En ole ollut yli kuukauteen erään henkilön kanssa missään yhteydessä, ja ihmettelen, miten en edes ole kaivannut tuota kyseistä mt-ongelmista kärsivää ystävääni

Vierailija kirjoitti:

Minulle soittelee ja viestittelee koko ajan pari tuttua, joista on ollut riesaa.

Toinen on ex-mieheni, joka on epätoivoisen yksinäinen.

Hän haluaisi roikkua nyt päivittäin yhdessä,

mutta paitsi että se on minusta liian usein, hän on lisäksi tehnyt niin inhottavia asioita menneisyydessä, etten voi unohtaa niitä ja kaveerata hänen kanssaan.

Toinen on nainen, mt-ongelmainen joka puhuu joka lauseessa sairauksistaan. Tämä on kamalaa, kun vieressä on esim. lapseni ja nainen huutaa:

-Mä muistan ku mä olin mielisairaalassa, kun siellä oli yks sellanen hoitaja... jne.

Ei ole sopivaa huudella tuollaisia koko ajan kaikkien kuullen. Hänen koko identiteettinsä on mielisairas-mielisairaalapotilas, muuta elämää ei kuulemma pysty enää elämään, eikä muuhun keskittymään.

Olenko huono ystävä, jos en halua häntä kotiini valittamaan sairaudestaan 24/7 lasteni kuullen?

Mulla kans kaveri alkoi täpötäydessä bussissa pokkana selittää psyykelääkkeistään miten ne ovat vaikuttaneet. Hei haloo, asiahan ei minullekaan mitenkään kuulunut saati että olisin osannut auttaa; miksi asiaa täytyy siis alkaa vatvomaan varsinkin kun useita tuntemattomia ihmisiä kuuloetäisyydellä?! Siksi kun koko ajatusmaailma pyörii vain oman navan ympärillä...

Minulla oli n.5vuoden ajan ystävä kenestä tuli lyhyessä ajassa hyvin läheinen. 2 ensimmäistä vuotta oli meillä tosi hauskaa ja olimme todella läheisiä ja pystyimme puhumaan kaikesta. Kaikki kuitenkin muuttui kun hän jäi työttömäksi ja itse sain samoihin aikoihin ylennyksen ja palkankorotuksen kovan raatamisen päätteeksi. Tämä ystävä oli luonteelta lupsakka mutta samalla myös työssä melko laiska eikä oma-alotteinen (tutustuimme siis alunperin samassa työssä). Ilmeisesti tämä ystäväni katkeroitui minulle jotenkin koska hänen käytös minua kohtaan muuttui ja jos koskaan kerroin mistään huolenaiheesta niin jokaiseen vain totesi että "sulla on sentään hyvä työ jne". Kuuntelin todella paljon paskaa häneltä ja annoin mm.anteeksi polttareissani ja häissäni törkeän käytöksensä mutta viimeinen tikki minulle oli kun hän vähätteli sitä kun jouduin sairaalaan raskaana ollessa ja myös menetin syntymättömän lapseni sekä jouduin hengenvaaraan... Hän mm. lähetti minulle nauruhymiöitä kun kerroin asiasta ja että olen masentunut asiasta. Kuulemma pienestä sitä nykyään masennutaan että tietäisimpä vain miltä tuntuu olla työtön ja rahaton. Ensimmäisen kuukauden itkin kun oli ikävä tätä ystävää jollain tapaa kuitenkin mutta nyt olen todella kiitollinen että jätin tämän ihmisen pois elämästäni. Tuntuu kuin kivi olisi pudonnut sydämeltä.

Vierailija kirjoitti:

Niin raukkamaista kuin se onkin, on paljon helpompaa vaan jättää mt-ystävä kuin yrittää kulkea rinnalla.

Vaikeaahan se on rinnalla kulkea, kun en edes tiedä, onko kyseinen henkilö kenties joutunut psykiatriseen sairaalaan?

Eipä ole hänestä mitään kuulunut yli kuukauteen.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin jätin raskaan ystävän. Puhui koko ajan vain omista asioistaan ja sanoi ilkeitä asioita minulle. Paljon mukavampaa kun ei ole tarvinnut enää olla yhteyksissä.

Älä muuta virka.

Ap.

Ystävyydet tulee ja menee. Ei ketään jaksa katsella koko ikäänsä. Esim opiskelukavereiden kanssa on yhteistä opiskella ja käydä bileissä tai harrastuksissa, mutta opiskelujen jälkeen ei olekaan enää mitään yhteistä. Näin ne menee, oli mielenterveysongelmia tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli n.5vuoden ajan ystävä kenestä tuli lyhyessä ajassa hyvin läheinen. 2 ensimmäistä vuotta oli meillä tosi hauskaa ja olimme todella läheisiä ja pystyimme puhumaan kaikesta. Kaikki kuitenkin muuttui kun hän jäi työttömäksi ja itse sain samoihin aikoihin ylennyksen ja palkankorotuksen kovan raatamisen päätteeksi. Tämä ystävä oli luonteelta lupsakka mutta samalla myös työssä melko laiska eikä oma-alotteinen (tutustuimme siis alunperin samassa työssä). Ilmeisesti tämä ystäväni katkeroitui minulle jotenkin koska hänen käytös minua kohtaan muuttui ja jos koskaan kerroin mistään huolenaiheesta niin jokaiseen vain totesi että "sulla on sentään hyvä työ jne". Kuuntelin todella paljon paskaa häneltä ja annoin mm.anteeksi polttareissani ja häissäni törkeän käytöksensä mutta viimeinen tikki minulle oli kun hän vähätteli sitä kun jouduin sairaalaan raskaana ollessa ja myös menetin syntymättömän lapseni sekä jouduin hengenvaaraan... Hän mm. lähetti minulle nauruhymiöitä kun kerroin asiasta ja että olen masentunut asiasta. Kuulemma pienestä sitä nykyään masennutaan että tietäisimpä vain miltä tuntuu olla työtön ja rahaton. Ensimmäisen kuukauden itkin kun oli ikävä tätä ystävää jollain tapaa kuitenkin mutta nyt olen todella kiitollinen että jätin tämän ihmisen pois elämästäni. Tuntuu kuin kivi olisi pudonnut sydämeltä.

Kamala ystävä. :-( Onneksi pääsit hänestä eroon! Voimia sulle! Vähän saman tyyppisestä kokemusta. Olin itse mt- ongelmaisen ystävän tukena erittäin pitkään ja erittäin usein. Kun kerran olisin itse tarvinnut edes hieman myötätuntoa ja ystävää, niin murheeni sivuutettiin täysin ja asia käännettiin taas häneen itseensä.  Eli ehkä monesti tälaisissa ystävyyksissa roolit ovat jumiutuneet siihen, että se mt-ongelmainen on aina ja ainut, joka avautuu ja toinen ystävä on vain ja ainoastaan häntä varten. Tällöin uhraa itsensä ystävyyteen ja silloin se on parasta katkaista. Itsekin katkaisin ystävyyden ja alkuun olin surullinen. Mutta nyt olen tyytyväinen ensinnäkin siihen kuinka paljon aikaa olen saanut itselleni. Jos on useita ystäviä ja valmis hyväksymään sen faktan, että tällaisista ystävyyksistä ei välltämättä itse "saa" mitään niin ok. Mutta, jos läheisin ystävyys on tällaisen henkilön kanssa niin kyllähän se ns. katkeroittaa.

Sama. Otin välimatkaa homesairaaseen ystävään joka viimesen vuoden puhunut vain homejutuista.

Ei varmaan oo mitään tekemistä jatkuvaan niiskutukseen sillä että otti 2 kissan lisäksi 4 uutta kissaa, eikä ikinä siivoa. Löytyy pupua ja hamsteria.

Itse olen kokenut saman. Tämä ystäväni oli todella raskas ihminen, kaikki pyöri vain hänen ympärillään aina ja koko ajan. Kun soitin hänelle, puhui hän 15 minuuttia putkeen omista asioistaan kysymättä edes minulta, että hei mitäs sulle... Yritin sanoa nätisti, että puhut aika paljon itsestäsi niin olisi kiva, jos kuuntelisit joskus minuakin. Jos yritin kertoa hänelle, että on minullakin huonoja päiviä sain kuulla "Niin niin sulla nyt on tollasta, mutta arvaa mitä mulle tänään tapahtui..." Hän myös syyllisti siitä, etten tukenut häntä tarpeeksi.

Katkaisin välit ja nyt tuntuu, että voin taas hengittää.

kiitos myötätunnosta :) hän tosiaan kohteli minua viimeiset 3 vuotta todella kurjasti ja toiset ystäväni sanoivat että muutun surulliseksi hänen seurassaan tai jos olin viettänyt aikaa hänen kanssaan. Hän myös puhui todella rumasti kaikista muista kavereistaan ja haukkui myös minun sydänystäviäni usein :( joka kerta kun olin päättänyt että jätän tämän ystävän taakseni hän hetkellisesti olikin ihana ihminen joka sai itselleni todella huonon omatunnon että olin ajatellut jättää ystävyytemme. Ihan kuin hän olisi vaistonnut aina jotenkin mistä olin haluamassa puhua hänen kanssaan ja hän hetkellisesti pystyi tsemppaamaan... Hän myös aina korosti että olen hänen paras ystävänsä ja ei kertoisi näitä murheitaan kenellekään muulle kuin minulle. Sanoin monesti että en vain itse jaksa aina pelkkää negatiivisuutta ja paskassa rypemistä vuodesta toiseen mutta hän osasi aina kääntää asian niin että miten voin olla niin itsekäs että edes sanon niin.... imi minusta kaiken energian ja välillä oli ihan kuristava tunne kurkussa kun nähtiin. Kuulin myös vähän aikaa sitten että hän oli sanonut yhteiselle ystävällemme että nyt hänen masennuksestaan paraneminen voi alkaa kun hän pääsi minusta tekopirteästä eroon, jolle kaikki on niin ihanaa. Ja täytyy tähän sanoa että olen tosiaan itsekin kokenut todella rankkoja asioita elämässäni mm.vakavan sairauden, tulipalosta selviämisen johon kuoli silloinen poikaystävä ja 2 ystävää joten en ihan pienistä valita ja ilmeisesti tämä on tätä kyseistä "ystävääni" nakertanut. Pitäkööt tunkkinsa :D

Vierailija kirjoitti:

kiitos myötätunnosta :) hän tosiaan kohteli minua viimeiset 3 vuotta todella kurjasti ja toiset ystäväni sanoivat että muutun surulliseksi hänen seurassaan tai jos olin viettänyt aikaa hänen kanssaan. Hän myös puhui todella rumasti kaikista muista kavereistaan ja haukkui myös minun sydänystäviäni usein :( joka kerta kun olin päättänyt että jätän tämän ystävän taakseni hän hetkellisesti olikin ihana ihminen joka sai itselleni todella huonon omatunnon että olin ajatellut jättää ystävyytemme. Ihan kuin hän olisi vaistonnut aina jotenkin mistä olin haluamassa puhua hänen kanssaan ja hän hetkellisesti pystyi tsemppaamaan... Hän myös aina korosti että olen hänen paras ystävänsä ja ei kertoisi näitä murheitaan kenellekään muulle kuin minulle. Sanoin monesti että en vain itse jaksa aina pelkkää negatiivisuutta ja paskassa rypemistä vuodesta toiseen mutta hän osasi aina kääntää asian niin että miten voin olla niin itsekäs että edes sanon niin.... imi minusta kaiken energian ja välillä oli ihan kuristava tunne kurkussa kun nähtiin. Kuulin myös vähän aikaa sitten että hän oli sanonut yhteiselle ystävällemme että nyt hänen masennuksestaan paraneminen voi alkaa kun hän pääsi minusta tekopirteästä eroon, jolle kaikki on niin ihanaa. Ja täytyy tähän sanoa että olen tosiaan itsekin kokenut todella rankkoja asioita elämässäni mm.vakavan sairauden, tulipalosta selviämisen johon kuoli silloinen poikaystävä ja 2 ystävää joten en ihan pienistä valita ja ilmeisesti tämä on tätä kyseistä "ystävääni" nakertanut. Pitäkööt tunkkinsa :D

tämä siis oli vastaus 27/29 viestille :)