Lue keskustelun säännöt.
Olisi mielenkiintoista tietää mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietoisuus ei ole materiaa. Siksi elämä voi jatkua kuoleman jälkeen.
Tietoisuus on aivokemiaalista aktiviteettia. Se kuolee silloin kun kyseistä aktiviteettia ylläpitävät solutkin kuolevat.
Olet väärässä. Tietoisuus ei ole ainetta nykytietämyksen mukaan.
Niinpä. Periaatteessa jo lähitulevaisuudessa tietokoneiden laskentateho riittää luomaan reaaliajassa toimivan järjestelmän, joka toimii kuin aivot, eli hermoimpulssit ja muut kulkevat kuin oikeissa aivoissa. Mutta sillä ei silti olisi tietoisuutta, vaan järjestelmä olisi lopulta täysin mekaaninen.
Eli jostain oikeisiin aivoihin se tietoisuus vaan ilmestyy "tyhmään järjestelmään". Kukapa keksisi, että mistä.
Tietoisuutta ei voi olla ilman tunne elämää. Se kehittyy tunteisiin kytköksissä täysin. Ihminen myös kehittyy tunne elämässään koko ajan tai taantuu. Se että ihminen ei ole juuri se kone on se tosiasia että hän kehittyy tunne elämässään sellaiseksi joka oppii kiintymään ja sitoutumaanja rakastumaan. Ja vasta näin syntyy uutta elämää jonka jälkeläiset oppivat samaa.
Jos suhteesta jossa ei ole kehittynyttä tunne elämää syntyy jälkeläisiä nämä eivät opi lisääntymisessäänkaan sitä. Tunne elämän vaurio on todellinen joskus.
Kone ei ikinä voi saavuttaa samaa koska sitä ei voi saada tunne elämässään kehittymään niinkuin ihmistä.
Siksi tietoisuuden rakennetta tavoiteltaessa ei voi erottaa tunne elämän kehittymis tosiasiaa ja sen retardaatiota eli hitautta ajassa ihmisessä ennenkuin on lisääntymiskykyinen aikuinen .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos te yritätte toimia kuin koneet teissä on jotain pielessä. Ihminen jonka tunne elämä on vaurioutunut ei opi moraalisisäistyksiäkään normisti. Hän tarvitsee apua kasvaakseen . Se ei ole häpeä vaan vain tosiasia hänen kohdallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietoisuus ei ole materiaa. Siksi elämä voi jatkua kuoleman jälkeen.
Tietoisuus on aivokemiaalista aktiviteettia. Se kuolee silloin kun kyseistä aktiviteettia ylläpitävät solutkin kuolevat.
Olet väärässä. Tietoisuus ei ole ainetta nykytietämyksen mukaan.
Niinpä. Periaatteessa jo lähitulevaisuudessa tietokoneiden laskentateho riittää luomaan reaaliajassa toimivan järjestelmän, joka toimii kuin aivot, eli hermoimpulssit ja muut kulkevat kuin oikeissa aivoissa. Mutta sillä ei silti olisi tietoisuutta, vaan järjestelmä olisi lopulta täysin mekaaninen.
Eli jostain oikeisiin aivoihin se tietoisuus vaan ilmestyy "tyhmään järjestelmään". Kukapa keksisi, että mistä.
Tietoisuutta ei voi olla ilman tunne elämää. Se kehittyy tunteisiin kytköksissä täysin. Ihminen myös kehittyy tunne elämässään koko ajan tai taantuu. Se että ihminen ei ole juuri se kone on se tosiasia että hän kehittyy tunne elämässään sellaiseksi joka oppii kiintymään ja sitoutumaanja rakastumaan. Ja vasta näin syntyy uutta elämää jonka jälkeläiset oppivat samaa.
Jos suhteesta jossa ei ole kehittynyttä tunne elämää syntyy jälkeläisiä nämä eivät opi lisääntymisessäänkaan sitä. Tunne elämän vaurio on todellinen joskus.
Kone ei ikinä voi saavuttaa samaa koska sitä ei voi saada tunne elämässään kehittymään niinkuin ihmistä.
Siksi tietoisuuden rakennetta tavoiteltaessa ei voi erottaa tunne elämän kehittymis tosiasiaa ja sen retardaatiota eli hitautta ajassa ihmisessä ennenkuin on lisääntymiskykyinen aikuinen .
Niin niin, mutta periaatteessa jo hyvinkin pian on mahdollista luoda keinotekoiset aivot. Se mysteeri onkin, että miksi mekaaniseen järjestelmään, joka aivot on, syntyy tietoisuus, mutta jos samanlainen järjestelmä luodaan keinotekoisesti, sillä ei olekaan tietoisuutta. Kun aivot on kuitenkin käytännössä vain iso hermoverkko, jossa kaikki tapahtuu niin, että jos tuosta ja tuosta tulee impulssi sisään, niin sitten lähetään eteenpäin impulssi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietoisuus ei ole materiaa. Siksi elämä voi jatkua kuoleman jälkeen.
Tietoisuus on aivokemiaalista aktiviteettia. Se kuolee silloin kun kyseistä aktiviteettia ylläpitävät solutkin kuolevat.
Olet väärässä. Tietoisuus ei ole ainetta nykytietämyksen mukaan.
Niinpä. Periaatteessa jo lähitulevaisuudessa tietokoneiden laskentateho riittää luomaan reaaliajassa toimivan järjestelmän, joka toimii kuin aivot, eli hermoimpulssit ja muut kulkevat kuin oikeissa aivoissa. Mutta sillä ei silti olisi tietoisuutta, vaan järjestelmä olisi lopulta täysin mekaaninen.
Eli jostain oikeisiin aivoihin se tietoisuus vaan ilmestyy "tyhmään järjestelmään". Kukapa keksisi, että mistä.
Tietoisuutta ei voi olla ilman tunne elämää. Se kehittyy tunteisiin kytköksissä täysin. Ihminen myös kehittyy tunne elämässään koko ajan tai taantuu. Se että ihminen ei ole juuri se kone on se tosiasia että hän kehittyy tunne elämässään sellaiseksi joka oppii kiintymään ja sitoutumaanja rakastumaan. Ja vasta näin syntyy uutta elämää jonka jälkeläiset oppivat samaa.
Jos suhteesta jossa ei ole kehittynyttä tunne elämää syntyy jälkeläisiä nämä eivät opi lisääntymisessäänkaan sitä. Tunne elämän vaurio on todellinen joskus.
Kone ei ikinä voi saavuttaa samaa koska sitä ei voi saada tunne elämässään kehittymään niinkuin ihmistä.
Siksi tietoisuuden rakennetta tavoiteltaessa ei voi erottaa tunne elämän kehittymis tosiasiaa ja sen retardaatiota eli hitautta ajassa ihmisessä ennenkuin on lisääntymiskykyinen aikuinen .
Niin niin, mutta periaatteessa jo hyvinkin pian on mahdollista luoda keinotekoiset aivot. Se mysteeri onkin, että miksi mekaaniseen järjestelmään, joka aivot on, syntyy tietoisuus, mutta jos samanlainen järjestelmä luodaan keinotekoisesti, sillä ei olekaan tietoisuutta. Kun aivot on kuitenkin käytännössä vain iso hermoverkko, jossa kaikki tapahtuu niin, että jos tuosta ja tuosta tulee impulssi sisään, niin sitten lähetään eteenpäin impulssi.
Samaa mieltä. Vrt luonnontimantti ja synteettinen timantti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietoisuus ei ole materiaa. Siksi elämä voi jatkua kuoleman jälkeen.
Tietoisuus on aivokemiaalista aktiviteettia. Se kuolee silloin kun kyseistä aktiviteettia ylläpitävät solutkin kuolevat.
Olet väärässä. Tietoisuus ei ole ainetta nykytietämyksen mukaan.
Niinpä. Periaatteessa jo lähitulevaisuudessa tietokoneiden laskentateho riittää luomaan reaaliajassa toimivan järjestelmän, joka toimii kuin aivot, eli hermoimpulssit ja muut kulkevat kuin oikeissa aivoissa. Mutta sillä ei silti olisi tietoisuutta, vaan järjestelmä olisi lopulta täysin mekaaninen.
Eli jostain oikeisiin aivoihin se tietoisuus vaan ilmestyy "tyhmään järjestelmään". Kukapa keksisi, että mistä.
Mekaanisuus vissiin tarkoittaisi havainnoista saatavia ja siihen kohdistuvia identtisiä täsmällisiä ideoita tai loogisien ketjujen muodostamia lukuisia vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos te yritätte toimia kuin koneet teissä on jotain pielessä. Ihminen jonka tunne elämä on vaurioutunut ei opi moraalisisäistyksiäkään normisti. Hän tarvitsee apua kasvaakseen . Se ei ole häpeä vaan vain tosiasia hänen kohdallaan.
Tunne elämä säätelee tietoisuutta ja tarkkaavaisuutta ja oppimista . Kone ei voi olla tietoinen se on vain reaktiivinen sellainen jolla on vain ohjelmoitu tahto koska se ei ole dynaaminen yksilö joka on kehittynyt SUHTEESSA muihin ihmisiin jotka ovat ihmisellä ne lapsuuden kodin ihmiset tai vastaavat. Mieluiten oma isä ja äiti että tunne elämä kehittyisi ihanteellisesti.
Koneelle ei voi niin ainutlaatuisesti saada tehtyä ihmisälyllä tuota kehityksellistä kaarta.
"Olisi mielenkiintoista tietää mitä tapahtuu kuoleman jälkeen."
No tähähän ei ole kukaan koskaan ihmiskunnan historiassa pohtinut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin kaikki ei vain voi loppua? Kyllä voi, miksi sen hyväksyminen on osalle niin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Eihän kaikki vaan voi totaalisesti loppua?
No ei tietenkään. Vain sen kuolleen elintoiminnot lakkaa, muu maailma jatkaa menoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietoisuus ei ole materiaa. Siksi elämä voi jatkua kuoleman jälkeen.
Tietoisuus on aivokemiaalista aktiviteettia. Se kuolee silloin kun kyseistä aktiviteettia ylläpitävät solutkin kuolevat.
Olet väärässä. Tietoisuus ei ole ainetta nykytietämyksen mukaan.
Eihän se olekaan ainetta, vaan aivojen lukuisista toiminnoista yhteen nivottu asia. Et sinä voi löytää aivoista tietoisuutta, mutta voit löytää asioita, joista se muodostuu.
Vierailija kirjoitti:
Sielu palaa kotiin henkimaailman puolelle. Keho maatuu matojen ruoaksi.
Mikä ihmeen sielu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietoisuus ei ole materiaa. Siksi elämä voi jatkua kuoleman jälkeen.
Tietoisuus on aivokemiaalista aktiviteettia. Se kuolee silloin kun kyseistä aktiviteettia ylläpitävät solutkin kuolevat.
Olet väärässä. Tietoisuus ei ole ainetta nykytietämyksen mukaan.
Niinpä. Periaatteessa jo lähitulevaisuudessa tietokoneiden laskentateho riittää luomaan reaaliajassa toimivan järjestelmän, joka toimii kuin aivot, eli hermoimpulssit ja muut kulkevat kuin oikeissa aivoissa. Mutta sillä ei silti olisi tietoisuutta, vaan järjestelmä olisi lopulta täysin mekaaninen.
Eli jostain oikeisiin aivoihin se tietoisuus vaan ilmestyy "tyhmään järjestelmään". Kukapa keksisi, että mistä.
No tuo nyt kertoo ainoastaan siitä, että aivoista ei ole vielä löydetty kaikkea siellä tapahtuvaa toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietoisuus ei ole materiaa. Siksi elämä voi jatkua kuoleman jälkeen.
Tietoisuus on aivokemiaalista aktiviteettia. Se kuolee silloin kun kyseistä aktiviteettia ylläpitävät solutkin kuolevat.
Olet väärässä. Tietoisuus ei ole ainetta nykytietämyksen mukaan.
Niinpä. Periaatteessa jo lähitulevaisuudessa tietokoneiden laskentateho riittää luomaan reaaliajassa toimivan järjestelmän, joka toimii kuin aivot, eli hermoimpulssit ja muut kulkevat kuin oikeissa aivoissa. Mutta sillä ei silti olisi tietoisuutta, vaan järjestelmä olisi lopulta täysin mekaaninen.
Eli jostain oikeisiin aivoihin se tietoisuus vaan ilmestyy "tyhmään järjestelmään". Kukapa keksisi, että mistä.
Tietoisuutta ei voi olla ilman tunne elämää. Se kehittyy tunteisiin kytköksissä täysin. Ihminen myös kehittyy tunne elämässään koko ajan tai taantuu. Se että ihminen ei ole juuri se kone on se tosiasia että hän kehittyy tunne elämässään sellaiseksi joka oppii kiintymään ja sitoutumaanja rakastumaan. Ja vasta näin syntyy uutta elämää jonka jälkeläiset oppivat samaa.
Jos suhteesta jossa ei ole kehittynyttä tunne elämää syntyy jälkeläisiä nämä eivät opi lisääntymisessäänkaan sitä. Tunne elämän vaurio on todellinen joskus.
Kone ei ikinä voi saavuttaa samaa koska sitä ei voi saada tunne elämässään kehittymään niinkuin ihmistä.
Siksi tietoisuuden rakennetta tavoiteltaessa ei voi erottaa tunne elämän kehittymis tosiasiaa ja sen retardaatiota eli hitautta ajassa ihmisessä ennenkuin on lisääntymiskykyinen aikuinen .
Niin niin, mutta periaatteessa jo hyvinkin pian on mahdollista luoda keinotekoiset aivot. Se mysteeri onkin, että miksi mekaaniseen järjestelmään, joka aivot on, syntyy tietoisuus, mutta jos samanlainen järjestelmä luodaan keinotekoisesti, sillä ei olekaan tietoisuutta. Kun aivot on kuitenkin käytännössä vain iso hermoverkko, jossa kaikki tapahtuu niin, että jos tuosta ja tuosta tulee impulssi sisään, niin sitten lähetään eteenpäin impulssi.
Ihminen ei ole VAIN se TIETOINEN , hänen psyykessään on MONTA KERROSTUMAA. Et määrää esim päivätietoisesti mitkä unet tulet näkemään tai kehen rakastumaan.
Tuota tunne elämäämme säätävät myös esitietoinen ja tiedostamaton jotka kehittyvät kotona siinä kuviossa joka pienenä on. Koneelle ei vaan voida ikinä luoda näitä kerroksia. Se ei uneksi eikä rakastu - se voi esittää niitä mutta se ei dynaamisesti pysty operoimaan sellaisella aineksella JOTA EMME ITSEKÄÄN TIETOISESTI EDES HALLITSE!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistelet vaan millaista oli ennen kuin olit olemassa. Eiköhän se ole suunnilleen samanlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietoisuus ei ole materiaa. Siksi elämä voi jatkua kuoleman jälkeen.
Tietoisuus on aivokemiaalista aktiviteettia. Se kuolee silloin kun kyseistä aktiviteettia ylläpitävät solutkin kuolevat.
Olet väärässä. Tietoisuus ei ole ainetta nykytietämyksen mukaan.
Kaikki on ainetta. E=mc^2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietoisuus ei ole materiaa. Siksi elämä voi jatkua kuoleman jälkeen.
Tietoisuus on aivokemiaalista aktiviteettia. Se kuolee silloin kun kyseistä aktiviteettia ylläpitävät solutkin kuolevat.
Olet väärässä. Tietoisuus ei ole ainetta nykytietämyksen mukaan.
Niinpä. Periaatteessa jo lähitulevaisuudessa tietokoneiden laskentateho riittää luomaan reaaliajassa toimivan järjestelmän, joka toimii kuin aivot, eli hermoimpulssit ja muut kulkevat kuin oikeissa aivoissa. Mutta sillä ei silti olisi tietoisuutta, vaan järjestelmä olisi lopulta täysin mekaaninen.
Eli jostain oikeisiin aivoihin se tietoisuus vaan ilmestyy "tyhmään järjestelmään". Kukapa keksisi, että mistä.
Mekaanisuus vissiin tarkoittaisi havainnoista saatavia ja siihen kohdistuvia identtisiä täsmällisiä ideoita tai loogisien ketjujen muodostamia lukuisia vaihtoehtoja.
Hankaluushan on siinä että se kykenee laskemaan mitä vain ja nopeasti. Muodostaa uuden kokonaiskuvan aina uudelleen. Logiikkaa on hankala hajoittaa, mutta ainoa keino on havaita logiikka.
Vierailija kirjoitti:
Eihän kaikki vaan voi totaalisesti loppua?
Miksei voisi? Sen takiako että se ei sinusta tunnu kivalta?
No juu, no sitten tietysti pitää olla olemassa kiva paratiisi jonne menet koska ei oo hyvä jos kuolema ajatellessa tulee paha mieli.
Suunnilleen tuon tasoisia ovat toiveet kuoleman jälkeisestä elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietoisuus ei ole materiaa. Siksi elämä voi jatkua kuoleman jälkeen.
Tietoisuus on aivokemiaalista aktiviteettia. Se kuolee silloin kun kyseistä aktiviteettia ylläpitävät solutkin kuolevat.
Olet väärässä. Tietoisuus ei ole ainetta nykytietämyksen mukaan.
Kaikki on ainetta. E=mc^2
Pimeä aine factori? Tunnemme vasta 0.1 osan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietoisuus ei ole materiaa. Siksi elämä voi jatkua kuoleman jälkeen.
Tietoisuus on aivokemiaalista aktiviteettia. Se kuolee silloin kun kyseistä aktiviteettia ylläpitävät solutkin kuolevat.
Olet väärässä. Tietoisuus ei ole ainetta nykytietämyksen mukaan.
Niinpä. Periaatteessa jo lähitulevaisuudessa tietokoneiden laskentateho riittää luomaan reaaliajassa toimivan järjestelmän, joka toimii kuin aivot, eli hermoimpulssit ja muut kulkevat kuin oikeissa aivoissa. Mutta sillä ei silti olisi tietoisuutta, vaan järjestelmä olisi lopulta täysin mekaaninen.
Eli jostain oikeisiin aivoihin se tietoisuus vaan ilmestyy "tyhmään järjestelmään". Kukapa keksisi, että mistä.
Tietoisuutta ei voi olla ilman tunne elämää. Se kehittyy tunteisiin kytköksissä täysin. Ihminen myös kehittyy tunne elämässään koko ajan tai taantuu. Se että ihminen ei ole juuri se kone on se tosiasia että hän kehittyy tunne elämässään sellaiseksi joka oppii kiintymään ja sitoutumaanja rakastumaan. Ja vasta näin syntyy uutta elämää jonka jälkeläiset oppivat samaa.
Jos suhteesta jossa ei ole kehittynyttä tunne elämää syntyy jälkeläisiä nämä eivät opi lisääntymisessäänkaan sitä. Tunne elämän vaurio on todellinen joskus.
Kone ei ikinä voi saavuttaa samaa koska sitä ei voi saada tunne elämässään kehittymään niinkuin ihmistä.
Siksi tietoisuuden rakennetta tavoiteltaessa ei voi erottaa tunne elämän kehittymis tosiasiaa ja sen retardaatiota eli hitautta ajassa ihmisessä ennenkuin on lisääntymiskykyinen aikuinen .
Niin niin, mutta periaatteessa jo hyvinkin pian on mahdollista luoda keinotekoiset aivot. Se mysteeri onkin, että miksi mekaaniseen järjestelmään, joka aivot on, syntyy tietoisuus, mutta jos samanlainen järjestelmä luodaan keinotekoisesti, sillä ei olekaan tietoisuutta. Kun aivot on kuitenkin käytännössä vain iso hermoverkko, jossa kaikki tapahtuu niin, että jos tuosta ja tuosta tulee impulssi sisään, niin sitten lähetään eteenpäin impulssi.
Ihminen ei ole VAIN se TIETOINEN , hänen psyykessään on MONTA KERROSTUMAA. Et määrää esim päivätietoisesti mitkä unet tulet näkemään tai kehen rakastumaan.
Tuota tunne elämäämme säätävät myös esitietoinen ja tiedostamaton jotka kehittyvät kotona siinä kuviossa joka pienenä on. Koneelle ei vaan voida ikinä luoda näitä kerroksia. Se ei uneksi eikä rakastu - se voi esittää niitä mutta se ei dynaamisesti pysty operoimaan sellaisella aineksella JOTA EMME ITSEKÄÄN TIETOISESTI EDES HALLITSE!
koska emme hallitse itsekään noita prosessejamme emme voi ikinä ihmisinä luoda ja halllita niitä koneissa. Ihmisyys tarvitsee ihmisiä. Ja siitä arvaatte että silloin on ollut pakko olla jokin joka OSASI LUODA ihmisen rakastavaksi ja uneksivaksi ja vapaaksi tahdoksikin. Kone eikä pelkkä materia ei ole meitä ainakaan luonut siihen on
TARVITTU SAMANKALTAISUUTTA, eli olemme luojamme kuvia kirjaimellisesti :)! Tietoisuutemme on hänen kuvajaistaan täällä . Ei ole mahdollista olla tällainen ellei meillä olisi Luojaa joka on isä ja äiti! Kylmässä avaruudessa pelkän materian keskellä ei voisi olla uneksivaa ja rakastavaa ihmistietoisuutta. Materia ei järjesty yksinään niin .
Elämän tarkoitus on elämä itse, ei mikään muu.