Viisaat naiset auttakaa nyt saakeli! Menetän kohta hermoni lopullisesti!!

APUA!!!

No nyt yhteyttä neuvolaan, saatte sieltä toivottavasti ajan keskustelemaan asiasta neuvolapsykologin kanssa ja voitte yhdessä etsiä keinoja tyttären sosiaalisen kehityksen ja empatiataitojen tukemiseksi. Miten lapselta sujuu eskari - vai onko hän vielä eskari-ikäinen? 

Pitäisikö sun hankkia apua esim. perheneuvolasta? Arvelisin että joko olette olleet poskettoman epäloogisia tai toinen vanhemmista on liian tiukka ja toinen aivan lepsu tai sitten on jotain isompaa ongelmaa. Aika vanha tyttö.

Leikkaa ensiavuksi kynnet niin lyhyiksi ettei voi tehdä niillä mitään.

Mun pitää todellakin hakea apua! Ei tästä tule mitään. Hän oikeasti näkee sen rangaistuksen kiusana itseään kohtaan, ei mitenkään pysty käsittämään, että häntä rangaistaan teosta.

Oon oikeasti aika loppu tuon kanssa.

Muualla käyttäytyy hyvin, mummu sanonut samaa että siellä kehtaa " perseillä".

Ei mun auta kuin ottaa yhteyttä johonkin ammatti- ihmiseen. ;(

Ei tuossa tilanteessa huutaminen ja räyhääminen auta. Suosittelisin, että otatte kiireesti käyttöön voimakkaan ruumiillisen kurituksen sekä selkeän alistamistaktiikan. Voimia.

Mä siis käsitän että välillä menee hermo hänelläkin, kun pikkuveli ei vaan tajua lopettaa, mutta ei silti voi raapia toista verille..

Oon koittanut sanoa että lähtee tilanteesta jossa menee hermo ja tulee luokse selvittämään, mutta ei. Potkii munille, raapii.. Ei helvetti!

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa tilanteessa huutaminen ja räyhääminen auta. Suosittelisin, että otatte kiireesti käyttöön voimakkaan ruumiillisen kurituksen sekä selkeän alistamistaktiikan. Voimia.

Höpö höpö.

Minkä ikäinen veli on?

Oletko kysynyt tytöltä, että onko ok jos sinä raavit tyttöä? Onko ok jos tytön kaverit raapii sitä eskarissa niin, että tulee haavat. Sitten kun hän sanoo, että ei ole niin kysy, että miksi sitten olisi ok, että hän raapii. Vaadi se vastaus. Jos tyttö vastaa, että on ok niin sitten sun täytyy lähteä vähän leikkiin mukaan ja alkaa jutella siihen sävyyn. Sitten tietysti kerrot, että ei se ole ok kenellekään ja et aio niin tehdä, koska niin ei vain tehdä. 

Sitten pitäisi ehkä pohtia miksi tyttö on noin mustasukkainen veljeään kohtaan. Meillä on sitten myös ollut juuri tuossa eskari- /ekaluokkaiässä ollut joka mukula sitä mieltä, että kun häntä aina vaan komennetaan ja muita ei ikinä. Mikä ei ole kyllä pitänyt koskaan paikkaansa. Vanhin jo naureskeli, kun pikkuveli aloitti tuon mutinan, kun tunnisti sen jutun pikkusiskoltaan ja muistutin mieleen, että muistatko mitä itse ajattelit tuolloin. Mutta raapiminen pitää tietysti loppua.

Osa lapsista on todella haastavia, empatiataidot heikkoja. Onko tytölläsi kavereita, onko sosiaalinen? Kysyn tätä siksi, että jos lapsellasi on huono impulssikontrolli tarhassakin, niin se vaikuttaa varmasti sosiaalisiin suhteisiin.

Toinen, mikä tulee mieleen on, että lapset oppivat enimmäkseen esimerkistä, Miten te vanhemmat suhtaudutte muiden ongelmiin ja sanoitatteko te lapsille tunteita? Jos lapsi kiukustuu ja raapii, otatko heti kiinni ja sanoitat tunnetilan: "sinä taidat olla raivoissasi pikkuveljellesi, mahtaako sinua kiukuttaa se-ja-se? Varmaan muistat, koska olet jo iso tyttö, että ketään ei saa raapia, koska se sattuu ja voi olla vaarallistakin. Voisit mieluummin vaikka huutaa, käsiksi ei saa käydä ikinä. Minusta sinun pitää nyt pyytää anteeksi, ja koska tämä on aika moneskin kerta jo, kun rikot tuota sääntöä, niin rangaistuskin tulee, ja se on ...."

Tunnistatko lapsesi pahan mielen, kiukun, ilon ja reagoitko niihin, vai onko suhteenne etäinen ja keskitytkö nyt enimmäkseen pikkusisaruksen hoivaan ja isosisko kokee saavansa osakseen lähinnä toruja? Älä loukkaannu, pakko tätä on kysyä, koska joskus empatiataitojen kehittyminen on puolitiessä ihan siksi, että lasta itseään kohtaan ei ole osoitettu empatiaa.

Kun lapsi töpeksii, hänelle on joka kerta selitettävä, miten hän on töpännyt, miten OLISI pitänyt toimia ja annettava rangaistus, joka on jotenkin edes ennakoitavissa eikä joka kerta erilainen ja ennakoimaton.

Joka tapauksessa on varmaan hyvä ajatus hakea aikaa perheneuvolasta. JOS tyttärelläsi on jotakin häikkää, nyt on hyvä mennä tutkimuksiin ennen koulunalkua. JOS taas kyse on enemmän teidän vanhempien ja tytön vuorovaikutuksen tai kasvatuksen ongelmista, niihinkin on hyvä hakea apua.

Tsemppiä, koeta itse pysyä rauhallisena, vaikka hyvin tiedän, että juuri mikään ei saa vanhempia helpommin hiiltymään kuin se, että rakkaat omat lapset ovat ilkeitä ja toistensa tukassa kiinni.

11 lisää semmoisen arkisen käytännön jutun, että onko lapsillanne omat huoneet? Jos ei, niin olisiko mitenkään mahdollista järjestää?

Meillä ainakin lasten välisiä yhteenottoja vähensi eksponentiaalisesti se, että heille järjestettiin omat huoneet ja sinne pääsi leikkimään rauhassa. (muutettiin miehen kanssa nukkumaan olkkariin)

Vähän isompana (kouluiässä) saivat oviin semmoiset vessanlukot, joilla oven sai kiinni pikkusisarukselta (sen saa kyllä aikuinen hätätilassa auki ulkopuolelta).