Lyhyet suhteet - yhteiskunnallinen näkökulma

Lyhyet suhteet tässä yhteydessä sekä arkeen että työhön liittyvänä.

Hyvän työn määreet eivät ole nykyisin hyvän ihmisen määreitä. Nykyisin työsuhteet ovat mallia ”no long term”, eli ajan pirstoutumista. Ei ole pitkiä uria jne. Tähän on johtanut yhtäältä se, että ihmiset janoavat koko ajan uutta. He janoavat uutta siksi, että kuluttajat saavat ohjata itse markkinoita. Toisaalta yritysten omistajien kannalta nopeita voittoja saa parhaiten jatkuvien institutionaalisten muutosten kautta. Ei kannata tehdä pysyviä organisaatioita, sillä verkostomaiset (esim. saarekemaiset) järjestelyt ovat helpompi purkaa osiin tai järjestellä uudelleen kuin jäykät, kiinteät hierarkiat. Nämä johtavat nopeatempoisuuteen.

Sitoutuminen ja lojaalisuus kärsivät nopeatempoisuudesta. Sosiaaliset siteet eivät kasva hetkessä, eli pitkät sosiaaliset suhteet ovat ristiriidassa nopeatempoisuuteen. Pysyviin sosiaalisiin siteisiin ei edes pyritä nykyisin, koska ne vaativat pitkäaikaista suhdetta.

Siteiden heikkous ja lyhytaikaisuus modernissa instituutiossa on syy miksi esimerkiksi Harvardin professori John Kotter neuvoo nuoria työskentelemään mieluummin organisaatioiden ulkopuolella kuin sisäpuolella. Työ tulisi ajatella konsultointisuhteena.

Samalla tavoin voidaan ajatella, että nykynuorten kyvyttömyys luoda pysyviä suhteita on seurausta nopeatempoisuudesta ja ihmisten esineellistämisestä osaksi kulutushysteriaa.