Kertokaa tarinoita narsisti ISISTÄNNE

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni on narsisti. Hän on aina vetänyt pultit ties mistä, yleensä ihan pikkuasioista tai sellaisista mistä kukaan muu ei hermostuisi. Esim. juoman kaatuminen pöydälle. Kun hän raivostuu, niin silmät seisoo päässä kuin hullulla ja huuto on lähinnä rääkymistä. Hän haukkuu ja lyttää. Hän on lyönyt äitiäni, ja minuakin hakkasi useasti (repi hiukset päästä, löi nyrkillä rintaan, läpsi, antoi luunappeja...), mutta lopetti tullessani murrosikään. Hän ei lyönyt minua äidin ollessa kotona, vaan "hoiti" minua ollessaan työtön. Äiti ei tiennyt vielä silloin hakkaamisista, sillä en uskaltanut kertoa. Pelkäsin lyömisen pahenevan, jos kerron. Hän löi myös kissaamme, koska se jahtasi lintuja. Ja koiraamme, koska se ei (tietenkään) ollut heti sisäsiisti. Uhkailu oli jokapäiväistä. Isää pitäisi aina ylistää, jos hän on tehnyt jotain. Esim. laatoitti suihkun seinän uudestaan. Minun saavutuksistani hän hyvin harvoin on iloinen tai kehuu, vaikuttaa enemmänkin kateelliselta. Ihan kuin kenellekään muulle ei saisi tapahtua mitää kivaa/hyvää. Lisäksi isä keksii jatkuvasti ihan outoja sääntöjä. Esimerkiksi se, ettei suihkussa saa käyttää hanaa, vaan ainoastaan suihkusuutinta. Muuten vettä menee hukkaan?!?! Äiti ei ole voinut ottaa avioeroa taloudellisen tilanteemme takia. Äiti tosin meinasi kerran, ennen syntymääni, heittää isäni (silloin vain miesystävä) pihalle, koska tämä löi velipuoltani äidin edellisestä avioliitosta. En asu enää kotona, mutta käyn siellä usein ihanan äitini takia. Isähahmo minulle oli äidin isäpuoli, eli ukkini, nyt jo edesmennyt.

Kuvailit hyvin omaani isääni. Muistan esim. lapsena, ettei koskaan saanut nauraa tai itkeä. Ääntä ei saanut lähteä ollenkaan. Muuten isä vei tai rikkoi tavaroita, lyö tai laittoi "jäähylle" seisomaan seinän viereen tunneiksi. 

Hänessä ei ole koskaan vikaa, muut keksivät päästään kaikki tarinat hänestä. Hän hakkasi meitä lapsia, äitiä ja äitipuolta. On useamman kerran uhannut ajaa auton seinään tai rekan alle. Kerran tekikin sen. Sitten pyydellään vuolaasti anteeksi ja itketään. Tai vaihtoehtoisesti jos toinen ei lepy niin syytetään toista hulluksi ja väitetään, että mitään ei ole tapahtunut. Kaikki on muiden keksimää panettelua.

Pistin välit poikki muutama vuosi sitten lopullisesti. Olen kuulemma psykologin tarpeessa (niin olenkin, mutta hänen ansiostaan)...