Lue keskustelun säännöt.
Lapseni entinen koulukiusaaja näyttää pitävän blogia, jossa kertoo masenuksestaan.
03.05.2017 |
Blogin perusteella saisi kuvan sympaattisesta nuoresta ja hän saa kovasti empaattisia ja tsempaavia viestejä lukijoiltaan. Mutta ei ole kauaakaan kun kiusasi todella ilkeästi lastani, haukkui ulkonäköa ja persoonaa todella ilkeillä nimityksillä ja nauroi kavereidensa kanssa. Jostain syystä ei kyllä nyt oikein herätä myötätuntoani, enpä usko että vuodessa voi muuttua,
Kommentit (24)
Aina sanotaan, että kiusatun pitää antaa kiusaajalle anteeksi. Miksei koskaan sanota, että kiusaajan pitää pyytää kiusatulta anteeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kiusattiin ala-asteella. Yläasteella pelkäsin joutuvani kiusatuksi, elämä oli kananmunankuorilla kävelyä. Mitään "väärää" ei saanut sanoa, pitää yllään tai muuten sai tuntea sen nahoissaan. Minulla oli hirveä "bestis" joka osallistui ala-asteen kiusaamiseeni. Yläasteellakin hän oli tuulella käyvä, joinain päivinä olin ihana ystävä jolle hän jakoi kaikki salaisuutensa, ja joinain päivinä maailman noloin ja rumin luuseri jolle saattoi helposti nauraa luokan poikien kanssa. Ajattelin yläasteella, etten uskalla irtautua sairaasta ystävyyssuhteesta, sillä se olisi ollut viimeinen naula arkkuuni. Minusta olisi tullut hylkiö, hän olisi kääntänyt koko koulun minua vastaan. Tämä nk. bestis oli mallikirjaesimerkki koulukiusaajasta. Rikas perhe, paljon kavereita, manipuloiva ja sosiopaattinen luonne. Hän löysi salamannopeasti heikommat yksilöt rääkättäväkseen. Yläasteella luokallamme oli suloinen pienikokoisempi tyttö, joka joutui kiusaamisen uhriksi vailla mitään syytä. Hän oli hiljainen, ja kärsi tilanteesta varmasti paljon. Kadun ja häpeän ikuisesti sitä, että osallistuin bestikseni vanavedessä ilkkumiseen ja eristämiseen. Kotioloni olivat hirvittävät (väkivaltainen päihdeperhe, apua en saanut) mutta se ei oikeuta paskamaisuuttani. Kuka tietää kuinka kauan kyseinen tyttö kantaa arpia mukanaan. Haluaisin pyytää häneltä anteeksi, mutta mietin motiivejani. Tahdonko itselleni vain synninpäästön? Tyttö ei varmasti tarvitse minulta mitään. Toivottavasti hän tietää ettei hänessä ollut ikinä mitään vikaa. Karma on kostanut minulle moninkertaisesti tekoni mm. työpaikkakiusaamisen muodossa. Nyt olen masennuksen takia täysin työkyvytön. Toivon, että siitä tytöstä kasvoi kaikesta huolimatta itsevarma nainen, joka tuntee oman arvonsa. Kaduttaa niin paljon.
Hei, älä ole itsellesi noin armoton. Et ole paha etkä "ansainnut" pahaa tapahtuvaksi itsellesi, mutta ehkä työpaikkakiusatuksi tuleminen avasi viimeistään silmäsi. Kaikki tekevät virheitä ja sulla oli omiakin ongelmia taustalla. Ymmärrän sua ja itselläni on sentään kokemuksia kiusatuksi tulemisesta koko elämän ajalta (olen +30v).
Sun kannattaisi purkaa noita syyllisyyden tunteita terapiassa. Tai soita ensiksi vaikka kriisipuhelimeen - olen kokenut sen huojentavan oloa heti.
Minusta kun kuulostat siltä, että susta on kasvamassa hieno ihminen ja sulla on paljon annettavaa. Oikeasti päästään sairaat ihmiset eivät kirjoittaisi miten pahalta heistä tuntuvat menneisyyden teot. Kyllä se kiusattukin antaisi sulle anteeksi jos kuulisi kauniit sanasi 😊
Ei anteeksi antaminen ole sitä kiusaaja varten, vaan sitä varten että itse voi luopua vihasta ja katkeruudesta ja päästä eteenpäin.
Anteeksianto on itseä varten.
Okei, tunnen todellakin tämän koston jälkeen olevani kiusaajani niskan päällä, siis yläpuolella.
Tyyppi menetti elämänsä rakkauden, satuin tuntemaan ennestään tämän miehen, jonka kanssa oli menossa kihloihin. Kerroin miehelle, millainen ihmishirviö tämä morsiamensa oikeasti on, ja niin vain suhde loppui siihen. Miehen kanssa ollaan edelleen ystäviä, ja se tätä ex- kiysaajaa hiertää myös!