Lue keskustelun säännöt.
Kosketuksen ja läheisyyden merkitys
01.05.2017 |
Nautin silityksistä,hieronnasta, rapsutuksista ja hiplailuista valtavan paljon ja olen myös itse reipas silittäjä ja tykkään antaa toiselle pyytteetöntä huomiota koskettamalla. Lapsena olen saanut paljon läheisyyttä ja silityksiä osakseni ja vielä aikuisenakin haluaisin saada samaa mukavuuden tunnetta. Mikään ei ole niin ihanaa kuin nukahtaa toisen syliin kuola poskella, kun toinen silittelee.
Noh, ongelma. Mieheni ei koe koskettamista kovinkaan ihmeellisenä asiana. Hän ei tunnu nauttivan siitä niinkään paljoa, eikä hän myöskään hiero minua juuri koskaan ilman pyyntöä, paitsi silloin kun on vailla seksiä, eikä aina silloinkaan. Olen tavannut toisenkin ihmisen aikoinaan joka ei myöskään selvästi pitänyt koskettamista juuri minään, eikä hänkään ollut valmis sitä läheisyyttä antamaan.
Minä en ymmärrä! En tiedä parempaa asiaa kuin mukava kosketus.
Voiko esim. lapsuudessa saadut runsaat silitykset liittyä siihen, että tunnen vieläkin kosketuksen niin hyvänä että olen lähes riippuvainen siitä ja onneton kun en niitä mieheltäni saa ja miksi esimerkiksi hänestä kosketus ei tunnu juuri miltään? Onko kosketuksen kokeminen erilaisena jotenkin opittua vai onko siinä sukupuolisia eroja? Kuinka paljon teillä silitellään ja oletteko huomanneet vaikka lapsissakin eroja esimerkiksi että tytöt tykkäisi enemmän olla sylissä lähellä paijattavana, kuin pojat? Millainen merkitys kosketuksella on teille ja teidän perheelle? Voinko vielä kouluttaa miehestäni kelvon silittäjän?
Kommentit (19)
Minäkään en tykkää siitä, jos vieraat tulevat liian lähelle enkä tykkää halata puolituttuja, mutta oma mies on eri juttu. Onneksi meillä tarpeet kohtaavat niiltä osin. Muuten tuntuisi aika köyhältä.
Tuli mieleen, eikö mies koskaan silittele sinua vain siksi, että tietää sinun tykkäävän siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei ole ihanampaa kuin maata miehen kanssa sylikkäin, toisiinsa kietoutuneina, ja silittää tai olla silittämättä. Jalat lomittain, naama miehen kaulassa, kädet ympärillä. Miesystäväni kanssa voimme vain maata näin tunteja. Toki ensin seksiä, jotta se onnistuu.
Myös ex-miehen kanssa aina nukahdimme sylikkäin. Olen aina ajatellut, että kun toista rakastaa, niin sitä haluaa olla liki. Eikö näin olekaan?
Emme me muuten lääpi jatkuvasti toisiamme. Ja minullakin on iso reviiri. Ja mies pystyy rikkomaan tuon reviirin, siksi olen yhdistänyt sen rakkauteen. mitä mieltä te muut olette?
Minulla on ikävä kosketusta. Ei ole ketään, joka koskettaisi. Liika läheisyys on kylläkin ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ikävä kosketusta. Ei ole ketään, joka koskettaisi. Liika läheisyys on kylläkin ahdistavaa.
Tapasin juuri rakastettuni ja sain nukkua hänen selkäänsä vasten. Se tuntuu niin turvalliselta ja oikealta. Yleensä en välitä läheisyydestä kovin paljon. Joskus toivoisin voivani löhöillä vaikka pää ystäväni sylissä, mutta siitä voi tulla vääriä päätelmiä. Lyhyet kosketukset ovat joskus tuttujen kanssa ok. Tämä yksi ainoa mies saa tehdä mitä haluaa, mutta nukun mielummin tuolla tavalla "väärin päin". Hän saa myös silittää hiuksiani.
Minä elän kosketuksesta, halauksista, sylistä ja suudelmista. Että joku koskisi hiuksia, sivelisi poskea, pitäisi sylissä pitkään! Kaikki tuo johtaa ihanaan yhteenkuulumisen tunteeseen, syventää suhdetta ja parantaa seksiä parisuhteessa.
No, totuus on se että mieheni ei koskaan koske minua. Voin todella sanoa noin koska hän on koskenut minua huhtikuussa 1x viikossa! Sellainen kömpelö halaus-tapu-tapu käsillä selkään ettei vartalot edes koske kunnolla toisiaan. Olemme rakastelleet huhtikuussa 2 kertaa (minä haluaisin useammin, mies harvemmin) mutta enhän mä nauti siitä ollenkaan kun ei ole mitään fyysistä yhteyttä. Yhtäkkiä pitäisi vain mennä sänkyyn ja nauttia toisen läheisyydestä?? Esileikkiä kyllä on mutta mun pitää "pakottaa" itseni lämpenemään - se ei tosiaankaan tule toisen ihmisen läheisyydestä se lämpö. Eikä seksistäkään nauti kun kaikki tapahtuu vyötärön ja vesirajan välillä!
Tämä menee vain pahempaan suuntaan vaikka olen yrittänyt tehdä kaikkeni! 19v olin se joka hoiti halailut ja lämmittelyt, kun lopetin sen kaikki muukin loppui ja seksi kuivuu kokoon ihan näillä näppäimillä. Asiasta on puhuttu, olen kirjoittanut kirjeen miehelleni ja toivonut kompromissia mutta ei. Toinen ei vaan tajua!!
Mua sattuu tämä läheisyyden puute niin paljon että oksettaa koko ajan!! Käyn terapiassa ja olemme kohta vuoden puhuneet vain tästä mutta miten ratkaiset asian joka johtuu toisesta??
Muuten ihana mies ja hyvä parisuhde, vain tämä äärettömän tärkeä osa-alue puuttuu. Mietin eroakin mutta en jaksaisi enkä haluaisi sitä tehdä. Kuitenkin olemme toistemme parhaat ystävät ja se varmasti sitten vanhuudessa olisi ihan ok pohja suhteelle. Mutta ei nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ikävä kosketusta. Ei ole ketään, joka koskettaisi. Liika läheisyys on kylläkin ahdistavaa.
Voisin tulla koskettelemaan vittusi sisäseinämiä kovalla kyrvälläni.
Minun mies ei koske minuun, ellei sillä ole seksi mielessä:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Voiko esim. lapsuudessa saadut runsaat silitykset liittyä siihen, että tunnen vieläkin kosketuksen niin hyvänä että olen lähes riippuvainen siitä ja onneton kun en niitä mieheltäni saa ja miksi esimerkiksi hänestä kosketus ei tunnu juuri miltään"
Voi tai ainakin itse uskon niin. Itse olen päinvastainen tapaus, en voi sietää kosketusta ja välillä olen miettinyt että mussa on jotain vikaa. Kerran mietin asiaa syvällisemmin ja tajusin ettei mua silitetty tai halattu lapsena, jos mua koskettiin niin se oli tukkapölly tai jokin muu fyysinen rangaistus joka aiheuttaa kipua. Siinä kai syy miksi en pidä kosketuksesta.
Vierailija kirjoitti:
" Voiko esim. lapsuudessa saadut runsaat silitykset liittyä siihen, että tunnen vieläkin kosketuksen niin hyvänä että olen lähes riippuvainen siitä ja onneton kun en niitä mieheltäni saa ja miksi esimerkiksi hänestä kosketus ei tunnu juuri miltään"
Voi tai ainakin itse uskon niin. Itse olen päinvastainen tapaus, en voi sietää kosketusta ja välillä olen miettinyt että mussa on jotain vikaa. Kerran mietin asiaa syvällisemmin ja tajusin ettei mua silitetty tai halattu lapsena, jos mua koskettiin niin se oli tukkapölly tai jokin muu fyysinen rangaistus joka aiheuttaa kipua. Siinä kai syy miksi en pidä kosketuksesta.
Sinulle suosittelen SM-seksiä. Vosit pitää siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä melkein inhoan kosketusta enkä kaipaa sitä.Hierojalla en ikinä käy,jalkahoitokin sietokyvyn
äärirajoilla.Kampaajalla tekisi mieli pyytää lopettamaan se pitkällinen päänahan hierominen.
Onneksi miehenikin on samanlainen- olemme myös aseksuaaleja molemmat. Mitään hyväksikäyttöä
ei ole taustalla, eipä kyllä lapsuudessa juuri sylissäkään pidetty tms. Halailua en harrasta paitsi joskus
siskoja tavatessa.
Vierailija kirjoitti:
" Voiko esim. lapsuudessa saadut runsaat silitykset liittyä siihen, että tunnen vieläkin kosketuksen niin hyvänä että olen lähes riippuvainen siitä ja onneton kun en niitä mieheltäni saa ja miksi esimerkiksi hänestä kosketus ei tunnu juuri miltään"
Voi tai ainakin itse uskon niin. Itse olen päinvastainen tapaus, en voi sietää kosketusta ja välillä olen miettinyt että mussa on jotain vikaa. Kerran mietin asiaa syvällisemmin ja tajusin ettei mua silitetty tai halattu lapsena, jos mua koskettiin niin se oli tukkapölly tai jokin muu fyysinen rangaistus joka aiheuttaa kipua. Siinä kai syy miksi en pidä kosketuksesta.
Muakaan ei liiemmin koskettu, äiti inhosi läheisyyttä ja usein hätisti vain pois. Rakastan sylissä oloa ja puolin toisin silittelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut lapsena monta turvallista syliä ja se näkyy myös äitiydessäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tai ainakin itse uskon niin. Itse olen päinvastainen tapaus, en voi sietää kosketusta ja välillä olen miettinyt että mussa on jotain vikaa. Kerran mietin asiaa syvällisemmin ja tajusin ettei mua silitetty tai halattu lapsena, jos mua koskettiin niin se oli tukkapölly tai jokin muu fyysinen rangaistus joka aiheuttaa kipua. Siinä kai syy miksi en pidä kosketuksesta.
Sinulle suosittelen SM-seksiä. Vosit pitää siitä.
Tai mitä jos lempeällä kosketushoidolla korjattaisiin hänen traumansa että hänkin vihdoin saisi tuntea kaiken sen rakkauden ja hellyyden energian josta lapsena jäi paitsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä melkein inhoan kosketusta enkä kaipaa sitä.Hierojalla en ikinä käy,jalkahoitokin sietokyvyn
äärirajoilla.Kampaajalla tekisi mieli pyytää lopettamaan se pitkällinen päänahan hierominen.
Onneksi miehenikin on samanlainen- olemme myös aseksuaaleja molemmat. Mitään hyväksikäyttöä
ei ole taustalla, eipä kyllä lapsuudessa juuri sylissäkään pidetty tms. Halailua en harrasta paitsi joskus
siskoja tavatessa.
Olet kuin mun mieheni:( Ei ole eläissään käynyt hierojalla ja jalkahoitoonkin on pitänyt pakottaa pari kertaa.
6
Nro 11 jatkaa: nukumme eri huoneissa,onneksi tilaa on! Tarvitsen koko sängyn itselleni levottomana
nukkujana,heittelehdin kyljeltä toiselle ennen unentuloa. Matkoilla joutuu "nukkumaan" parisängyssä
ja yö menee varoessa ettei mies häiriinny mun pyörimisestä.
Minä myös kaipaan kosketusta ja itkenyt olen paljon, kun mies ei halua. Seksiäkään ei ole ollut yli kahteen vuoteen, mutta ei kosketustakaan. Mies ei halaa, ei suukota ei tule viereen sohvalle. Kun pyydän viereen niin tulee vasta, kun useaan kertaan ole vaatinut ja tilanne jo kireä. Miehen viereen, kun menee kosketteleen niin jotenkin hän menee kasaan ja on vaivautunut eikä vastaa kosketuksiin.
Tilanne on nyt muuttunut, sillä saan hellyyttä muualta. Omaan mieheen tunteet on loppuneet. Niin kylmää kohtelua olen saanut.
Kiintoisaa lukea näitä kommentteja. Itse olen mies ja pidän valtavasti halauksista, kosketuksista ja hellimisestä (varsinkin niiden antamisesta) vaikka se ei seksiin johtaisikaan. En oikeastaan haluaisi seksiä, jos ei ole myöskin muuta kosketusta ja hellyyttä.
Minäkin tarvitsen paljon rapsutuksia ja paijausta. Välillä mietin, että olen varmaan ollut entisessä elämässä joku sylikoira, aina vaatimassa silitystä. Onneksi mieheni ymmärtää tämän tarpeeni ja alkaa automaattisesti silitellä selkääni ja niskaani, kun vain menen viereen. Pidän myös paljon hieronnasta, kampaajan tekemästä päänahan hieronnasta ja myös ihan tuntemattomienkin ihmisten kyljessä olemisesta (esim. ruuhkabussi). Itse en kylläkään ole lapsena kovinkaan paljon saanut osakseni silittelyä, eli päinvastoin kuin ap:n tapauksessa.
Ymmärrän miestäsi hyvin! Itse en ole koskaan välittänyt kosketuksesta. Se tuntuu useimmiten "liialliselta", häiritsevältä, kutittaa tai sattuu tai tuntuu epämukavalta. Miestäni ja lastani halaan, mutta en hiplaile enkä koskettele kovin paljon. Inhoan sitä kun vieraammat tulevat halaamaan, en yhtään tykkää että halauskulttuuri rantautui Suomeen. Minusta on ahdistavaa kun tullaan liian lähelle.
Koen että tarvitsen ison henkilökohtaisen reviirin ympärilleni. En pidä mukavana sitä että minua kosketetaan, toiset ihmiset tuntuvat jotenkin lämpimiltä ja pehmeiltä ja ehkä vähän likaisiltakin, vaikka olisivat omia sukulaisia tai ystäviäkin. Mieheni ja lapseni varmasti koskettelisivat mielellään enemmän, ja keskenään sylittelevätkin, mutta eivät onneksi vaadi minua osallistumaan siihen. Ei pidä pakottaa jos ei se tunnu hyvältä.