Opot ja opettajat; annattehan tytöille esimerkkeinä naispuolisia roolimalleja tarpeeksi?

Suomessa elää voimakkaana "luontaisen neron" ihannointi. Ei siis käsitetä tai hyväksytä sitä, että tosi moni asia vaatii harjoittamista. Eikä se ole paha asia.

Esim kielten oppimisessa iso osa on ihan vaan työtä, ei kieltä opi dippaamalla. Sama musiikissa. Tai vaikkapa lääkärin ammatissa.

Suomessa ihaillaan muusikkoa, joka edellisenä päivänä oli roskakuski. Ja nyt vaan "syttyy lavalla".

Vierailija kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä. Itse olen nainen ja toimin ohjelmistokehittäjänä eli suunnittelen ja koodaan ohjelmistoja. Olin noin reilun 100:n vuosikurssilaisen joukosta yksi viidestä naisesta, meistä vain kaksi vei koulun loppuun ja minä olin ainoa joka meni koodaamaan. Oma roolimallini tuli isoveljeltäni, koska teknisiä naisia lähiympäristössä ei ollut. Koodi ja tietokoneet ovat kiehtoneet lapsesta lähtien juurikin veljen inspiroimana, mutta koen joutuneeni rehkimään huomattavasti enemmän kuin miehet joilla on usein kunnollinen tukiverkko urakehityksen takaamiseksi. 

Työssäni olen huomannut että nuoret naiset innostuvat koodaamisesta aivan eri tavalla kun näkevät toisen naisen tekevän sitä. Moni sanoo aluksi että "en mä osaa", roolimalli vaikuttaa asiaan ratkaisevasti koska tyttö voi samaistua ja uskoa itsekin kykenevänsä tähän. Harmi kyllä jopa naisilla on oikeasti yllättynyt reaktio kun kerron tekeväni tiimissä koodia enkä esimerkiksi HR:ää tai designiä, joskus sitä pidetään jopa outona. 

Mulla on sellainen käsitys, että "ennen vanhaan ja aikojen alussa" koodarit nimenomaan olivat naisia? Mutta jos vielä alle sata vuotta sitten naiset, jotka toimivat matemaatikkoina, piilotettiin, niin ei varmaan ole mikään ihme tämä tilanne nykyään..