Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmettä teen kontroloivien vanhempien kanssa?
06.05.2017 |
Olen täysi-ikäinen omillaan asuva parikymppinen, kotoa muutin jo teininä ja kohta räjähtää pää. Viimeksi tänään kävin heillä tai ainakin yritin, lähdin samantien pois kun alkoi napina mun lyhyistä hiuksista kun kävin myös aikaisemmin parturissa. Lyhyet hiukset ei ole mitenkään uusi asia kun se "poikatukka" on ollut mun päässä jo kolme vuotta mutta joka kerta kun käyn siistimässä sivuja niin isä pitää mykkäkoulua, haukkuu rumaksi ja paskaksi. Usein kuulee sitä että mitähän sukulaisetkin sanoo ja hävettää mun kanssa kulkea missään.
Molemmat kasvaneet kulttuurissa missä naisella täytyy olla pitkä tukka ja äärimmäisen huoliteltu ja naisellinen. Mä taas olen täysin eri planeetalta koska olen syntynyt ja kasvanut täällä enkä sovi siihen naisen muottiin enkä ylipäätään halua olla mitään muuta kun vain itseni. Tykkään kuitenkin pukeutua ja olen mukavuudenhaluinen, tää tarkoittaa sitä että pukeudun neutraalisti, tykkään yksinkertaisuudesta ja klassisesta vaatetuksesta omalla särmälläni. Enkä esimerkiksi käytä rintsikoita vaan lähinnä urheilutoppeja koska en halua korostaa tissejä ja on ne kaarituelliset rintsikat saatanan epämukaviakin. En sheivaa koska niitä karvoja ei kuitenkaan näy ja uskon että niillä on tarkoituksensa ja tää ehkä ällöttää eniten että isä haluaa kontroloida myös mun karvoitusta, saattaa oikeasti tarttua jalasta ja katsoa lahkeen alle. En myöskään meikkaa, ja sellasetkin asiat kun kauluspaidat on hirveä ongelma, nekin kuulema vain miehille.
Mitä helvettiä teen noiden kanssa? Se on päivänselvää että en ikinä muuta itseäni muiden tähden mutta tuntuu karulta hylätä vanhemmat tän takia. Tää syö mun mielenterveyttä ja oon tän kontrollin ja henkisen väkivallan takia ollut lapsesta asti todella neuroottinen ja tavoittelen täydellisyyttä mitä ei ole.
En voi vaan ymmärtää miten voi väittää rakastavansa ehdoitta, paitsi sillon kun haluan näyttää itseltäni? Ei mahdu mun päähän.
Kommentit (9)
Surullinen olo tuli minullekin. Olet samanikäinen kuin omat lapseni. Huomaan kyllä itsestäni, että en ole huomannut ajan kulumista ja annan välillä neuvoja pyytämättä, mutta en silti arvostele lapsiani. Kokemusta minulla on ihan samanlaisista vanhemmista kuin sinulla on.
Tuohon auttaa vain välimatkan pitäminen eli soita, juttele niitä näitä ja jos alkaa tulla arvostelua, sano nätisti, että palataan asiaan kun näistä ei jutella. Sitten odotat heidän yhteydenottoaan. Onhan se ikävää, mutta sinä et ole tehnyt mitään väärää. Toivottavasti vanhempasi tajuavat, että omalla käytöksellään he vain ajavat sinua pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtoehto: pane huivi päähän nurkan takana ennen kun menet kyläilemään. Toinen asia: isälläsi ei ole mitään asiaa lahkeittesi sisäpuolelle. Jos tuollaista tapahtuisi esim. minulle, en kyllä enää vierailisi - tai jos mieheni vastaavalla tavalla "kontrolloisi" tyttäriämme, olisi eron paikka. Suomessa moinen tulkittaisiin insestiseksi lähentelyksi.
Perhesiteet ovat toki tärkeitä, mutta jos eivät toimi, voisi etäisyyden ottaminen pidemmäksi aikaa olla terveellistä kaikille osapuolille. - Onko nyt varmaa, että olet turvassa, eikä yhtäkkiä ilmaannu jostain "setiä", jotka ottavat ikävällä tavalla huolehtiakseen suvun kunnian säilymisestä?
Ole vahva ja pidä huoli itsestäsi!
Vähennä käyntejäsi ja jos/kun ihmettelevät vastaas, miksi vapaaehtoisesti tulisit parjattavaksi.
Sillä näinhän asia on, jollet omista masokistin piirteitä, et halua olla kiusaamisen kohteena.
Ja aina, ihan välittömästi, heti kun ensimmäinen asiaton kommentti tulee seuraavalla ja tulevilla vierailuillasi, toteat että selvä, se on mun merkki lähteä pois. Ja lähdet pois, kengät vaan jalkaan, takki päälle ja menoksi. Jos kysyy että nyt, sanot, että et sinäkään vähättele jahalvennä hänen ulkonäköään tai elämäänsä, miksi sietäisit sitä häneltäkään.
Vierailija kirjoitti:
Tulin kovin surulliseksi sun puolesta, luettuani tekstisi.
Kuulostaa todella ikävältä, olisiko sulla mahdollisuutta ottaa vähän etäisyyttä heihin?
Sulla on oikeus olla juuri sellainen kuin olet ja haluat olla.
Heidän huono käytöksensä on kohtuutonta hyväksymättömyyttä.Olisiko sulla mahdollisuus hakea itsellesi keskusteluapua tilanteen selventämiseen itsellesi?
Saarraisi helpottaa sun omaa oloa.Tsemppiä!
Tietysti voisin ottaa etäisyyttä mutta oon välillä rahallisesti riippuvainen isästä (auttaa ruuan kanssa jne) enkä tiiä yhtään miten sossujutut toimii. Myös meidän koira asuu heillä ja tulisi tosi ikävä kun kasvatin ja koulutin sen pennusta asti ja ei ole varaa ottaa sitä asumaan mun luo :(
Oon käynyt tämän takia kelan korvaaman terapian ja se on auttanut paljon että en olisi enää niin tossu ihmisten kanssa ja ollaan avattu lapsuuden traumoja ja se on auttanut ymmärtämään sitä tilannetta.
Voit ihan hyvin sanoa vanhemmillesi, että et halua kommentointia ulkonäöstäsi tai elämäntyylistäsi, ja että jos alkavat haukkua tai arvostella, lyöt luurin korvaan tai lähdet siltä seisomalta kävelemään. Ja sitten teet sen oikeasti joka kerta. Vaikka he ovat sinun vanhempiasi, ei heillä ole mitään oikeutta olla sinulle ilkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kun lähdit kun arvostelu tukan suhteen alkoi. Ja hitto soikoon tuota sun isää sun säärtä arvostelemassa, mä varmaan refleksinä potkaisisin :D
Mutta vakavasti sanottuna, ota etäisyyttä. Olet hyvä ja arvokas juuri tuollaisena. Kuulostat itsevarmalta, ja olisi tärkeää, ettet antaisi kenenkään nakertaa maata jalkojesi alta pois. Niin kuin itse totesit, ei tee mielenterveydelle hyvää. Tsemppiä!
Sossujuttujen suhteen voisit vaikka varata terveyskeskuksen sos. työntekijältä ajan. Tuli vaan mieleen kun mainitsit käyneesi Kelan korvaaman terapian, että sulla on varmastikin jonkinlainen hoitosuhde (ollut) jollekin poliklinikalle. Mulle on ainakin tarjottu aikoja psyk. polin sos. työntekijälle jotta se olisi voinut auttaa toimeentulotukikiemuroissa. Toi koira-asia käy vähän sydämen päälle :/
Jos osaat elää säästäväisesti, niin toimeentulotuellakin voi ehkä elättää koiran? Jos siis asuntoosi saa ottaa lemmikkejä. Esim. zooplus.fi/zooplus.com:sta saa halvalla laadukasta ruokaa.
Isällesi voisit vaikka sitten seuraavan kerran yrittää niin tyynesti kuin ikinä pystyt, selittää niin kuin lapselle, miltä sen käytös tuntuu ja kuinka järjetöntä se on, ja ettet säkään ilmaise mielipiteitäs sen ulkonäöstä kysymättä. Toista niin monta kertaa kuin tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko sä Ariel Winter? Usko nyt, napaan asti ulottuva halkio paidassa ei ole sovelias Disney Landiin...
Alue: Aihe vapaa
Tulin kovin surulliseksi sun puolesta, luettuani tekstisi.
Kuulostaa todella ikävältä, olisiko sulla mahdollisuutta ottaa vähän etäisyyttä heihin?
Sulla on oikeus olla juuri sellainen kuin olet ja haluat olla.
Heidän huono käytöksensä on kohtuutonta hyväksymättömyyttä.
Olisiko sulla mahdollisuus hakea itsellesi keskusteluapua tilanteen selventämiseen itsellesi?
Saarraisi helpottaa sun omaa oloa.
Tsemppiä!