Mitä pitäisi tehdä 9-luokkalaisille nuorelle joka on muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan koulu sujui hyvin? Milloin viimeksi?

Mitä jatko-opintoja on suunnitteilla?

Lukioon haki. Piti itsestään selvänä, että sinne. Luokanvalvojakin sanoi, että ei kuvittelisi hakevan muualle. Vanhemmat emme vaikuttaneet, sai itse valita paikan, minne hakee.

Oletteko itse käyneet lukion?

Kyllä ja pudemmällekin. Sisaruksensa ei käynyt lukiota, eli ei pakollinen. Alakoulussa ka oli ainakin 8,5. Nyt pelkään tippuvan vaikka kuinka, ainakin kutosia, lieneekö...

Auttaisikogan kymppi?

Kun lapsi on kertonut lukeneensa, niin oletko kysellyt koealueesta kydymykdiä? Etenkin noiden 6 ilmestyttä numeroiksi?

Alakoulun puolella koealueet olivat pienempiä kuin yläkoulun puolella.

Lapsi saattaa sanoa lukeneensa, mutta ei ole kuitenkaan näin tehnyt.

Koulu ei ole se ongelma vaan psyykkisen kunnon ongelmat. Tyttö ? Joskus ysin keväällä romahduksia. Terveydenhuollon piiriin heti.

Vierailija kirjoitti:

Vetääkö energiajuomia siihen malliin, että nukkuu päivät ja valvoo yöt?

Miksi hullujen pitää valvoa yöllä ja nukkua päivällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan koulu sujui hyvin? Milloin viimeksi?

Mitä jatko-opintoja on suunnitteilla?

Lukioon haki. Piti itsestään selvänä, että sinne. Luokanvalvojakin sanoi, että ei kuvittelisi hakevan muualle. Vanhemmat emme vaikuttaneet, sai itse valita paikan, minne hakee.

Oletteko itse käyneet lukion?

Kyllä ja pudemmällekin. Sisaruksensa ei käynyt lukiota, eli ei pakollinen. Alakoulussa ka oli ainakin 8,5. Nyt pelkään tippuvan vaikka kuinka, ainakin kutosia, lieneekö...

Auttaisikogan kymppi?

Kun lapsi on kertonut lukeneensa, niin oletko kysellyt koealueesta kydymykdiä? Etenkin noiden 6 ilmestyttä numeroiksi?

Alakoulun puolella koealueet olivat pienempiä kuin yläkoulun puolella.

Lapsi saattaa sanoa lukeneensa, mutta ei ole kuitenkaan näin tehnyt.

On yritetty seurata. Kauheasti ei olla kyselty niitä kysymyksiä. Murrosikä puskee päällä nyt. On hänellä ilmeisesti lukihäiriöisestä, yläkoulussa ollut puhetta tästä.

Ketä ton ikästä muka oikeesti kiinnostaa koulunkäynti?? hei haloo, pakota se tekemään niitä läksyjä ja kokeisiin lukua jos se kerran on niin tärkeetä

Aika montaa kiinnostaa. Omani on liiankin tunnollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna olla. Pilatkoon itse elämänsä, kyllä se sitten viiden vuoden päästä alkaa mietityttämään olisiko voinut tehdä jotain toisin.

Minä vedin peruskoulun yläluokat muutamista syistä ns. täysin läskiksi, hain ammattikouluun mihin minulla ei ollut "lahjoja" ja jopa pääsin, kitkuttelin sen läpi vaikka ala oli täysin väärä ja hommat ei oikein onnistunut, sitten hain AMK:n johon pääsin ja missä nyt opiskelen.

Nyt menee paremmin mutta noiden takia esimerkiksi kielitaito minulla on tosi huono, joka on ehkä eniten harmittava asia. Englantia pitäisi osata ja sitä tarvitsisi, mutta koska en esim. peruskoulussakaan noina vuosina sitä opiskellut oikeasti vaan juuri ja juuri pääsin vitosella läpi, ammattikoulun kurssit oli ihan surkeita niin vaikutukset näkyy vieläkin.

AMKn valmentavien kurssien jälkeen ja itse paljon opeteltuani osaan nykyään jo jonkin verran ihan hyvin, mutta paljon ylimääräistä työtä sen suhteen on ollut ja tulee vielä olemaan.

Ammattikoulussa käytännön työt ei sujuneet ja työssäoppimiset tms. meni ihan surkeasti enkä päässyt kyseisiin yrityksiin tai mihinkään koskaan oikeasti töihin. Tässä on toinen ongelma nyt, en saa edes kesätöitä nyt koska ei ole työkokemusta ja huono kielitaitokin varmaan heikentää mahdollisuuksia. En tiedä miten saan harjoittelut suoritettua kun en pääse edes haastatteluun, yli 50 hakemusta ja ei yhtään haastattelua viimeisten parin vuoden aikana.

Luulisi, että sinun kokemuksillasi ihminen nimenomaan kehoittaisi puuttumaan ajoissa tilanteeseen, jottei AP:n lapsi päädy samanlaisten ongelmien ääreen kuin sinä.

Mutta ainakin minun kohdalla en tiedä mitä ihmettä oikein olisi pitänyt tapahtua ettei tuota olisi päässyt tapahtumaan.

Ei kyse ollut siitä, etteikö vanhempani olisi yrittänyt puuttua tilanteeseen, kyllä he olivat yhteydessä kouluun kun minulla alkoi mennä huonosti ja minuun kohdistettiin tukitoimia, kävin mm. erityisopetuksessa ja pienryhmissä muutamien aineiden osalta koska numerot oli vitosia, yhdessä vaiheessa jopa tarkemmissa psykiatrisissa tutkimuksissa. Näitä oli koko yläkoulun ajan mutta siitä huolimatta päättötodistuksessa on useampikin vitonen ja kutosia paljon.

Ketään ei kuitenkaan pysty pakottamaan oppimaan asioita, jos halua siihen ei omasta tahdosta kyseisellä henkilöllä ole. Ei ole olemassa keinoa millä pystyisi jonkun päähän pakotetusti tietoa kaatamaan jos kyseinen ihminen ei sitä halua missään tapauksessa ottaa vastaan.

Niin, ja minulla ei siis ole todettuna (eikä toteamattomana) mitään oppimisvaikeuksia, lukihäiriöitä tai vastaavia. Kyseessä on ollut se, että systemaattisesti ja tietoisesti laiminlöin opiskelun täysin useiden vuosien ajan, ilman mitään järkevää syytä, kunhan olin vaan päättänyt toimia noin jossain vaiheessa. Jatko-opintoihin lähdin periaatteella "kunhan nyt edes johonkin pääsee" ilman mitään sen tarkempaa suunnitelmaa tulevaisuudesta tai siitä mitä haluan tehdä työkseen.

Tähänkin vanhempani yrittivät puuttua ja he olivat esimerkiksi yhteydessä opinto-ohjaajaan ja asiasta käytiin monia keskusteluja ja palavereja. Silti onnistuin hakemaan ammattikouluun alalle, jonka töitä en ikinä tekisi koska olin vaan jossain vaiheessa päättänyt ettei missään tapauksessa ainakaan lukioon voi mennä ja ammattikoulun linjoista piti vaan valita joku, jossa ei ole pääsykokeita koska tiesin etten pääsisi niistä läpi ja johon huonohkon päättötodistuksen avulla pääsisin.

Kaikki tuo ihan turhaa periaatteessa, ainoastaan jos olisin ollut toisella asenteella liikkeellä niin olisin pärjännyt oikein hyvin ihan normaaliopetuksessa ja saanut hyviä tuloksia. Joten siksi neuvon että anna olla, kyllä se lapsi sitten aikanaan huomaa mitä on tullut tehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Ei juo energiajuomia ollenkaan. Huumeita en usko. Ei usko opekaan, kun sivulauseessa aihe liikahti siihen suuntaan. Menee kouluun aamulla, tulee heti pois, ei hengaile missään illalla.

Miksi et usko huumeisiin? Ei huumenuori yleensä ole neula kädessä nukkuva pulkan naru.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähetä huumetesteihin.

Meillä samanlainen vietiin yksityislääkärille japerusteellisten testien jälkeen löytyivät kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes sekä D- ja B12-vitamiinien puutos. Tämä siis seurauksena siitä ettei lämmin ruoka maistu ja syö vain muroja tai voileipää.

Voi se jotain muuta olla.

-10

Suosittelen keskustelua tytön kanssa. Syy voi olla joku fyysinen syy, kuten joku mainitsi kilpparin vajatoiminta, b12-vitamiinin puutos tai diabetes, tai sitten se saattaa olle psyykkinen syy, kuten masennus tai stressi.

Itse muistan masentuneeni ysin keväällä pahasti, kun tajusin, että se on omalla tavallaan päätös tiettyyn aikakauteen eikä takuita ole että vanha kaveripiiri pysyy tai että uudesta koulusta saa ystäviä. Itse valitsin itselleni koulun mahdollisimman kaukaa omasta kotikylästä, koska en halunnut viettää lisävuosia, minua kiusanneiden ja halveksuneiden ihmisten kanssa, mutta oikeiden kaverien menetys pelotti, kun oli tiedossa ettei voisi samalla tavalla viettää aikaa heidän kanssaan. Arvosanani eivät kyllä laskeneet, mutta se johtui vain ja ainoastaan siitä, että olin ja tulen aina olemaan tasapaksu kasinoppilas, se keskinkertainen tallaaja. Kun en oikein osannut purkaa pahaa oloani muuhun, purin sen sitten kehooni. Kannattaa olla tarkkana. Omat vanhempani eivät asiasta tiedä, eivät ainakaan ole ottaneet puheeksi, enkä minä koskaan heille kertonut. Toivottavasti kuitenkaan ei tuohon ole mennyt. Se on tapa josta on tosi hankala oppia pois.

 

Sitten opiskelussa stressi on voinut käydä ylivoimaiseksi ja hänestä tuntuu hankalalta edes aloittaa kokeisiin lukeminen, mikä johtaa vitkutteluun ja vikalle illalle jäävään lukemiseen. Eikä ihan mahdottomuus ole, että ensimmäisten huonojen numeroiden saaminen on laskenut nuoren itsetuntoa ja tiputtanut motivaation nolliin. Tai voihan ongelma tietysti olla vaikka se, että ihastus ei ole vastannut tunteisiin? Eihän sitä voi tietää ellet keskustele nuoren kanssa. Yritä olla ymmärtäväinen ja antamatta liiemmälti neuvoja ennen kuin nuori on selvästi kertonut kaiken sanottavansa. Senkin jälkeen kannattaa lähinnä kysyä herätteleviä kysymyksiä, että onko jatkosuunnitelmia asioiden muuttamiseen? Jos ongelma on masennus niin tietysti ehdottomasti menkää jonkun puheille. Eikä tee pahitteeksi käydä tsekkaamassa niitä fyysisen terveyspuolen juttuja. 

Nyt olisi tärkeää ettet syyllistä tyttöä tai ala huutaa/ilmaise pettymystäsi, vaan olet tukena. Todennäköisesti käy läpi teini-iän vaikeita vaiheita, itselle kävi hieman samoin (tosin arvosanat putosivat vain kaksi pykälää, yhdeksiköstä seiskan tasolle) ja tilannetta vain pahensi se että äitini oli hyvin kärkkäästi huomauttelemassa vioistani, kyseli jatkuvasti pistelevästi "oletko tehnyt läksyt" ja veti heti perään hirvittävän saarnan siitä, kuinka minusta ei "tuolla menolla" tule mitään. Masennuin vain entistä pahemmin ja suhteeni äitiin huononi. Nykyään olemme kyllä hyvissä väleissä.

En tarkoita, että kaikkea pitää katsoa läpi sormien, vaan nyt olisi hyvä nopeasti saada selvitettyä, mikä tytöllä on. Kannusta häntä lukemaan, tarjoudu vaikka seuraksi opiskelemaan jotain umpitylsää reaaliainetta. Ja koeta saada se puhumaan avoimesti ongelmistaan, sano ettet voi muuten auttaa jos hän ei puhu.

Ai niin, minäkin vältin syömistä. Sairastuin pikkuhiljaa syömishäiriöön, josta kärsin yhä edelleen yliopistossa. Teinille ei tekisi pahaa, jos äiti kehuisi aktiivisesti ulkonäköä, vaikka itse äitiä vastaan kapinoinkin niin kyllä sen mielipiteet silti oli tärkeitä. Yritän tällä sanoa, että tuossa iässä ilmaantuneet ongelmat voi jäädä kytemään ja aiheuttaa suuriakin ongelmia pitkällä aikavälillä, että ne kannattaisi pyrkiä hoitamaan pois hyvissä ajoin.

lyödä

Hassuja nämä varsinkin alkupään vastaukset siitä, että otetaan yhteyttä opeen ja tukiopetusta jne. Näin aineenopen näkökulmasta voin kertoa, että ysiluokkalaisten peruskoulu lepää ihan tässä. Projekti on laskutavasta riippuen yhdeksän- tai kolmevuotinen. Ei siinä paljoa parin viikon työ paina. Kyllä meille opeille on jo aivan selvää, mitä sinne todistukseen tulee. Vain rajatapauksissa näillä vikoilla viikoilla on enää merkitystä.

Yhteyden ottaminen opettajaan on ihan turhaa, jos lapsella on jotain ongelmia, joiden hoito vaatii enemmän kuin pari viikkoa. Jos kyse on psykososiaalisista vaivoista, ottakaa yhteyttä koulun sosiaalityöntekijään eli kuraattoriin. Jos taas on huoli tulevasta opiskelupaikasta, niin opoon. Jos taas vaiva on saattaa olla fyysinen, viekää lapsi lääkäriin.

Aineope ei ole mikään yleismies jantunen, joka hoitaa lapsenne asiat. Minä en ainakaan tässä vaiheessa vastaa huoltajien viesteihin muuta kuin että kaikki on minun puolestani ok. Annan arvosanat sen mukaan, miten on töitä tehty ja osaamista osoitettu viimeiset kolme vuotta. Muu ei enää ole minun murheeni. Minulle jää tänne vielä reilut sata oppilasta ja syksyllä tulee niiden lisäksi vielä viisikymmentä lisää, joten töistä ei tule pulaa.

Ja ihan saa alapeukutella vapaasti näillekin tosiasioille:)