Lue keskustelun säännöt.
Tapahtuma, joka OLISI voinut muuttaa elämäsi suunnan menneisyydessä? Missä olisit nyt, jos asiat olisivat menneet toisin?
05.05.2017 |
Tämä tuli mieleeni, kun hyvä ystäväni kuoli. Hän olisi halunnut alkaa seurustella kanssani 90-luvun lopulla, mutta olin juuri alkanut seurustella nykyisen mieheni kanssa. Jos nykyistä miestäni ei olisi ollut tuossa tilanteessa, olisin luultavasti tai hyvin todennäköisesti alkanut parisuhteeseen tuon ystäväni kanssa ja kukaties mennyt myöhemmin naimisiinkin.
Nyt olisin leski.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Nyt olisin leski.
Eihän tätä voi tietää. Jos jossitellaan, niin jossitellaan sitten kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä tuli mieleeni, kun hyvä ystäväni kuoli. Hän olisi halunnut alkaa seurustella kanssani 90-luvun lopulla, mutta olin juuri alkanut seurustella nykyisen mieheni kanssa. Jos nykyistä miestäni ei olisi ollut tuossa tilanteessa, olisin luultavasti tai hyvin todennäköisesti alkanut parisuhteeseen tuon ystäväni kanssa ja kukaties mennyt myöhemmin naimisiinkin.
Nyt olisin leski.
Oletko varma että ystäväsi olisi kuollut jos olisitkin valinnut hänet? Kaikki vaikuttaa kaikkeen...
Olen miettinyt tätä usein.
Olen tehnyt muutaman ison virheen jotka haluaisin korjata. Olen kuvitellut sitä millaista elämäni olisi nyt.
Kuitenkin se on vain jossittelua sillä ei tiedä mihin ne ratkaisut olisivat vieneet. Saattaa olla etten olisi edes elossa.
Kerran kun mietin ääneen menneitä virheitä sanoi lapseni, että jos et olisi tehnyt niin ja niin häntä ei olisi.
Tajusin, että niinhän se oli.
Jos olisin valinnut silloin joskus toisen tien minulla ei olisi tätä lasta.
Muutin 18-vuotiaana poikaystävän nurkkiin toiselle paikkakunnalle, vaikka tulevaisuudensuunnitelmat olivat olleet jo kauan muuta, eikä tämä kaupunkikaan kuulunut suunnitelmiin. Ero tuli nopeasti kun yhdessäasumisen arki tuli vastaan mutta jäin silti paikkakunnalle, koska olin jo ehtinyt saada töitä pikaruokapaikasta. Nyt 5 vuotta myöhemmin asun edelleen samalla paikkakunnalla, pääsin tänne yliopistoon opiskelemaan unelma-alaani ja asun yhdessä nykyisen poikaystäväni kanssa.
Jos siis en olisi nuoruuden typeryyksissä muuttanut tämän exäni kanssa, en olisi välttämättä saanut tätä opiskelupaikkaa (tänne helpoin päästä sisään) enkä varsinkaan tavannut nykyistä poikaystävääni.
Jos olisin päässyt urheilulukioon tavallisen sijaan en todennäköisesti olisi hankkinut työtä koulun ohelle, päätynyt työkokemuksen avulla isompaan firmaan töihin, jossa tapasin nykyisen parhaan ystäväni jonka veljen kanssa lopulta päädyin naimisiin enkä varmasti olisi johtavassa asemassa tässä nykyisessä työssäni koska nuorempana ala ei kiinnostanut minua yhtään.
Jotain hyötyä siitä oli että ei ollutkaan niin lahjakas urheilussa mitä itse kuvittelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tuli mieleeni, kun hyvä ystäväni kuoli. Hän olisi halunnut alkaa seurustella kanssani 90-luvun lopulla, mutta olin juuri alkanut seurustella nykyisen mieheni kanssa. Jos nykyistä miestäni ei olisi ollut tuossa tilanteessa, olisin luultavasti tai hyvin todennäköisesti alkanut parisuhteeseen tuon ystäväni kanssa ja kukaties mennyt myöhemmin naimisiinkin.
Nyt olisin leski.
Oletko varma että ystäväsi olisi kuollut jos olisitkin valinnut hänet? Kaikki vaikuttaa kaikkeen...
No olisin varma, että tässä kyseisessä tapauksessa olisin nyt leski. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta kyse oli sellaisesta kuolemasta, joka oli väistämättömissä oleva ennemmin tai myöhemmin. Ei vain tiedetty siitä silloin 90-luvulla vielä.
Niin ja toki voisin itsekin olla nyt kuollut tai tuo ystäväni olisi voinut kuolla jo silloin 90-luvulla. Ei kukaan tiedä. Jos nyt kuitenkin oletetaan, että elämä olisi mennyt muuten samantyyppisiä uria, niin olisin nyt leski.
ap
Teinivuosinani alkunsa saanut parisuhde päättyi reilu 10 vuotta sitten. Tuo oli minulle äärettömän kova paikka, menetinhän elämäni rakkauden ja ensimmäisen oikean, pitkän ja vakavan parisuhteen. Olimme haaveilleet naimisiinmenosta, perheen perustamisesta jne, mutta toinen nainen tuli kuvioihin ja pilasi suhteen. Olin tuolloin kauhean katkera ja sydän rikki.
Ero kuitenkin osoittautui yhdeksi parhaimmista asioista elämässäni. Aloin oikeasti elää elämääni ja tehdä niitä asioita, joita kohtaan koin tunteenpaloa. Muutin ulkomaille muutamaksi vuodeksi ja matkustelin ihan hirveästi. Tutustuin uusiin ihmisiin, näin ja koin asioita, joista olin aina haaveillut.
Nuo vuodet muokkasivat minua sellaiseksi kuin nyt olen. Ne rakensivat minun identiteettiäni ja vahvisitivat käsitystäni siitä, kuka minä olen ja mikä minulle on tärkeää. Olen ikuisesti kiitollinen parisuhtene kariutumisesta, sillä ilman sitä en olisi lähtenyt maailmalle opiskelemaan muista ja itsestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin nuorena pitänyt pääni ja lähtenyt opiskelemaan ravintola-alaa, enkä töihin paskaiselle hikipajalle, jossa isänikin oli töissä, olisi elämäni ehkä ollut miellyttävämpää..??
M42
Emme ostaneet omaa asuntoa, kun siihen oli mahdollisuus (oli mahdollisuus lainaan, vakituiset työt ja kaikki kunnossa). Sittemmin vakituiset työpaikat menivät ja lainansaanti hankaloitui. Meni kymmenen vuotta ennen kuin pankista myönnettiin uudelleen asuntolainaa meille sopivin ehdoin. Työttöminä ei olla oltu, joten maksukykyä olisi ollut lyhentää asuntoa kymmenen vuotta jo.
No, ei sitten olla (asunto)velattomia vielä 40-vuotiaana, vaan vasta 50-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin pienen reunalukion sijaan mennyt Madetojalle olisin varmaan Sibelius akatemiassa opiskelemassa klassista laulua enkä Oulun yliopistossa lukemassa kirjallisuutta enkä olisi tavannut nykyistä poikaystävääni.
Nyt työttömänä olen pohtinut useitakin valintoja, joita olisi pitänyt tehdä toisin. Tai tekisin nyt täältä viisaammasta aikuisemmasta näkökulmasta. Yksi asia on ainakin, että kun nuorille sanotaa, että pitää opiskella sitä, mistä tykkää. Ei näin: pitäisi ajatella jo teininä sinnepäin, missä on töitä. Mahdollisuuksia. (Velvollisuustyö rahan takia, mutta ilman rahaa ei ole elämää.)
Antaisin munasoluja lahjoitukseen. Nyt olen liian vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin itsekkäämpi tai itsekäs siis. Muiden auttamisesta ei ole ollut mitään hyötyä: oma ura jäi jalkoihin.
Jos olisin tiennyt jokaisella Lottokierroksella oikeat numerot, niin ei tarvitsisi elää alle köyhyysrajan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirvikolari vuosituhannen vaihteessa,nokkakolarissa kyydissä,olisi ollut parempi että olisin kuollut.
Olin tolkuttoman ihastunut opiskeluaikaiseen ystävääni, mutta en uskaltanut sanoa sitä hänelle suoraan, koska pelkäsin hyvän kaveruuden menetystä. Vielä viimeisinä viikkoina, kun asuimme samalla paikkakunnalla, painiskelin asian kanssa. Kuukautta myöhemmin tapasin ulkomailla miehen, joka rakastui minuun ensisilmäykseltä, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Hän muutti perässäni Suomeen ja olemme olleet nyt kuusi vuotta naimisissa. Välillä mietin, miten erilainen polkuni olisi kenties ollut, jos olisin tunnustanut ihastukseni ja ystäväni olisi vastannut tunteisiini.
Olemme kuitenkin yhä kavereita ja toisaalta pystyn hyvin kuvittelemaan, mitkä asiat olisivat muodostuneet tuossa parisuhteessa suurimmiksi haasteiksi. Nykyisen miehen kanssa on puolestaan toisenlaiset kompastuskivet. Vaikka hetkittäin ajattelen mennyttä mahdollisuutta kaiholla, en todellisuudessa olisi kypsynyt ihmisenä yhtä paljon ilman nykyistä kumppaniani, enkä elänyt yhtä rikasta elämää. En kadu!
En juurikaan tuijota peräpeiliin ja harmittele tekemiäni päätöksiä, vaan yritän tulla toimeen nykytilanteen kanssa ja katson eteenpäin, vaikka olenkin negatiivinen murehtijatyyppi.
Yleisellä tasolla voisin silti sanoa, että elämäni olisi varmasti ollut paljon onnellisempi jos olisin ymmärtänyt ajatella vain itseäni ja olisin ollut röyhkeämpi sekä häikäilemättömämpi parisuhdekuvioissa.
Kun mietin asiaa, löysin kolme tällaista Entä jos -tilannetta elämästäni, ehkä niitä on enemmänkin, mutta ei niin merkittäviä.
Ensimmäiseen tilanteeseen en voinut oikeastaan vaikuttaa, vaikka syyllinen siihen olenkin. Jos nuori isäni ei olisi lähtenyt livohkaan, kun kuuli siemenensä alkaneen itää ja jos nuori äitini ei olisi ollut niin ällijyrkkä päätöksissään olla sopimatta katuvan isäni kanssa, olisin ehkä kasvanut normaalissa ydinperheessä. Nyt kuitenkin synnyin aviottomana ja isästä sain selvän vasta vanhoilla päivilläni. No oli niin tai näin, niin olisin menettänyt molemmat vanhemmistani sairauksiin nuorina. Olen elänyt jo lähes 20 vuotta pidempään kuin äitini ja tänä keväänä ohitin myös isäni elossaoloajassa.
Toinen tilanne muistuttaa osaltaan ap:n tilannetta. Jos siis maailma ei olisi vieroittanut minua ja lukioaikaista poikaystävääni (lähdimme eri kaupunkeihin opiskelemaan ja ensimmäisenä vuonna suhde kuivahti kokoon) ja jos olisimme avioituneet, niin minustakin olisi tullut jo nuorena leski.
Kolmas tilanne on sellainen, johon olisin pystynyt vaikuttamaan enemmän kuin tein. Valmistuttuani hain tietysti kaikkia avoinna olevia oman alani paikkoja. Eräästä paikasta posti toi kutsun pitämään näyteluennon aiheesta, jota en kunnolla ymmärtänyt suomeksikaan saati sitten kielellä, jota olin opiskellut vuosikausia ja jonka käytön akateemisissa piireissä hallitsin. Peruin, vellihousu, hakemukseni. Muitakaan töitä ei sitten löytynyt, joten seurasi kiekka ulkomaille muutamaksi vuodeksi. Joskus olen miettinyt, mitä olisi tapahtunut, jos olisin mennyt pitämään luennon ja jos olisin saanut sen paikan. Millaiseksi elämäni olisi muotoutunut? Erilaiseksi varmasti, mutta kukaan ei voi kertoa, millaiseksi.
En osaa jossitella menetyksiä. Niitä varmaan on ja olisin voinut tehdä parempia ratkaisuja.
Olin liian turvallisuushakuinen ja valitsin alan, jossa on töitä. Olisin voinut valita toisinkin. Mutta olen kyllä tyytyväinen.
Muutama jossittelu voisi olla parisuhteissa. Mutta tein oikein, kun lähdin mieheni matkaan usaan. Asuimme muutaman vuoden siellä. Ja olemme olleet nyt yhdessä kauan. Lapset ja talo ja hyvä elämä.
Silloin tein oikean valinnan
Jos olisin päässyt aikoinaan opiskelemaan unelma-ammattiini. Koko elämä olisi muotoutunut toisenlaiseksi.
Asuimme Lapissa, ja olimme käyneet juuri katsomassa kivaa vuokra-asuntoa. Omistaja lupaili sitä meille, ja aikoi soitella seuraavana päivänä.
Seuraavana aamuna minulle soitettiin työpaikasta X, ja tarjottiin töitä - Vantaalta. Pohdimme päätöstä about puoli tuntia, ja otin työpaikan vastaan. Muutto järjestyi nopeasti. Mutta jos olisimme allekirjoittaneet vuokrasopparin jo silloin edellisenä päivänä, tuskin olisimme muuttaneet Vantaalle, olisimme edelleen yhdessä ja työttömiä. Nyt täällä pääkaupunkiseudulla molemmat omissa suhteissa ja työllistettyinä. Enkä olisi tavannut nykyisiä parhaita ystäviäni!