Kokemuksia munasolujen luovutuksesta?
Kertokaas te jotka olette luovuttaneet, millaista munasolujen luovutus todellisuudessa on? Onko kaikki mennyt hyvin, onko ollut ongelmia?
Tiedän, etten halua omia lapsia, joten tuntuu luontevalta, että antaisin munasoluni jollekin, joka lapsia toivoo. Ja tavallaan tykkään myös ajatuksesta, että geenini siirtyisivät eteenpäin, kunhan minun ei tarvitse ketään kasvattaa. Olen myös neitsyt. Vaikuttaakohan tämä munasolunluovutusprosessiin, eli voiko esim. toimenpiteet olla jotenkin kivuliaampia?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, tää oli mielenkiintoista! Kirjoittaja muistuttaa ajatuksiltaan hyvin paljon mua itseäni, joten senkin vuoksi blogi oli antoisaa luettavaa.
Oli hyvä kokemus. Mulle itseni pistäminen ei ollut paha, ja ne olivat kyllä neuloista helpoimpia. Munasolujen keräämisen aikana oli niin hyvä humautuslääkitys, ettei tuntunut mitään.
Eräällä klinikalla tiedän olevan yhden tosi kylmäkiskoisen lääkärin, hänestä moni on huomannut, että työ on hänelle jääkylmää bisnestä. Sellaista ei tietty ole kiva huomata. Muuten oma kokemus ja muiden kokemukset noissa paikoissa työskentelevistä ammattilaisista tosi positiivisia. Tuota yhtä poikkeusta lukuunottamatta hyvin lämpimiä.
Olen lahjoittanut kahdesti.
Onko pakko?
Lapsia on ihan tarpeeksi jo
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko?
Lapsia on ihan tarpeeksi jo
Olen miettinyt myös tuota näkökulmaa, mutta tulin lähinnä siihen tulokseen että kun ihmiset nyt hankkii lapsia joka tapauksessa, eikö ole parempi tukea niitä, jotka on oikeasti joutunut suunnittelemaan ja harkitsemaan lapsen saantia? Eli lapsi olisi mietitty ja ennen kaikkea toivottu. Ja tosiaan jollain alkukantaisella tasolla haluaisin levittää perimääni, vähän samalla tavalla kuin miehetkin voi tehdä, eli kyllä tässä on pieni itsekkyyskin mukana.
Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka jättää kokonaan lisääntymättä esim. ympäristösyistä.
Ap
Lue tuo: http://munasolunluovutus.blogspot.fi/