Onko mun hevoskammo kummallinen kammo?
Tuli nuori tyttö ratsukolla vastaan, oma auto oli parkissa, tehtiin pieni luontolenkki vähän kauempana kotoa, tutustuttiin uuteen kaupunkiin, missä on asuttu vuoden vaihteesta. Mua alkoi pelottaa älyttömästi ja kiireellä menin autoon, onneksi oltiin juuri lähdössä. Hevoskammo perustuu siihen, että lapsuudessani oli yksi puolituttu"hevosmies" kylällä, jonka hevonen oli ärhäkkä ja näin sen kerran pillastuvan. Ihan kantasuomalainen, joka kävi ihmiselle tekemässä hevosen kanssa kyntöjä yms. 70-luvulla.
Kommentit (7)
Onhan ne pelottavia, kun ne on niin helkutin isoja.
Mä pelkään hevosia. Pienenä mua puri hevonen ja tipuin hevoskärryistä hevosen säikähdettyä jotain. Ne on isoja ja älykkäitä. Pysyn suosiolla kaukana.
Kyllä se näin hevosnaisen korvaan hassulta kuulostaa kun on ollut 7-vuotiaasta hevosten kanssa. Isoja on mutta en ole koskaan pelännyt. Oma tytär nyt 7v ja puuhailee isojen heppojen kanssa myös. Selästä olen tietysti pudonnut mutta vain kerran on tullut näykkäisy. Sun pitäis vaan päästä tutustumaan lähemmin hevoseen, esim joku Islanninhevonen on hyvä siihen, ponin kokoisia ja maailman rauhallisimpia otuksia. Maailman rakkaimpia otuksia <3
Ja se vielä kun hevonen on saaliseläin eli pakoeläin, niin harvoin ne on aggressiivisia, ennemmin säikkyjä. Hevonen saattaa siis pelätä enemmän sinua kuin sinä sitä.
Ei kuullosta yhtään oudolta. Pelko mikä pelko. Helppohan jonkun heppatytön on kritisoida.
Minäkin pelkään hevosia ja varsinkin keskikoisia ja isoja kouria. Olen aina pelännyt. Ja pikkuhiljaa olen alkanut jopa inhoamaan elukoita.
Mutta en pelkää korkeita paikkoja, lentämistä, vettä, ahtaita paikkoja jne. Eli pelkonsa kullakin, sitä on turha sivullisten tulla kritisoimaan.
Vähän kummalta kuulostaa.