Lue keskustelun säännöt.
Tapahtuma, joka OLISI voinut muuttaa elämäsi suunnan menneisyydessä? Missä olisit nyt, jos asiat olisivat menneet toisin?
05.05.2017 |
Tämä tuli mieleeni, kun hyvä ystäväni kuoli. Hän olisi halunnut alkaa seurustella kanssani 90-luvun lopulla, mutta olin juuri alkanut seurustella nykyisen mieheni kanssa. Jos nykyistä miestäni ei olisi ollut tuossa tilanteessa, olisin luultavasti tai hyvin todennäköisesti alkanut parisuhteeseen tuon ystäväni kanssa ja kukaties mennyt myöhemmin naimisiinkin.
Nyt olisin leski.
Kommentit (72)
Jos mieheni olisi halunnut lapsia kanssani nelisen vuotta sitten kun minulle iski vauvakuume, en olisi pystynyt muuttamaan nykyisen, uselmieni työpaikan perässä, vaan tekisin todennäköisesti paljon matalapalkkaisempia töitä, jos ylipäänsä olisin työelämässä. Olisin saanut minimivanhempainpäivärahaa ja oman asunnon ostaminen olisi jäänyt vain haaveeksi. Myös miehen opinnot olisivat todennäköisesti viivästyneet eikä hän olisi välttämättä löytänyt nykyistä hyvää työpaikkaansa.
Toinen juttu, mitä olen miettinyt useasti, on humalainen kiipeily todella korkealla, varaallisesti nuorena. Jos olisin sieltä lipsahtanut alas, olisin joko kuollut tai sitten pyörätuolissa. Tuskin olisin kouluttautunut, löytänyt nykyistä puolisoani tai ylipäänsä eläisin lähimainkaan näin tyytyväistä elämään kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukion jälkeiset valinnat. Jos olisin mennyt yliopistoon ulkomaille, niin ei tarvitsisi yli kymmenen vuotta sen jälkeen miettiä täysin alan vaihtoa; ja joka tapauksessa vähintään kandin opiskelua, että pääsee niihin itselleen mielekkäimpiin duuneihin. Vaikka cv on koulutus huomioiden aika kova, niin ilman kandia tai maisteria seinä tuli vastaan jo vuosia sitten.
Parisuhdeasiat. Jos olisin ollut noin viisi vuotta sitten fiksu ja jatkanut suhdetta itseäni kaksi vuotta vanhemman, hyvin haastavan, mutta todella älykkään, hyväsydämisen ihmisen kanssa, voisin olla kanssaan naimisissa. Jos en olisi seurustellut viimeisimmän tyttöystäväni kanssa olisin säästänyt noin miljoona kilowattia energiaa, miljardi yksikköä henkistä pääomaa ja pari vuotta elämästäni.
Nykyään pyrin kuitenkin keskittymään siihen miten voin vaikuttaa nykyisyyteen ja tulevaan, pohtimatta liikaa mennyttä.
Parisuhdeasiat. Jos olisin silloin 27-vuotiaana ollut vähemmän naiivi miehen valinnassa, en olisi ollenkaan alkanut yksiin alkoholistiksi ja muutenkin pieneksi ihmiseksi osoittautuneen exäni kanssa. En olisi käyttänyt energiaa häneen ja lapsiinsa, antanut valmistumisen viivästyä. Olisin varmaan kuitenkin parin vuoden sisään tavannut jonkun tervepäisen jonka kanssa perustaa perhe.
Sen sijaan nyt sain yhden lapsen 35-vuotiaana mutta en enempää, avioliitossa ex kyni minulta kaikki mitä irti sai ja maksaa minimielareita, enkä pääse hänestä koskaan kokonaan eroon, vaan tulen näkemään lapsen asioissa lopun ikää.
Tunnen tehneeni yhden, mutta sitä ratkaisevamman virheen, kun valitsin lapseni isän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tuli mieleeni, kun hyvä ystäväni kuoli. Hän olisi halunnut alkaa seurustella kanssani 90-luvun lopulla, mutta olin juuri alkanut seurustella nykyisen mieheni kanssa. Jos nykyistä miestäni ei olisi ollut tuossa tilanteessa, olisin luultavasti tai hyvin todennäköisesti alkanut parisuhteeseen tuon ystäväni kanssa ja kukaties mennyt myöhemmin naimisiinkin.
Nyt olisin leski.
Oletko varma että ystäväsi olisi kuollut jos olisitkin valinnut hänet? Kaikki vaikuttaa kaikkeen...
No olisin varma, että tässä kyseisessä tapauksessa olisin nyt leski. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta kyse oli sellaisesta kuolemasta, joka oli väistämättömissä oleva ennemmin tai myöhemmin. Ei vain tiedetty siitä silloin 90-luvulla vielä.
Niin ja toki voisin itsekin olla nyt kuollut tai tuo ystäväni olisi voinut kuolla jo silloin 90-luvulla. Ei kukaan tiedä. Jos nyt kuitenkin oletetaan, että elämä olisi mennyt muuten samantyyppisiä uria, niin olisin nyt leski.
ap
Mihin hän siis kuoli?
-Jos en olisi ollut niin helvetin ujo, olisinko päätynyt yhteen palavan ihastukseni kohteen kanssa lukiossa? Tuohon aikaan mykistyin heti kun minua puhuteltiin, en osannut flirttailla ja tehdä selväksi että TYKKÄÄN SUSTA MIELETTÖMÄSTI. Meillä oli vähän jotain, ainakin itse tulkitsin sen niin. Jäbä seurusteli tuolloin, mutta jossain vaiheessa erosi. Miksi en iskenyt väliin, olisiko asiat toisin..
-Nykyisen seurustelukumppanini kanssa olen ollut kohta 9 vuotta. Noin 4 vuotta oltuamme yhdessä tuli ero ja muutin yhteisestä asunnostamme pois. Ensimmäinen seurustelusuhde kummallakaan ja muutin miehen luokse suoraan kotoa,mitä voi olettaa.. Noh, vanhempani jotka olivat olleet yhdessä yli 25 vuotta, erosivat melko pian tuon jälkeen. Äiti alkoi humputella muualla. Olen miettinyt antoiko minun eroni jonkun sysäyksen äidille että nyt hänkin voi kun minäkin. Olisivatko vanhempani vielä yhdessä, asuisivat edelleen lapsuuden kodissamme, ei tietoakaan typeristä nykyisistä kumppaneista ja muista ongelmista, yhteydenpito olisi parempaa, kotiseudulle olisi kivempi mennä jne. Onko minun syytäni että ero heille tuli, kun olin typerä ja nuori ja silloin päätin hyvän suhteen.. mene ja tiedä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Linus Torvalds haki tanssimaan aikoinaan, silloin kun Linux oli ihan uusi juttu. En lähtenyt, kun oli muuta mielessä. Jälkikäteen olen joskus miettinyt, että saatoin menettää erittäin mielenkiintoisen tuttavuuden, IT-tyttö kun olin.
- Lähdin v. 2010 erittäin hyvästä työpaikasta humputtelemaan media-alalle. On saattanut tehdä kokemuksena hyvää, mutta taloudellisesti aivan katastrofipäätös!
Juuri eilen mietin tätä; kirjoittelin teininä yhden amerikkalaisen navajo-intiaanin kanssa joka lähetteli mulle jotain heidän kulttuuriaankin. Eilen juuri pohdin kehtaisinko ottaa yhteyttä fb:n kautta mitä hänelle kuuluu.
Ajatelkaas että olisin voinut päätyä vaikka johonkin New Mexicon reservaattiin finintiaaniksi :) Harmi että kirjoittelumme kariutui aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos en olisi rakastunut niin syvästi että olin lähes psykoosissa. Olisin ehkä toiminut hieman järjellisemmin ja en olisi säikyttänyt elämäni rakkautta. Ja olisimme yhdessä ja olisin onnellinen.
Olimme lähdössä ystäväni kanssa festareille, mutta hän sairastuikin eikä päässyt lähtemään - jätin itsekin menemättä, ja menin vain baariin toisen ystävän kanssa. Siellä baarissa tapasin miehen, jonka kanssa tapailimme tovin ja tulin suunnittelematta raskaaksi.
Vuosia myöhemmin olemme miehen kanssa ystäviä (tapailu päättyi jo ennen positiivista raskaustestiä) ja ihanan lapsen vanhempia. Ei tullut rakkautta, mutta sitä en tiedä olisinko nyt äiti, jos olisimmekin päässeet festareille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisinkin jatkanut sen yhden miehen juttelua ja näkemistä, olisinko menettänyt hänelle neitsyyteni ja olisikohan hänen kanssaan muodostunut parisuhde?
En oliskaan tavannut muita miehiä enkä menettänyt neitsyyttäni periaatteessa melko tuntemattomalle miehelle.
Mutta nämä ovat niitä mitä jossitteluja. Kaikenlaista olen kokenut ja löydän vielä sen yhden oikean miehen, ajan kanssa.
Olette varmaan lukeneet tapauksesta Janne Niska. Tapailin Jannea 17-vuotiaana (hän oli tuolloin 24v). Hän vei mut mm. Lappiin laskettelemaan ja haki isänsä Jaquarilla treffeille. Ei sitä tapailua kuitenkaan kestänyt kuin muutaman kuukauden. Kun juttu päättyi niin huomasin, että olin raskaana hänelle. Tein kuitenkin abortin kun olin niin nuori.
Kun luin kuolinuutisesta ja kävi ilmi ettei perillisiä ollut niin kiltämättä mielessä kävi mitä jos olisin pitänyt lapsen...?
No sain sitten 23-vuotiaana lapsen ja nyt tyttö on 11v :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos emme olisi vuosi sitten ostaneet hometaloa, perheellämme olisi terveys tallella, meillä olisi loistava rahatilanne ja isot säästöt, kaikki ihanat tavarat ja muistot tallella ja luottaisimme tulevaisuuteen. Alkaisimme näillä hetkillä rakennuttaa taloa, emme olisi masentuneita ja minulla olisi toivoa että pystyisin joskus työskentelemään jossakin. Ja parisuhteemme olisi yhä täydellinen kuten vielä vuosi sitten. :(
Asuin muutaman kuukauden Yhdysvalloissa ja minua pyydettiin usein malliksi, jos olisin uskaltanut ja ollut kiinnostunut, niin ties millaista elämäni olisi. Onneksi päädyin opiskelemaan takaisin Suomeen ja sain ihanan miehen ja perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos en olisi tavannut yhtä ex-ystävääni olisin varmaan jatkanut rakasta harrastustani ja terveyteni olisi parempi. Toisaalta en olisi ikinä päätynyt erään toisen kiinnostuksenkohteen pariin ilman häntä tai tavannut kihlattuani.
Vierailija kirjoitti:
Tämä tuli mieleeni, kun hyvä ystäväni kuoli. Hän olisi halunnut alkaa seurustella kanssani 90-luvun lopulla, mutta olin juuri alkanut seurustella nykyisen mieheni kanssa. Jos nykyistä miestäni ei olisi ollut tuossa tilanteessa, olisin luultavasti tai hyvin todennäköisesti alkanut parisuhteeseen tuon ystäväni kanssa ja kukaties mennyt myöhemmin naimisiinkin.
Nyt olisin leski.
Voitko tietää, että olisi varmasti kuollut? Hänenhän elämänsä myös olisi kulkenut eri uria sun kanssa.
Toinen vanhemmistani kuoli yhtäkkiä, kun olin viisivuotias. Asuimme hänen työnsä vuoksi pienellä paikkakunnalla. Palasimme muun perheen kanssa takaisin tuttuun yliopistokaupunkiin, jossa sukuni asui. Vuosien saatossa tutustuin siellä ystäviini, pääsin opiskelemaan, sain mielenkiintoisia töitä ja tutustuin puolisooni.
Joskus mietin millainen olisin, mikäli olisimme jääneet pikkupaikkakunnalle. Vaikka olisin lukion jälkeen muuttanutkin pois, olisin jo ehtinyt kehittyä ihan erilaiseksi ihmiseksi. En olisi ehkä aloittanut tärkeää harrastusta, yms. Tärkeimpänä: en olisi ehkä enää edes elossa, koska jouduin yläasteikäisenä kiireelliseen leikkaukseen, jota tuskin olisi voitu pikkukaupungissa suorittaa. Yliopistollisessa sairaalassa siihen sen sijaan oli mahdollisuus ja henkilökunta, ja pääsin sinne tarpeeksi nopeasti.
En olisi tietenkään ikinä luopunut vapaaehtoisesti vanhemmastani, mutta onneksi tragediasta seurasi edes jotain hyvää jollekin.
Nuorena tein valinnan jännittävän sekakäyttäjän ja tylsän partiopojan välillä,molemmat tykkäsivät minusta.Valitsin sekakäyttäjän ja elämä meni sen jälkeen alamäkeä niin kaian kuin hän eli.Jos olisin ottanut partiopojan,olisin perunafarmarin vaimo,jolla on nuhteeton,tasainen elämä.
Jos voisin muuttaa menneisyyttä, olisin valinnut vanhemmille lapsilleni paremman isän. Olin silloin hyvin nuori ja kotona oli niin kauhea olla, että olin valmis pakenemaan kenen tahansa mukaan, jos oli pienikin toive paremmasta. Jossain kohtaa meni hyvinkin, mutta suurimmaksi osaksi tämä exä joi, valehteli, lusmuili töistä ja laskuista, ja oli ilkeä kaikille. Lopulta tajusin, että hän oli yksi lapsista itsekin. Eron jälkeen hän jatkoi kieroiluaan, valehteluaan ja lastensa kaltoinkohtelua, mistä lapset eivät uskaltaneet kertoa. Ajatukset pitäisi suunnata nykyhetkeen, mutta olen katkeroitunut tästä.
Jos olisin tullut maaliman kuninkaaksi, niin KAIKKIEN asiat olisivat toisin.
Sinkkumies
Oma esimerkkini oli taide- ja kulttuuriala: 30 vuotta töitä sivusta, pätkätöitä, silpputöitä ja nyt 50 risat työttymyys ja vielä suurempi köyhyys? En tosiaankaan suosittele, vaikka kuvittelisit olevan kuinka kivaa. Kun tykkää taiteista. Lähdinkin kerran pois, mutta typerä palasin.