Lue keskustelun säännöt.
Läheisen kuolema ja pääsykoe
02.05.2017 |
Sain hetki sitten kuulla erittäin rakkaan ihmisen kuolemasta. Ensi tiistaina minulla on pääsykokeet unelma alalleni. Olen nähnyt valtavasti vaivaa, mutta nyt kaikki tuntuu turhalta. En tietä miten pääsen tekemään pääsykokeen tässä mielentilassa. Olen sekoamispisteessä mikä avuksi?
Kommentit (19)
Itse olen menossa huomenna pääsykokeisiin, mutten ole masennuksen, ylimääräisen valmistumisstressin ja sairauden vuoksi ehtinyt opiskella pääsykokeisiin juuri lainkaan. Aina voi yrittää kai, vaikken onnistuisikaan ensimmäisellä kerralla. Ensivuonna voi yrittää uudelleen kun on stressittömämpi tilanne ja jos masennuksenkin saisin kuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai siinä auta kuin mennä yrittämään parastaan. Joskus vaan elämä ei mene ihan niin kuin olisi toivonut.
Lämmin osanottoni rakkaan läheisesi poismenon johdosta.
P.S. Jos kuollut läheisesi on oikein kovin rakas ja läheinen, voi olla ettet olisi vielä syksylläkään parhaassa terässä aloittamaan opintoja ja välivuosi voi tulla tarpeeseen.
Menet kokeisiin ja keskityt siihen. Tietysti sun pitää surusi käsitellä, mutta ensin hoidat sen pääsykokeen alta pois. Ja aivan varmasti se sun edesmennyt läheisesi haluaisi, että tavoittelet unelmiasi ennemmin kuin luopuisit niistä.
Otan osaa. Anna itsellesi nyt suosiolla aikaa. Ymmärrän tunteen, että pääsykoe ja koulu on pieni asia kun elämässä tapahtuu suuria.
Jos siltä tuntuu, käy kokeilemassa ja tutustumassa tilanteeseen. Jos ei mene putkeen, olet ensi vuonna kokeneempi ja vahvempi yrittämään uudestaan.
Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kuitenkin mennä pääsykokeeseen ja yrittää parhaansa, jos menee pieleen niin yrität ensi kerralla uudestaan. Ymmärrän että asia tuntuu nyt merkityksettömältä mutta joskus vielä jaksat taas iloita unelmia kohti pyrkimisestä.
Voimia.
Tee se koe niinkuin sen poismenneen kunniaksi oikein hyvin juuri niinkuin hän olisi sun toivonutkin menestyvän. Näytä koko maailmalle. Olen olkapäälläsi koko kokeen ajan keijuna :)! Onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö, minulla on juuri niin päin, että surun hetkellä pystyn keskittymään tuommoisiin vakaviin asioihin. Silloin ei ainakaan tee mieli ajatella mitään tavanomaisia arkipäiväisiä asioita, joihin ajatus muuten joskus karkaa.
Mene kokeilemaan pääsykoetta; saatat yllättyä.
Minä vannon sinulle että sinulla on aikaa surra pääsykokeiden jälkeen. Kuollut henkilö ei ole sinulle vihainen eivätkä pääsykokeesi ole keneltäkään pois. Jos voit keskittyä lukemiseen ja surra niiden jälkeen niin suosittelen sitä. Jos et niin ensin suru ja sitten opinnot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, mulla on sama kokemus, tosin jo 15v. takaa. Ensin meinasin jättää pääsykokeet kokonaan välistä, mutta sitten mietin, että olen lukenut tosi paljon ja ainahan voin mennä ainakin katsomaan kysymykset ja yrittää uudelleen seuraavana vuonna. Olin totaalisen sekaisin kokeessa, meinasin pyörtyä ym., enkä muista siitä mitään.. Mutta pääsin sisään! Vaikka ko. aineeseen todella vaikea päästä sisään (vain muutama prosentti pääsee). Joten kannattaa ainakin yrittää. Tsemppiä.
Ajattele niin, että teet kuolleen onnelliseksi pyrkimällä kohti unelmiasi. Kenties hän olisi sinusta ylpeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ilmeisesti valmistautunut pääsykokeeseen jo ennalta, joten kannattaa yrittää jaksaa mennä kokeilemaan. Jos se ei ollut ihan lähimpiä henkilöitä, niin et joudu hoitamaan käytännön asioita, jotka vievät valtavasti aikaa. Jos oli, niin sitten on kyllä sulla vähän vaikeaa ehtiä sinne.
Kuinka kauan sä yleensä suret asioita? itse tiedän, että mulla menee 1vrk kovassa surussa, jolloin olen lamaantunut, sitten 3vrk suren monta kertaa päivässä, mutta sen jälkeen olen aina pystynyt siirtymään normaalielämään.
Sulla on viikko aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kannattaa yrittää. Ja mieti millaista iloa ja onnea se uusi opiskelupaikka tuokaan sinun elämääsi. Haluatko jäädä ensi vuodeksi kotiin yksin murehtimaan vielä lisää, vai toisiko uusi opiskelupaikka ja -kaverit vaihtelua elämääsi? Tapaisit uusia ihmisiä, saisit muuta ajateltavaa ja lopuksi tutkinnon - jonka kautta työpaikan ja mukavan tulevaisuuden. Mene sinne "voittamaan" ja tekemään omaisesi onnelliseksi kun onnistut :)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan sä yleensä suret asioita? itse tiedän, että mulla menee 1vrk kovassa surussa, jolloin olen lamaantunut, sitten 3vrk suren monta kertaa päivässä, mutta sen jälkeen olen aina pystynyt siirtymään normaalielämään.
Sulla on viikko aikaa.
No huh, siinäpä tehokas surija. Meinaatko, että jos sulla kuolee läheinen esim. yllättäen onnettomuudessa, olet 3 pvän päästä jo ok? Toki en tiedä, oliko ap:n tapauksessa kyseessä yhtäkkinen lähtö vai jo tiedossa oleva (jolloin on surutyötä voinut tehdä etukäteen), mutta eiköhän surulle kannata joka tapauksessa antaa vähän enemmän aikaa kuin pari päivää.
nro 12
Mieti, mitä läheisesi olisi halunnut. Hän olisi varmasti halunnut, että saavutat unelmasi ja menestyt elämässä. Keskitä surusi entistä tarmokkaamin lukemiseen, vaikka olisi vaikeaa. Ja jos et nyt pääse sisälle, niiin ei se ole maailmanloppu. Mutta yritä yritä, älä luovuta.
Ensi vuonna pyrit sitten uudestaan.
Kannattaa mennä kokeilemaan. Voimia ja tsemppiä! <3
Ajattele jos pääset sisään niin kuinka ylpeä voit ollla itsestäsi. (tottakai voit olla muutenkin)
Käy kokeilemassa, ainahan voit yrittää ensi vuonna uudestaan.