Olen kolmekymmentä vuotias ja mies haluaisi odottaa lapsen hankkimista vielä 5 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä 5v päästäkin kerkiää. Turha kiirehtiä.

Tahdon enemmän kuin yhden lapsen , enkä tahdo ottaa riskiä etten saisi sitä yhtäkään, joten en kerkiä.

Mä kerkisin. Ekan sain 35 v,toisen 38 v ja kolmannen 40v.

Minä en olisi ehtinyt saada kuin yhden lapsen, jos olisin aloittanut 35-vuotiaana. 38-vuotiaana olin jo kohdunpoistossa. Onneksi olin jo ehtinyt saada kaksi lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä asiaa myös miehen näkökulmasta. Juuri, kun hän on päässyt elämässä hyvään alkuun ja saanut palikat paikoilleen, kaikki pitäisi heittää pois. Pyydät häntä vaihtamaan parhaat vuotensa hyökkäysvaunujen työntelyyn, korvatulehduskierteisiin, harrastuskuskauksiin ja kiusaamistapausten selvittelyyn.

Onko ihme, että mies haluaisi elää itsenäistä ja vapaata aikuiselämää rakastamansa naisen kanssa edes muutaman vuoden?

Olemme eläneet ihan tarpeeksi vapaita vuosia ja tässä vaiheessa sanoisin, että kukaan ei pakota jäämään jos tahtoo lähteä. Kunhan ei tuhlaa minun aikaani. 

Sinä olet. Mies ei vielä ole.

Anna hänenkin miettiä rauhassa. Kyllä mies sitten ilmoittaa, kun hänkin on tottunut ajatukseen ja juhlinut/levännyt tarpeeksi.

Nim. vauvat 40 ja 42 vuotiaana

Anna hänenkin miettiä rauhassa. Kyllä mies sitten ilmoittaa, kun hänkin on tottunut ajatukseen ja juhlinut/levännyt tarpeeksi.

Nim. vauvat 40 ja 42 vuotiaana[/quote]

Mietitty  on ihan  tarpeeksi. Seuraava mitä saa miettiä on että tahtooko kanssani lapsen vai lähteekö suhteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon 22v ja ajattelin tähän 2-3v sisään jo hankkia mieheni kanssa, ja se on hänelle ok, haluaa myös lapsia mahdollisimman nuorena. Kunhan ensin vähän ollaan kahdestaan ja matkustellaan yms. Ei kannata jäädä odottelemaan. Nyt sanot sille että sen pitää valita että joko hankitte sen lapsen parin vuoden sisään tai teidän tiet eroaa. Minkä takia miehet on nykyisin ihme pelkureita jotka pelkää lasten hankintaa? Kyllähän siinä elämä muuttuu mutta niin se voi miten tahansa muulla tavalla muuttua myöskin. Mä oon kertonu omalle miehelle että mulla on semmonen pelko että en kerkee hankkia lapsia jos odotan tosi pitkään että mitäs jos sairastuu vakavasti eikä voi hankkia enää lapsia, tai jos vaikka ei voisikaan saada omia lapsia niin niihin hoitoihin voi mennä aikaa että ei niitä kannata jättää sinne 35v.

Aion tänään töiden jälkeen puhua miehelle asiasta. Kertaan ihmisen biologiaa (tuntuu hassulta että niin pitää edes tehdä) ja ilmoitan, että haluan perheen viimeistään kahden vuoden sisällä. Mies saa itse päättää onko hän mukana vai jatkaako yksin tai jonkun toisen kanssa eteenpäin. 

Ja kuten mainitsit, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Mitäs jos minulta jostain syystä jouduttaisiin poistamaan kohtu tai munasarjat? Adoptio ei kohdallamme onnistuisi rahallisista syistä ja parista muustakin. En tahdo jäädä lapsettomaksi. Se olisi surullisinta mitä voisi tapahtua. 

Ei lapsettomaksi jääminen ole mikään sellainen tragedia, jollaiseksi sen kuvittelet. Viidennes naisista ja neljännes miehistä ei saa koskaan lapsia, ja he ovat ihan tutkimustenkin mukaan ihan yhtä onnellisia kuin vanhemmatkin. Joten ei huolta siitä. :)

Minulle se olisi tragedia. Olen koko aikusikäni haaveillut perheestä, minulle yksinäinen loppuelämä (tai vain kahdenkeskinen miehen kanssa) olisi suuri loppuelämän kestävä suru.

Totta kai on normaalia tuntea surua tuossa tilanteessa, mutta nyt kyllä aliarvioit psykologista joustavuuttasi pahemman kerran. Ihminen on tosi sopeutuva ja löytää kyllä onnellisuutta myös tilanteessa, jossa kaikki omat toiveet eivät toteutuneet. On ihan turha pelätä lapsetonta tulevaisuutta, sillä siinä on myös paljon hyvää. :)

Vierailija kirjoitti:

Tiedän useamman pitkän suhteen, jotka ovat päättyneet kolmenkympin hujakoilla siihen, ettei mies ole halunnut vielä perheellistyä. Osa näistä miehistä ovat kyllä lopulta perheellistyneet hyvinkin nopeasti uusissa suhteissaan. Vaikea siis sanoa, onko empiminen johtunut osin siitä alkuperäisestä suhteesta, onko tuore rakkaushuuma pehmentänyt arvoja vai onko aidosti tapahtunut jotain kypsymistä ja kasvua. Voi siis olla niinkin, että taustalla on epävarmuus myös sinusta.

Lasten hankkiminen merkki kypsymisestä ja kasvusta. :D :D Palstamamman päivän paras.

Tässä ketjussa on aika hämmästyttävä ajatus, että jokainen automaattisesti haluaa lapsia. Jos ei halua, on epäkypsä tai viallinen, ei "kunnon mies".

Itsehän siis olen halunnut ja saanut kolme lasta 35+, mutta ymmärrän että se ei ole jokaisen haluama elämä. Traagista, jos vielä nykyäänkään ei saa päättää lapsiluvustaan.

Meilläkin mies totesi minun muutaman vuoden takaiseen vauvakuumeeseeni, että ei ainakaan viiteen vuoteen. Olin nuorempi kuin sinä, mutta kriisihän siitä syntyi. Iso, vakava kriisi, jota jouduimme työstämään pitkään. Viisi vuotta tuntui kohtuuttomalta vaatimukselta!

Näin jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä, ettei mies halunnut ryhtyä suin päin vauvantekoon, koska nämä odotteluvuodet ovat olleet uralleni todella tärkeitä ja meidän molempien taloudellinen tilanne on parantunut aivan huimasti.

Toisaalta, sitten kun mies todella oli valmis (siihen taisi mennä lähemmäs neljä vuotta, mutta olimmekin sinua nuorempia), lapsen hankinta ei käynytkään niin helposti. Olen saanut nyt kaksi keskenmenoa. Minunkin miehelleni on ollut suuri yllätys, ettei lapsen hankinta käynytkään helposti ja hän on tainnut olla aika morkkiksissa siitä, että on vetkutellut asiaa. Keskenmenot ovat aiheuttaneet sen, että homma on venynyt ja olen ollut välillä aika hajalla ja vihainen siitä, ettei hän halunnut lapsia aiemmin, ja olen purkanut keskenmenojen tuskaani häneen. Nyt olen taas raskaana ja toivon sekä itseni että parisuhteeni kannalta, että tässä käy kaikki hyvin.

Joka tapauksessa, jos haluat jatkaa miehesi kanssa, on teidän tärkeää sopia jokin kompromissi. Viisi vuotta on todella pitkä aika vaatia ketään odottamaan. Siinä ajassa ehdit hienosti löytää uuden miehen ja saada vaikka kaksi lasta. Keskustele miehesi kanssa ja jos kompromissia ei synny, kuuntele lopulta vain itseäsi.

Kannattaa saada suora vastaus haluaako mies lapsia vai ei, tuollainen "katsotaan viiden vuoden päästä" ei hyvältä kuullosta sinun kannalta kun lapsia haluat.

Ajattele vaikka viiden vuoden päästä itsesi tilanteesta: mies ilmoittaa ettei vieläkään/koskaan ole valmis. Varmasti mietit miksen jättänyt häntä jo viisi vuotta sitten. Tee päätös nyt ja etsi uusi mies/hedelmöityshoito ennen kuin myöhäistä

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti sai mun isosiskon 36-vuotiaana ja minut 41-vuotiaana. Eli kyllä vanhempanakin ehkä ehtii vielä pyöräyttämään pari pentua. Mutta uskon, että mun äidillä oli vain uskomattoman hyvä tuuri. Itse en odottaisi noin kauan.

Oletko pikkusiskoni?

Vierailija kirjoitti:

Anna hänenkin miettiä rauhassa. Kyllä mies sitten ilmoittaa, kun hänkin on tottunut ajatukseen ja juhlinut/levännyt tarpeeksi.

Nim. vauvat 40 ja 42 vuotiaana

Mietitty  on ihan  tarpeeksi. Seuraava mitä saa miettiä on että tahtooko kanssani lapsen vai lähteekö suhteesta. 

Oletko varma? Kaikki ne tunnit, päivät ja vuodet kun olet haaveillut lapsiperhe-elämästä ja rakentanut mielikuvia äitiydestä niin mies on miettinyt ja haaveillut jostain muusta. Mistä? Tiedätkö edes? Hän on eri henkilö ja ajattelee erilailla. Hänen on lyhyessä ajassa kurottava kiinni ne 10 vuotta mitä sinulla on etumatkaa. Pystyisitkö samaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä asiaa myös miehen näkökulmasta. Juuri, kun hän on päässyt elämässä hyvään alkuun ja saanut palikat paikoilleen, kaikki pitäisi heittää pois. Pyydät häntä vaihtamaan parhaat vuotensa hyökkäysvaunujen työntelyyn, korvatulehduskierteisiin, harrastuskuskauksiin ja kiusaamistapausten selvittelyyn.

Onko ihme, että mies haluaisi elää itsenäistä ja vapaata aikuiselämää rakastamansa naisen kanssa edes muutaman vuoden?

Sinulla on aika erikoinen käsitys siitä, että vauvan mukana ihminen jotenkin menettää automaattisesti kaiken kivan vanhempien elämästä. Ei se niin mene. Totta kai prioriteetit muuttuvat ja lapsi on otettava huomioon elämässä, mutta ihan varmasti aikaa jää (ja tulevaisuudessa se myös koko ajan lisääntyy) kaikkeen siihen "aikuiselämään". Sitä paitsi lapsen mukana tulee myös paljon sellaisia vanhemmuuteen liittyviä upeita kokemuksia, joita lapseton, mahdollisesti sitä nuorta aikuisuuttaan elävä ihminen ei vielä osaa kuvitella.

No kyllä se nyt ihan helvetisti elämää muuttaa. Naisella on oikeus omiin valintoihinsa, mutta niin on miehelläkin. Jos mies ei halua vielä, on vaihtoehdot:

a) keskustelu, jolla kompromissi ja ratkaisu löytyy. On se sitten 0-5 v kun aloitetaan yrittäminen. 

b) konservatiivisemman osapuolen valinta 

c) ero

a on se tavoiteltava ja c seuraa, jos kompromissi ei tyydytä. Mutta d-vaihtoehtoa (kiireisemmän valinta) ei ole. Lapsi on niin iso päätös, että siihen ei ketään tule pakottaa. 

Suosittelen, että keskustelette kunnolla, ja vaikka ulkopuolisen avulla. Lpasentekoon ei kannata ryhtyä jos ei olla lähtötilanteessa yhtä rintamaa. Sen raastavia, juttuja ja isoja elämän muutoksia siihen liittyy, että tulehtuneella pohjalla ei kannata ajatellakaan. On myös hyvä puhua KUNNOLLA käytännön asioita läpi. 

-haluttomuus. Mitäs jos tulee seksitön vuosi tai pari (hyvin tavallista)

-vanhmpainvapaiden ja lastenhoidon vastuiden jakautuminen

-kasvatusperiaatteet ja kotihoidon pituus

-ovatko molemmat valmiit (käytännössä) luopumaan harratuksistaan siihen saakka kun nuorin lapsi on vuoden?

-yms. 

ps. meillä on molemmat mukelot tärpänneet ekalla kierrolla ja olin 34 vee ekan saadessa alkunsa. 

 

Miehillä on niin eri tilanne, kun lisääntymisikä on niin paljon pitempi.

Itse kolmekymppisenä sinkkuna sanoin suoraan deiteilleni, että haluan nopeasti lapsia. Minusta oli reilua kertoa se suoraan. Menin sitten mieheni kanssa naimisiin ja lapsia saatiin kaksi, kolmatta ei taida surukseni tullakaan.

Ennen minua mies oli ollut pitkässä suhteessa, jossa nainen toivoi suunnilleen kymmenen vuotta lasta. Mies ei suostunut ja lopulta suhde kaatui tähän. Näki naamasta, että miehen eksää v-tutti katsella meitä perheenä. Kysyinkin miksi? Miksi ei eksän kanssa kun minun kanssani aika nopeasti alettiin lasta yrittää? Vastaus oli, että hän ei koskaan osannut nähdä eksäänsä lastensa äitinä, eikä halunnut sen tyyppisen ihmisen kanssa lapsia. Suhde ilman lapsia olisi ollut ihan ok.

Sääliksi kävi se ex. Onneksi hän ehti saada lapsen nykyisen kumppaninsa kanssa. Mutta kolmekymppisenä kyllä pitää jo alkaa lapsia tehdä jos lapsen varmasti haluaa. Minulla loppui lastenteko 37-vuotiaana, jotkut saa lapsia vielä tuosta kymmenen vuotta.

No älähän hermoile. Minulla on 3 lasta tehty yli 35 vuotiana (36v, 38v, 42v) joten ei se hedelmällisyys nyt niin totaalisesti romahda sinä päivänä kun 35v tulee mittariin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän useamman pitkän suhteen, jotka ovat päättyneet kolmenkympin hujakoilla siihen, ettei mies ole halunnut vielä perheellistyä. Osa näistä miehistä ovat kyllä lopulta perheellistyneet hyvinkin nopeasti uusissa suhteissaan. Vaikea siis sanoa, onko empiminen johtunut osin siitä alkuperäisestä suhteesta, onko tuore rakkaushuuma pehmentänyt arvoja vai onko aidosti tapahtunut jotain kypsymistä ja kasvua. Voi siis olla niinkin, että taustalla on epävarmuus myös sinusta.

Lasten hankkiminen merkki kypsymisestä ja kasvusta. :D :D Palstamamman päivän paras.

No kypsymistä ja kasvamista siihen ajatukseen vanhemmuudesta. Jos itse sanoo, ettei VIELÄ ole VALMIS, niin samalla antaa ymmärtää että oma ajatusprosessi on KESKEN. Voihan lopputulos olla sekin, että kasvaa ja kypsyy ajatukseen pysyvästä lapsettomuudesta. Näissä tapauksissa vaan miehet, jotka eivät alunperin olleet valmiita isäksi, kuitenkin lopulta olivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän useamman pitkän suhteen, jotka ovat päättyneet kolmenkympin hujakoilla siihen, ettei mies ole halunnut vielä perheellistyä. Osa näistä miehistä ovat kyllä lopulta perheellistyneet hyvinkin nopeasti uusissa suhteissaan. Vaikea siis sanoa, onko empiminen johtunut osin siitä alkuperäisestä suhteesta, onko tuore rakkaushuuma pehmentänyt arvoja vai onko aidosti tapahtunut jotain kypsymistä ja kasvua. Voi siis olla niinkin, että taustalla on epävarmuus myös sinusta.

Lasten hankkiminen merkki kypsymisestä ja kasvusta. :D :D Palstamamman päivän paras.

On se parempi merkki kuin iva ja palstamammaksi haukkuminen 👍

Olen 31-vuotias mies ja ajatus siitä, etä hankkisin lapsia seuraavan viiden vuoden aikana on täysin utopistinen. En ole tehnyt murto-osaakaan siitä, mitä haluan tehdä lapsettomana aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Olen 31-vuotias mies ja ajatus siitä, etä hankkisin lapsia seuraavan viiden vuoden aikana on täysin utopistinen. En ole tehnyt murto-osaakaan siitä, mitä haluan tehdä lapsettomana aikuisena.

Toivottavasti ymmärrät jättää naiset rauhaan. Vai oletko niitä miehiä jotka pimppiä kyllä kerjäävät mutta ehkäisyn pettäessä vaativat aborttia tai luikkivat karkuun jos vauva tulossa?

Vierailija kirjoitti:

Olen 31-vuotias mies ja ajatus siitä, etä hankkisin lapsia seuraavan viiden vuoden aikana on täysin utopistinen. En ole tehnyt murto-osaakaan siitä, mitä haluan tehdä lapsettomana aikuisena.

Ihan ok, jos olet sinkku tai jos puolisosi on vela. Kaikki eivät edes halua lapsia.

Jos sinulla on samanikäinen vaimo/tyttöystävä, joka haluaa lapsen, kannattaa kertoa tuo selväsanaisesti hänellekin, jotta voi päättää, mitä tehdä.

Jos taas itse haluat lapsia 'joskus', niin elät hieman utopistisesti nyt, jos uskot aikaa olevan riittämiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna hänenkin miettiä rauhassa. Kyllä mies sitten ilmoittaa, kun hänkin on tottunut ajatukseen ja juhlinut/levännyt tarpeeksi.

Nim. vauvat 40 ja 42 vuotiaana

Mietitty  on ihan  tarpeeksi. Seuraava mitä saa miettiä on että tahtooko kanssani lapsen vai lähteekö suhteesta. 

Oletko varma? Kaikki ne tunnit, päivät ja vuodet kun olet haaveillut lapsiperhe-elämästä ja rakentanut mielikuvia äitiydestä niin mies on miettinyt ja haaveillut jostain muusta. Mistä? Tiedätkö edes? Hän on eri henkilö ja ajattelee erilailla. Hänen on lyhyessä ajassa kurottava kiinni ne 10 vuotta mitä sinulla on etumatkaa. Pystyisitkö samaan?

Jos miehelle on sanonut 10 vuotta aikaisemmin, että miettii rauhassa lastentekoa, niin eikö se ole silkkaa tyhmyyttä, jos on ajatellut vain moottoripyöriä ja seuraavaa jääkiekko-ottelua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 31-vuotias mies ja ajatus siitä, etä hankkisin lapsia seuraavan viiden vuoden aikana on täysin utopistinen. En ole tehnyt murto-osaakaan siitä, mitä haluan tehdä lapsettomana aikuisena.

Toivottavasti ymmärrät jättää naiset rauhaan. Vai oletko niitä miehiä jotka pimppiä kyllä kerjäävät mutta ehkäisyn pettäessä vaativat aborttia tai luikkivat karkuun jos vauva tulossa?

Onko sinulla vaikea päivä, vai mistä tällainen avautuminen?

Ja todellakin vaadin aborttia, jos nainen tulisi tuplaekäisystä huolimatta raskaaksi. En ole uskonnollinen, joten en näe tuossa mitään moraalista ongelmaa.