Kummalliset kammot---->> ei vitsi joku huutaa ja itkee ku syöty jotain piikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Sillä pahiten parkuvalla vaaleatukkaisella tytöllä oli kuitenkin tatuointi? Hieman epäloogista. :D

Nämä fobiat eivät kauhean loogisia ole :) Itselläni on ns. piikkikammo. Mua ällöttää ja ahdistaa nimenomaan verikoe/pistos/rokote, sellainen ruiskeella/neulalla tehtävä toimenpide. En osaa selittää mikä siinä ällöttää. Ällöttää, kun se neula on niin pieni, ohut ja terävä. Ja se ajatus (tekee pahaa kirjoittaa tätä, huimaa ällöttää) siitä että se pieni neula uppoaa ihosta läpi, ja menee verisuoneen, se on hiton ällöttävä. Se ei satu. Se on vaan jotain kamalaa mitä ei pysty selittämään. Tatuointineula mua ei juurikaan ällötä (mulla ei ole tatskoja). Miellän sen erilaiseksi, se on sellainen kova nopea pistely, kova paine. Ei sellainen hento ja pieni ällöttävä neula, jota pidetään yhdessä paikassa liikkumatta pitkään.

Lisäksi mua ällöttää viiltohaavat ja siistit haavat. Jos kuvittelen sellaista repaleista epäsiistiä haavaa, se ei ällötä niinkään.

Ei näissä olekaan mitään järkeä, mutta se pelko mikä mulle tulee vaikka verikokeessa, se on ihan 100% todellinen mulle. Mua naurattaa silloin, koska mua itkettää. Mua pelottaa, ällöttää, huimaa, ja tulee sellainen kauhu. Kiemurtelen siinä sängyllä ja yritän puuskutella hitaammin että en pyörry. Kun operaatio on ohi, olen ihan tajuttoman väsynyt ja uupunut.

t.muuten iha normaali nainen :)

MInulla on 8 tatuointia, mutta kun aioin ottaa medusa-lävistyksen, sain paniikkikohtauksen ja lähes pyörryin :( Jäi ottamatta.

Sama tapahtuu verikokeessa, tärisen ja olen pyörtyä. olen 32-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Haha  toi yks muija :D siis iiik piikit pelottaa mua ! ...paitsi sillon ku niillä saa jotai kivoi ulkonäköjuttuja, kuten tatuoinnin, lävistyksen tai huulten kestopigmentoinnin :D seuraavaks varmaan mikroneulaus ja botoxia, ei tunnu missään

Niinpä. Huomiohakuinen pelle. Varmaan pellepelkoiset olisivat pelännet tuollaista feikkaajaa. -,-

Trauma syntyy sillä lailla että ihminen joutuu ylivoimaiselta tuntuvaan tilanteeseen, ja siinä tilanteessa psyyke toteaa että nyt tämä on liikaa ja laittaa selviämisen kaiken edelle, jolloin tilanteeseen liittyvät tunteet lohkotaan ikään kuin erilliseksi palaseksi ja kääritään elmukelmuun ja siirretään syrjään, että tilanteesta selviäminen tulee mahdolliseksi. Sinne menee paniikki ja kauhu ja kaikki samaan pakettiin. Tarkoitus on että tilanteen rauhoituttua, paketin sisältämä tavara käsitellään paremmalla aikaa, koska psyyke haluaa päästä paketista eroon. Ongelma muodostuu silloin, kun tilanne on päällä jatkuvasti tai asioita ei muusta syystä voida käsitellä, jos vanhempi ei esimerkiksi hyväksy lapseltaan negatiivisiksi kokemiaan tunteenpurkauksia. Joten paketti jää sinne psyykeen, erillään kaikesta muusta, ikään kuin omana saarenaan. Psyyke haluaa päästä painolastista eroon ja yrittää tarjota sitä käsiteltäväksi, mutta koska paketti sisältää kaikki ne ylivoimaisen kauhun tunteet, ihminen yrittää vimmatusti torjua lähetyksen. Ja samalla aina kun tulee jotain alkuperäisestä traumasta muistuttavaa, siellä erilliseksi lohkotulla traumasaarella, kaiken järjen ja selitysten tavoittamattomissa, pistetään pystyyn palohälytys, kellot soi ja paloautot ajaa, keho valmistautuu taistelemaan tai pakenemaan, eikä ihminen voi ymmärtää että MIKSI reagoin tällä lailla, mitä järkeä tässä on, miksi kehoni pettää minut jne. Ei ole muuta keino kuin suostua kokemaan se kauhu, vaikka se tuntuu juuri niin ylivoimaiselta kuin silloin alkuperäisellä kerralla, jolloin ylivoimaisuus johti lohkomiseen. Se on todella rankka ja väsyttävä kokemus.

Mä uskon että sellainen ihminen jolla ei itsellään ole mitään fobiaa, ei kykene ymmärtämään miten joku "normaali" asia voi aiheuttaa jollekin ihmiselle niin suurta pelkoa ja kauhua. Se on ihan ymmärrettävää, että voi tuntua ihan käsittämättömältä että aikuinen ihminen itkee verikokeessa, tai aikuinen ihminen itkee kun näkee lampaan, pellen tai tuulimyllyn.

Vaatii empatiakykyä, halua ymmärtää ja ajatella, jotta pystyy käsittämään sen, että fobiasta kärsivä ei hae sillä huomiota, esitä tai ole mitenkään vajaa-älyinen. Sille ei vaan kertakaikkiaan voi mitään, kun se pelko tulee. Olen itsekin pari kertaa verikokeeseen mennessä päättänyt että nyt en jännitä enkä todellakaan itke. Ku olen astunut toimenpidehuoneeseen sisään ja sanonu jotain hoitajalle, on itku vaan tullut. Sitä vastaan on turha taistella, koska se vaan tulee :D Tiedän että se on hauskaa ehkä jonku mielestä, enkä siitä mieltäni pahoita. Itsekin olen yleensä siinä vaihessaa vähän naureskellut itselleni (samalla kun itken) ja pyydellyt hoitajalta anteeksi että sori mä en voi tälle mitään :D

t.viestin 44 kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Sillä pahiten parkuvalla vaaleatukkaisella tytöllä oli kuitenkin tatuointi? Hieman epäloogista. :D

Tatskoja, korvakoruja kaksin kappalein sekä heräsi ajatus olisiko ollut silikonit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä pahiten parkuvalla vaaleatukkaisella tytöllä oli kuitenkin tatuointi? Hieman epäloogista. :D

Tatskoja, korvakoruja kaksin kappalein sekä heräsi ajatus olisiko ollut silikonit?

Katsoin nauhalta tänään tuon jakson ja samaa mietin. Mutta sillä blondilla kammo tais liittyä nimenomaan siihen että otetaan verta? Puhui akupunktiossakin että ajattelee että se piikki ei mene suoneen, niin selviää siitä sen avulla. Eikä siinä itkenyt tai mitään.

Verikokeessa selviytymislause oli "se menee umpeen" ja sanoi "mulla on tää verikammo ollu aina" eli pelkää enemmänkin sitä suonen läpäisemistä ja verta.

Laitetaanko leikkauksessa jotain piikkejä ennen nukutusta? Toisaalta ennen sitä varmaan saa rauhoittavia lääkkeitäkin jos haluaa, eli jos olisi silarit niin todnäk lääkkeiden avulla menty. No en ala tissejä sen enempää spekuloida koska se ei ollu pointti, tuli vaan mieleen että miten piikkikammoinen siitä selviäisi.

Oli miten oli, tuskin kukaan noista feikkaa pelkoaan kuitenkaan.

Joo katsoin neulajakson ja hyi helkkari mä itkin kans kun ne naiset paniikissa oli piikitettävänä, sen verran itteäki ahdistaa neulat.

Noora varsinkin oli jotenkin niin symppis, teki mieli halata sitä kun se pystyi antaa ottaa itseltään sitä verta!

Sen viivin loppuhuipennus oli kyl aika lame. Ei pystyny antaa verta, eli ei voittanut pelkoaan kunnolla. Lopuksi meni huulten kestopigmentointiin - no wow, sillähän oli jo taska :D

Vierailija kirjoitti:

Vähän asian vierestä mut tuo terapeutti Milja on aivan ihana.

Muuten kyllä, mutta mä en kestäisi jos mulle puhuttaisiin kuin pikkulapselle. Se pahentaisi tilannetta.

Lapsena pelkäsin yhtä hysteerisesti kaikkia pistelyitä ja vaikka näin varttuneena ei enää ole mitään piikkikammoa niin suuresti hävettää se miten lapsena huusin kuin syötävä jos meinattiin rokottaa tms. Mutta tuon jakson kun näki niin tuntuu olo paremmalta, kun tuossa jaksossa ihan aikuiset ihmiset itkee kauhuissaan pientä pistoa sormen päähänkin. Mulla vieläpä oli lapsena se että niissä tilanteissa ei ollut mitään puolta tuntia - tuntia aikaa siinä itkeskellä ja valmistautua pistoon vaan se oli tehtävä siinä heti :D

ex_piikkikammoinen kirjoitti:

Lapsena pelkäsin yhtä hysteerisesti kaikkia pistelyitä ja vaikka näin varttuneena ei enää ole mitään piikkikammoa niin suuresti hävettää se miten lapsena huusin kuin syötävä jos meinattiin rokottaa tms. Mutta tuon jakson kun näki niin tuntuu olo paremmalta, kun tuossa jaksossa ihan aikuiset ihmiset itkee kauhuissaan pientä pistoa sormen päähänkin. Mulla vieläpä oli lapsena se että niissä tilanteissa ei ollut mitään puolta tuntia - tuntia aikaa siinä itkeskellä ja valmistautua pistoon vaan se oli tehtävä siinä heti :D

Mun mielestä se on parempi vaan jos siihen ei jäädä turhia odottelee, äkkiä alta pois niin ei ehdi kerätä sitä jännitystä. Tosin ei oo mitään noin voimakasta pelkoa joten voihan olla että ajattelisin toisin jos ois...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä pahiten parkuvalla vaaleatukkaisella tytöllä oli kuitenkin tatuointi? Hieman epäloogista. :D

Feikkaa ilmiselvästi. ;D

Mä en oo nähnyt tätä koko ohjelmaa, niin en osaa sanoa feikkaamisesta. Mutta vakuutan sulle, että mä pelkään verikoetta niin paljon että mua itkettää, ja tulee paniikki, heikottaa ja tuntuu siltä että taju lähtee. Ja mua hävettää se, hävettää että pelkään jotain verikoetta. Kai joku voi hakea huomiota feikkaamalla vaikka jotain fobiaa, mutta kyllä meitä ihan oikeasti on olemassa, jotka aidosti pelkäämme hassuja tavallisia juttuja, kun vaikka verikoetta.

Ei ole ollenkaan outoa. Itselläni tällä hetkellä 6 tatuointia, mutta pelkään kuollakseni verikokeita ja pyörryn useimmiten vastaanotolla. Tatuointi neula(t) on aivan erilainen kuin verikokeisiin käytettävä neula. Tatuointi neulan ns. isku tuntuu myös aivan erilaiselta kuin yhden neulan pisto. Itselläni pelko tulee siitä yhdestä isosta piikistä joka pistetään arkaan ihon paikkaan ja kehosta otetaan verta. Jos hänellä oli kerta myös lävistyksiä niin selvästi hänellä on veren ottamis kammo. Pelkoja on monenlaisia.