Oletko raskaana? Paljonko viikkoja ja mikä olo?

36+2

Kolmas lapsi. Todella hyvä olo!

Olen aina raskausaikana ollut kukkeimmillani :) Ihana seurata vauvan liikkeitä ja odottaa pienokaista. Sukupuolta en tiedä, enkä siis ole halunnutkaan tietää. Kaksi poikaa ja kolmas poika on tasan yhtä toivottu kuin tyttökin. 

26+6 olo hirveä.

Pojasta olin rauhallinen ja hyväntuulinen/onnellinen. Ihmettelin miten jotku skitsoilee raskausaikana tehden kaikkea hullua ja saavat suhteensa riekaleiksi. Ajattelin heidän olevan normaalistikkin jotain keskenkasvuisia teiniprinsessoja.

Nyt odotan tyttöä enkä enää ajattele samoin. Jumall...tätä oloa ja mielialojen hirveää heittelyä.

Suhdettamme pitää pystyssä pitkä historia ja se, että mies tietää etten ole tällainen oikeasti.

Jos tämä olisi esikoinen ja takana vuoden suhde oltaisiin varmaan jo eri osoitteissa.

Oispa tää jo ohi. En kestä itseäni tämmöisenä!!!

Mikä hyöty näistä itkupotkuraivareista on? Onko näiden tarkoitus valmentaa minua johonkin vai miksi olen näin hullu?

Olen pimahdellut jopa anopille ja hyvä etten katkaissut välejä omaan sukuuni.

Vielä muutama kuukausi. Harmi, ettei 29 v kahden lapsen äiti saa piuhojaan poikkasta.

Lupaan ja vannon, että tämä on viimeinen IKINÄ!

Viikko 38 alkoi just. Eka lapsi tulossa, poika. Synnytys jännittää, muuten vointi on ollut koko raskauden ajan hyvä. Minulla hormonit ovat tehneet mielen tosi rauhalliseksi ja olen aina hyvällä tuulella. Jos vaan saisi tuon ison mahan ja järjettömän turvotuksen pois voisin olla raskaana vuositolkulla. Odotin ihan jotain muuta, kiva oli yllättyä näin positiivisesti.

Kukahan näitä oikein alapeukuttaa ja miksi?

40+6, eka lapsi tulossa. Olo ollut koko ajan hyvä, ei valittamista. :)

Vierailija kirjoitti:

36+2

Kolmas lapsi. Todella hyvä olo!

Olen aina raskausaikana ollut kukkeimmillani :) Ihana seurata vauvan liikkeitä ja odottaa pienokaista. Sukupuolta en tiedä, enkä siis ole halunnutkaan tietää. Kaksi poikaa ja kolmas poika on tasan yhtä toivottu kuin tyttökin. 

Kukahan katkeroitunut vanhapiika tätäkin on alapeukuttanut? 

Ihanan positiiviset tunnelmat ja onnea lapselle!

35+2

Kolmas lapsi, eikä tietoa sukupuolesta.

Kaksi ensimmäistä raskautta meni ihan siinä sivussa, mutta tää kolmas ollut tosi tuskanen. Vauva ei ymmärrä kääntyä oikein päin ja repii kohtua joka suuntaan.

Synnytyksiin pelottaa ensimmäistä kertaa eläissäni.

37+2, toinen raskaus, ilmeisesti tuttö. Vointi on ihan ok, mitä nyt vähän närästää ja selkä ei kestä pitkiä kävelyjä. Sais jo syntyä, ei haittais. Synnytys ei muuten jännitä, mutta se jänskättää että mihin sitten tuo esikoinen saadaan lykättyä synnytyksen ajaksi. Riippuu viikonpäivästä ja kellonajasta, että kuka sukulainen on vapaana.

Vierailija kirjoitti:

26+6 olo hirveä.

Pojasta olin rauhallinen ja hyväntuulinen/onnellinen. Ihmettelin miten jotku skitsoilee raskausaikana tehden kaikkea hullua ja saavat suhteensa riekaleiksi. Ajattelin heidän olevan normaalistikkin jotain keskenkasvuisia teiniprinsessoja.

Nyt odotan tyttöä enkä enää ajattele samoin. Jumall...tätä oloa ja mielialojen hirveää heittelyä.

Suhdettamme pitää pystyssä pitkä historia ja se, että mies tietää etten ole tällainen oikeasti.

Jos tämä olisi esikoinen ja takana vuoden suhde oltaisiin varmaan jo eri osoitteissa.

Oispa tää jo ohi. En kestä itseäni tämmöisenä!!!

Mikä hyöty näistä itkupotkuraivareista on? Onko näiden tarkoitus valmentaa minua johonkin vai miksi olen näin hullu?

Olen pimahdellut jopa anopille ja hyvä etten katkaissut välejä omaan sukuuni.

Vielä muutama kuukausi. Harmi, ettei 29 v kahden lapsen äiti saa piuhojaan poikkasta.

Lupaan ja vannon, että tämä on viimeinen IKINÄ!

Mulla oli ihan samanlaista häränpyllyä mielialat tyttöä odottaessa. Saatoin kesken naurun alkaa itkemään ja toisin päin. Oli ensimmäinen raskaus ja kyllä pysyi suhde kasassa :D. Vauvakin oli synnärillä jo hirmu vaativa, uhman aloitti alle vuoden iässä eikä nyt 2-vuotiaanakaan mikään helpoin lapsi ole. Samanlaisia itkupotkuraivareita veteli jo 10kk iässä, mitä äitinsä raskausaikana. Toivottavasti sinun hormonihuuruiset kiukkusi eivät enteilisi vauvasta samanlaista kiukkupeppua :D.

Poikaa odottaessa olin aivan rauhallinen, onnellinen ja jokseenkin harmonisen seesteinen jos niin voi kuvailla. Poika on vasta 1kk ikäinen, että luonteesta on vielä vaikea tarkkaa kuvausta tehdä mutta alun perusteella tästä olisi tulossa lepposa ja helppo vauva/lapsi.

Ensimmäinen raskaus, viikkoja 10+2. Varmaan kuukauden verran ollut hirveää pahoinvointia, onneksi lähinnä vain aamuisin. Väsymyksen määrä on myös ollut ihan älytöntä kun voisi vaan nukkua koko ajan. Muuten fiilikset oikein hyvät.

41 tasan. Kamalan tukala olla ja huolestuttaa vauvan puolesta miksei ala jo syntymään. 3. lapsi on

Viides rv 24.

Olo on tuhti ja tukala. Olis ohi jo.

Neljäs lapsi. Viikkoja nyt 25+3.

Aika rankkaa kyllä on. Liitoskipuja on ja olo muutenkin tosi raihnainen.

Onneksi muut lapset on jo isoja eli ei tarvitse heidän perässään juosta. Kuopuskin menossa syksyllä kouluun.

Eli tavallaan tämmöinen iltatähti meille tulossa 😊

Muuten fiilikset hyvät ja koko perhe odottaa pikkuista ihan innoissaan.

Nyt on poika tulossa. Kaksi vanhinta on poikia ja kuopus tyttö.

Rv 32 ja toinen lapsi tulossa.

Tiesin etukäteen, että rankkaa tulee olemaan (ja siksi suunniteltiin ikäeroksi 3 vuotta, olisi ehkä pitänyt olla enemmän), mutta tähän raskauteen tuli vielä uusia vaivoja ja olo on kyllä ollut ihan kamala.

Ensimmäiset n.3kk oli pahoivointia aamusta iltaan ja painokin laski monta kiloa. Nyt on enää onneksi vain aamupahoinvointia, enkä oksenna läheskään joka päivä. Selkäkivut on vaivannut raskauden puolesta välistä lähtien ja yhdessä liitoskipujen kanssa rajoittavat nyt elämää todella paljon. Esim kauppareissu Prismaan on liian suuri urheilusuoritus, kun siellä joutuisi kävelemään niin paljon. Olen tässä jo harkinnut pyörätuolin hankkimista, kun olisi kiva päästä muun perheen mukana edes sinne kauppaan...

Vauva voi onneksi hyvin, joten eipä tässä auta muu kuin sinnitellä. Tämä tulee jäämään meidän viimeiseksi lapseksi, joten täytyy yrittää muistaa myös nauttia odotuksesta :)

Olen noin rv 6 nyt. En tiedä vielä tarkkaan raskauden pituutta erinäisistä syistä. Voin toistaiseksi varsin hyvin. Vähän turvottaa ja alavatsaa välillä juilii, mutta pahoinvointia ei ole ollut vielä lainkaan. En kuitenkaan tuulettaisi vielä, koska esikoisenkin kohdalla pahoinvointi alkoi melko myöhään. Ehkä noin rv 8, joten ehtii se tässäkin raskaudessa vielä alkaa. Tämä on toinen raskauteni.