Lue keskustelun säännöt.
Mitä haluat kysyä 26-vuotiaalta, jonka elämä on pilalla ja joka ei pärjää missään?
02.05.2017 |
Mitä minulla edes on?
Olen ollut aina ihan yksin. Minulla oli joskus koulussa muutamia kavereita, mutta sitten nekin jättivät minut yksin.
Olen ollut elämäni aikana kaksi viikkoa töissä, siis sellaisessa työssä, mistä saa palkkaa.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Oletko hakenut apua terveydenhuollon parista? Terapia tms vois olla sulle hyvä vaihtoehto. Kaikesta pääsee yli !
En, koska ei ole rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikon perusteella olisin kysyny oletko avopuolisoni, mutta viesti ei täsmännyt :(
Mä olen usein miettinyt tätä, kun sanotaan että vaikkapa yksinäisyys on "asenteesta" kiinni.
Mun mielestä asenne on itsessään niin kuin luonteenpiirre. Luonne toki muokkaantuu elämän aikana, mutta se luonne, joka jokaisesta tekee yksilöitä, on siellä syvällä sisällä niin perusteellisesti loukussa, että loppujen lopuksi siihen on mahdoton vaikuttaa.
Ainakin omalla kohdallani luonteeseeni liittyy epäsosiaalisuus, joka tulee esiin milloin mitenkin. Olen sosiaalisia taitoja toki treenannut, mutta tuo piirre ei lopullisesti minnekään katoa. Lähestymällä elämänmuutoksia uudella tavalla (lue: asenteella) on tahtoa muuttua, tahtoa, että jokin olisi toisin. Asenteenmuutoksen avulla muutosta voi tapahtua, mutta vain väliaikaisesti.
Itseään ei voi lopullisesti muuttaa ja elämäänsä ja ympäristöönsä vaikuttaa, sillä lopulta sinä olet aina sinä, asenteesta riippumatta.