nuorempana tytär on ollut erittäin kiltti ja hyväkäytöksinen. Myös tyttären kaverit meillä käydessään ovat huonokäytöksisiä. En haluaisi rikkoa välejämme, mutta jotain pitäisi tehdä.
Kommentit (25)
Ei kumpaakaan. Harrastaa paljon liikuntaa, eikä käytä alkoholiakaan lähes koskaan. Ap
Se on aikuinen. Sanokaa sille, että on aika muuttaa, onnea matkaan. Tai vaihtoehto, vuokra on täällä meillä tämä eikä meillä käyttäydytä rumasti. Kavereitasi voit tavata muualla.
Ei pitäisi olla mitään syytä äkäillä. Muuttamisesta ei ole puhunut. Ap
Ole huolissasi miksi tytär itse ei halua itsenäistyä? Masennus jo ahdistus??
Kuulostaa siltä, että on aika auttaa tyttö muuttamaan omilleen. Asunnon etsintään!
Tyttäriltä vaaditaan paljon suurempaa nöyryyttä ja kiitollisuutta, kuin pojilta,
joita palvellaan mieluusti kotona vaikka 4-kymppisiksi, että saavat säästettyä itselleen asunnon.
Sitten kummastellaan, miksi naiset ovat huonostikoulutettuja ja köyhiä ja asuvat vuokralla.
Onhan se nyt luonnotonta auttaa elämässä jotain "arvotonta tytärtä".
Ei todellakaan ole masentunut. Kavereidensa kanssa nauraa ja pitää hauskaa. Kuultu on, monet kerrat. Ap
Suhtaudutteko te häneen niin kuin lapseen vai nii kuin tasavertaiseen aikuiseen? Millaisissa tilanteissa tätä huonoa käytöstä esiintyy ja millaista se on? Millaisena tämä ylimielinen käytös esiintyy?
Miten te itse kohtelette tytärtä? En yhtään ihmettele "äkäilyä", mikäli olette yrittäneet laittaa aikuiselle ihmiselle kotiintuloaikoja tai muuta vastaavaa (Karkea esimerkki. Näin tuskin on tapahtunut).
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että on aika auttaa tyttö muuttamaan omilleen. Asunnon etsintään!
Jep, vauhdittakaa muuttoansa.
Kyllä mäkin äkäilisin äidilleni jos joutuisin muuttamaan takaisin äidin hoiviin. Toisaalta en asuisi siellä kuin vain sen ajan kunnes löytäisin asunnon eron jälkeen eli max muutaman kuukauden. Ja kavereita en kehtais tuoda äidin kotiin, eihän mitään teinejä enää olla. Näkisin kamuja ennemmin kahvilassa.
Suhtaudumme häneen kuin aikuiseen. Emme todellakaan sano hänelle kotiintuloaikoja tms. Äkäily kohdistuu meihin vanhempiin.
Onko saanut koulustaan vastaavaa työtä? Muista itse aikoinani, kun olin tosi vihainen ja katkera siitä, etten saanut valmistumisen jälkeen koulutusta vastaavia hommia. Purin sitä turhautumista lähipiiriin.
Luulen, että taustalla on joku ongelma. Masennus, graduongelmia (miksi hän ei enää tee sitä gradua?), seurusteluongelmia? Kysele vähän, mitä tytöllesi oikeasti kuuluu, älkää olko kuin ette olisi huomanneet, että hän on muuttunut. Voisit jopa kysyä, mikä häntä vaivaa. On aika vaikeaa, tiedän, mutta ehkä laukaisisi tilannetta. Kysy myös, onko jotain mitä voisit itse tehdä. En usko, että äkäilee vain huvikseen. Takaisinmuuttokin on jo aika iso askel taaksepäin, tappio.
Kerro myös suoraan, ihan kuin vieraalle aikuiselle, että sinua rasittaa hänen käytöksensä. Kerro, miltä se sinusta tuntuu. Ja anna konkreettisia esimerkkejä huonosta käytöksestä, että hän todella tajuaa, mistä puhut.
Ole rauhallinen, säilytä ote, jolla voisit puhua vieraalle. Jos tyttäresi murtuu ja on onneton, otat tietysti uudelleen äidin roolin. Monessa muussa maassa aikuisetkin lapset asuvat vielä pitkään kotona. Vanhemmat voivat olla turvana, mutta lähde kuitenkin siitä, että hän muuttaa omilleen. Kysy, mitä hän on konkreettisesti aikonut tehdä lähitulevaisuudessa. Auta häntä käytännön asioissa, jos osaat. Ohjaa ammattiauttajalle, järjestele asuntoasiaa yms., jos hän tukea tarvitsee.
Tytär on vaipunut takaisin teinioloon. Tunnistan tämän äksyilyn.
Sanokaa nätisti mutta tiukasti, että aikuistuu tai muuttaa omilleen. Piste.
Huumeet.