Nettideitit, miehet... Onko tavallista?

Vastaan 29-vuotiaana miehenä. Olen huono esittämään kysymyksiä ekoilla treffeillä, koska yleensä koko aika menee miettiessä järkeviä vastauksia naisen esittämiin kysymyksiin ja kalibroidessaan kommunikaatiota yhteiselle taajuudelle. Oikeastaan ekat treffit ovat varsinainen tulikoe. Kovasti on tehnyt töitä saadakseen ekat treffit järjestettyä ja nyt pitäisi onnistua vaikutuksen tekemisessä. Tai vähintään antaa järkevä kuva itsestään.

Normaalitilanteissa olen ihan sosiaalisesti taitava ja kiinnostunut keskustelukumppanista. Ekoilla treffeillä se ei kuitenkaan kovinkaan helposti onnistu, kun tuntuu, että minua ja jokaista suustani päästämääni sanaa tutkitaan suurennuslasilla. Pahinta on, kun yrittää huumoria ja liioiteltu vitsiksi tarkoitettu juttu otetaan kirjaimellisesti ja alkaa väittely. Siinä sitten oiotaan salamannopeasti tehtyjä johtopäätöksiä.

Allekirjoitan myös ketjussa aiemmin mainitun kysymyksillä tungettelun välttelyn. Kysymysten kanssa saa olla välillä erittäin kieli keskellä suuta, ettei niistä myös tehdä hätäisiä johtopäätöksiä.

Ekat treffit etenevät monesti myös niin nopeasti, että ne loppuvat ennen kuin on ehtinyt saada verryteltyä kielen kantoja. Vasta toisilla treffeillä pystyy ottamaan rennommin ja kohdistamaan huomion siihen naiseen, kun voi olla edes jollain tasolla varma siitä, että naista kiinnosta eikä jää ole koko ajan pettämässä alta.

Jos nainen ei oikein kiinnosta eikä sitä näin ollen oikein mieti, mitä nainen minusta ajattelee, pystyy häneltä kyselemään rennommin kaikenlaista ajankulukseen ja yleisestä kohteliaisuudesta. Ja sen jälkeen kadota.

Vierailija kirjoitti:

Vastaan 29-vuotiaana miehenä. Olen huono esittämään kysymyksiä ekoilla treffeillä, koska yleensä koko aika menee miettiessä järkeviä vastauksia naisen esittämiin kysymyksiin ja kalibroidessaan kommunikaatiota yhteiselle taajuudelle. Oikeastaan ekat treffit ovat varsinainen tulikoe. Kovasti on tehnyt töitä saadakseen ekat treffit järjestettyä ja nyt pitäisi onnistua vaikutuksen tekemisessä.

Minä yritän tapailla vain miehiä, jotka suhtautuvat deittailuun rennosti, ei projektina jossa "tehdään kovasti töitä" ja "pitäisi onnistua" kuin jossain American Idol -kilpailussa. Jos miehellä menee hirveästi aikaa keksiä "järkeviä vastauksia" kysymyksiini, kyseessä ei mitenkään voi olla sellainen mies jonka kanssa haluaisin parisuhteeseen. Olen jo reilusti yli kolmekymppinen ja odotan, että miehelle - samoin kuin minulle - on elämänsä aikana muodostunut asioista näkemyksiä joista voidaan keskustelu aloittaa sen kummempia miettimättä. Toivon myös sellaista tervettä itseluottamusta, jonka ansiosta mies voi keskustella itselleen vieraastakin asiasta spontaanisti, pohdiskellen siinä keskustelun lomassa omaa näkemystään.

Saahan sitä toivoa keskustelukumppanilta vaikka mitä, mutta kannattaa myös miettiä millainen mies on ensitreffeillä rento ja sujuvasanainen. Treffaaminenkin on taitolaji, joka vaatii harjaannusta ja toistokertoja. Minulle miehenä se että naista ensitreffit jännittää ja keskustelu ei tunnu kulkevan kuin kiskoja pitkin valmiiksi toiselta puolelta mietittyinen vuorosanoineen on vain positiivinen juttu ja kertoo minulle että nainen on tosissaan ja että hän ei ramppaa kylän jokaisen miehen kanssa treffeillä.

Monesti treffeillä nainen latoo kysymyksiä ja havaitsee minun vastauksissa aukkoja tai lisäkysymyksiä ja kyselee niistä ja sit jossain vaiheessa hoksaa että tässä ollaan puhuttu minusta kaikki mitä hän haluaa tietää ja sit tulee kysymys että mitä haluat tietää minusta? Pitääkö siihen muka alkaa vetämään samanlaisella rumputulella kysymyksiä ja kuunnella jokaista vastausta kuin piru raamattua että saa hiillostettua toisesta varmasti totuuden irti. Minä reagoin kyllä joka ainoa kerta kun rumputulitus alkaa niin että jännitys vaan kasvaa ja tulee olo että loppus jo että pääsee kotiin. Parhaimmat keskustelut on sellaisia missä kumpikin puhuu vuorotellen ja joko kertoo itsestään tai että miten itse suhtautuu toisen kertomaan asiaan. Jos nainen kokee kysyvänsä koko ajan, niin minusta vika on siinä että nainen on unohtanut että keskustelussa on muitakin päämääriä kuin selvittää että kelpaako mies naiselle.

16. Aivan sama juttu täällä. Juuri tämä treffikumppanini kävi kaikki läpi onnellisesta lapsuudesta tähän päivään. En esittänyt rumputulella kysymyksiä. Vain jos sattui jotain mieleen esim. kun kertoi perheestään kysyin onko monta sisarusta tms. Tai matkailusta, niin onko jotain tiettyjä haaveita minne seuraavaksi. Yritän vähän kertoa omasta elämästä siihen väliin ja välillä toinen kuuntelee ja välillä jatkaa omia juttujaan. Mutta oikein mitään mitä heitän ei herätä toisessa mielenkiintoa kysyä enemmän tai kommentoida. Lopulta alan mennä lukkoon ja en enää yritä kertoa omia juttuja. (Vinkiksi niille, jos huomaa jälkeenpäin puhuneensa vain itsestään, niin sehän on helppo korjata, vaikka laittamalla viestiä "miten siinä jutussa kävikään, kun kerroit että..." Ainakin silloin huomaa, että toinen on kuitenkin kuunnellut. Tai seuraavalla tapaamisella antaa aikaa toisen kertoa kaikki lapsuudesta tähän päivään:)

Siinä mielessä ajattelen, että tässä iässä monen elämä on jo varsinainen sillisalaatti eroineen, uusioperheineen, lapsineen, eksineen, vastoinkäymisten takia, mahdollisesti sairauksia, irtisanomisia ja uusia urasuunnitelmia jne. jne. Niin ainakin itse haluan suht nopeasti tietää, missä toisen elämässä mennään ja mitä hän on kaavaillut seuraavaksi, ja onko valmis ja potentiaalinen sellaiseen suhteeseen, jota itse etsin. Uskon, että monenlaiset ihmiset sopivat yhteen, kunhan keskinäinen kemia ja keskusteluyhteys toimii.

ap

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä toivoa keskustelukumppanilta vaikka mitä, mutta kannattaa myös miettiä millainen mies on ensitreffeillä rento ja sujuvasanainen. Treffaaminenkin on taitolaji, joka vaatii harjaannusta ja toistokertoja. Minulle miehenä se että naista ensitreffit jännittää ja keskustelu ei tunnu kulkevan kuin kiskoja pitkin valmiiksi toiselta puolelta mietittyinen vuorosanoineen on vain positiivinen juttu ja kertoo minulle että nainen on tosissaan ja että hän ei ramppaa kylän jokaisen miehen kanssa treffeillä.

Monesti treffeillä nainen latoo kysymyksiä ja havaitsee minun vastauksissa aukkoja tai lisäkysymyksiä ja kyselee niistä ja sit jossain vaiheessa hoksaa että tässä ollaan puhuttu minusta kaikki mitä hän haluaa tietää ja sit tulee kysymys että mitä haluat tietää minusta? Pitääkö siihen muka alkaa vetämään samanlaisella rumputulella kysymyksiä ja kuunnella jokaista vastausta kuin piru raamattua että saa hiillostettua toisesta varmasti totuuden irti. Minä reagoin kyllä joka ainoa kerta kun rumputulitus alkaa niin että jännitys vaan kasvaa ja tulee olo että loppus jo että pääsee kotiin. Parhaimmat keskustelut on sellaisia missä kumpikin puhuu vuorotellen ja joko kertoo itsestään tai että miten itse suhtautuu toisen kertomaan asiaan. Jos nainen kokee kysyvänsä koko ajan, niin minusta vika on siinä että nainen on unohtanut että keskustelussa on muitakin päämääriä kuin selvittää että kelpaako mies naiselle.

Samaa mieltä lihavoidusta kohdasta, jos nyt vielä lisätään että kumpikin on myös toisesta kiinnostunut ja kysyy itseään kiinnostavista aiheista. Se, mitä ja miten kysyy, kertoo ihmisestä yhtä paljon kuin se, mitä itsestään oma-aloitteisesti kertoo. Nämä molemmat vievät keskustelua eteenpäin ja edistävät tutustumista.

Ja minkälaiset ihmiset sitten tällaisia keskusteluja käyvät? Minun kokemukseni mukaan sellaiset, jotka tuntevat itsensä, pitävät itsestään ja elämästään, joilla ei ole mitään salattavaa tai jännitettävää elämässään ja asioissaan, ja jotka ovat siinä määrin hyvinvoivia ja onnellisia, että heillä riittää energiaa pyörittää aivokapasiteettiaan muunkin kuin oman itsen ympärillä. Kuvailemasi työhaastattelumainen, tenttaava kysymyksien "latominen" ei ole aitoa toisen persoonaan kohdistuvaa kiinnostusta, vaan siinä pyöritään kysyjän ja hänen tarpeidensa ympärillä ihan samalla tavalla kuin tilanteessa, jossa henkilö puhuu "myyntipuheita" itsestään ja omasta erinomaisuudestaan. En itse harrasta kumpaakaan enkä tykkää jos treffikumppani niitä harrastaa.

Minä olen myös huono kyselemään, olen nainen. Meillä kotiseudulla koetaan uteluksi, jos liian paljon kyselee, joten olen huono kyselemään. En ole tottunut sellaiseen kun on opetettu, että toinen kokee sen kyttäämisenä ja uteluna, joten tapana kysellä vain vähän.

Ei tuo kerro miehestä vielä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen myös huono kyselemään, olen nainen. Meillä kotiseudulla koetaan uteluksi, jos liian paljon kyselee, joten olen huono kyselemään. En ole tottunut sellaiseen kun on opetettu, että toinen kokee sen kyttäämisenä ja uteluna, joten tapana kysellä vain vähän.

Ei tuo kerro miehestä vielä mitään.

Sun pitää sitten pariutua sieltä kotiseudultasi olevien kanssa, jos et halua opetella sellaista käyttäytymistä, joka toimii laajemmissa piireissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan 29-vuotiaana miehenä. Olen huono esittämään kysymyksiä ekoilla treffeillä, koska yleensä koko aika menee miettiessä järkeviä vastauksia naisen esittämiin kysymyksiin ja kalibroidessaan kommunikaatiota yhteiselle taajuudelle. Oikeastaan ekat treffit ovat varsinainen tulikoe. Kovasti on tehnyt töitä saadakseen ekat treffit järjestettyä ja nyt pitäisi onnistua vaikutuksen tekemisessä.

Minä yritän tapailla vain miehiä, jotka suhtautuvat deittailuun rennosti, ei projektina jossa "tehdään kovasti töitä" ja "pitäisi onnistua" kuin jossain American Idol -kilpailussa. Jos miehellä menee hirveästi aikaa keksiä "järkeviä vastauksia" kysymyksiini, kyseessä ei mitenkään voi olla sellainen mies jonka kanssa haluaisin parisuhteeseen. Olen jo reilusti yli kolmekymppinen ja odotan, että miehelle - samoin kuin minulle - on elämänsä aikana muodostunut asioista näkemyksiä joista voidaan keskustelu aloittaa sen kummempia miettimättä. Toivon myös sellaista tervettä itseluottamusta, jonka ansiosta mies voi keskustella itselleen vieraastakin asiasta spontaanisti, pohdiskellen siinä keskustelun lomassa omaa näkemystään.

'Tehdä kovasti töitä' - voi johtua ihan vain myös ujoudesta.  Ei kaikille ole helppo rupatella small talkia täysin oudon ihmisen kanssa.