Jäitkö koskaan kiinni TV-lupatarkastajalle - ja miten siinä sinulle kävi?
Itse kärähdin tarkastajalle, koska luulin naapurin olevan oven takana. Menin avaamaan ja tv pauhasi taustalla, turhapa siinä on sitten selitellä. Sakkojakin olisin saanut, mutta myönsin tapauksen ja lupamaksu sovittiin lähteväksi seuraavan kuun alusta. Kyllä melkein nauratti - toisaalta hieman jyrsikin. Sen jälkeen summerista meni piuhat poikki ja lupaakaan en maksanut kuin tarkastajan kirjoittaman kolmen kuukauden pätkän...
.........
Alakerran naapurillakaan ei ollut lupaa - ja oli vieläpä saanut sakotkin siihen päälle.
Kommentit (23)
En jäänyt kiinni, koska minulla ei silloinkaan ollut TV:tä. Ne kävi ahkeraan kylässä, koska en tietystikään maksanut lupaakaan. Esittelen aina koko kämpän kunnolla. Ne katsoi pöydänkin alle, jos oli liina reunojen peittona. Erittäin monta kertaa kävivät.
Kerrostalossamme tehtiin putki- ja sähköremonttia, ja tarkastaja oli käynyt toteamassa, että asunnossa _katsotaan_ televisiota, remontin aikana, kun en ollut paikalla itse! Asuin siis muualla useamman kuukauden, ja jätin suuren osan tavaroistani huolellisesti muovitettuina asunnolle, myös tv:n.
En tiedä, oliko tarkastaja enemmän törkeä vai ovela, vai oliko edes käynyt koko talossa.
Sen verran riitelin asiasta, etten joutunut maksamaan sakkoa, tv-luvan maksoin.
Jäin kiinni. En saanut sakkoja, sanoi vain, että mene maksamaan pankkiin. Maksoin puolen vuoden laskuja kun muutin, lopetin maksamisen. Oli ihan perseestä koko systeemi.
Jäin kiinni. Jollain tavalla. En oikeasti muista, mitä tapahtui. Joka tapauksessa ovikello soi ja lupatarkastajapa siellä. Olin paistamassa lettuja lapsenlapselleni ja sanoin, että olen lastenvahtina, enkä asu täällä. Sitten näin ikkunasta, että ukko tulee kotiin ja tarkastaja odotti hissiä samassa kerroksessa. Käry kävi.
Eräs tv-lupatarkastaja vainosi äitiäni ja kirjoitti tv-luvan hänen puolestaan. Yritti tunkea sisälle ihan väkisin. Äitini soitti tästä vainoajasta ja he pahoittelivat kovasti työntekijänsä käytöstä eikä äidin tarvinnut maksaa tv-lupaa. Aika naurettava maksu näin jälkikäteen ajateltuna. Mitä jos sinulla ei ole antenninjohtoa ja olisit halunnut vaan pelata vaikkapa Super mariota?
Jäin kiinni v. 1992, kun avasin varomattomasti soluasuntoni oven. Telkkari näkyi ovelle, joten oli turha kiistää. Tarkastaja oli ihan ystävällinen. Jouduin vain maksamaan luvan, eli ei tullut sakkoja tai takautuvia maksuja.
Poika jäi kiinni, kun lupatarkastaja tuli ovelle. Salkkareiden tunnus kuului jo kauas.
Meillä oli rattoisia vuosia kun ei ollut telkkaria ja lupatarkastaja oli vakituinen viikkovieras. Esittelin asunnon aina perinpohjin, kerran lupatarkastaja sai kultaköynnöksen pistokkaita kun olivat sopivasti juurtumassa.
Soitin sitten johonkin palvelunumeroon ja selitin, ettei meillä kannata käydä koska telkkaria ei ole, kuten ne kymmenet tarkastajat varmasti ovat jo todenneet. Siihen loppuivat vierailut.
Tämä kauan sitten. Asuin lapseni kanssa kahden ja miesystäväni tuli iltaa viettämään meille. (Lapsi oli mummolassa hoidossa).
Hän oli tuonut telkkarinsa meille, kun oltiin tekemässä yhteenmuuttoa hiljalleen jo ajatuksen asteella.
Sanoin, että jos ovikello soi, olethan hiljaa, kiitos! No niinhän se prkle soi, ja tämä ääliö (muutaman ottaneena) menee avaamaan. Telkku äänteli olkkarissa, samalla kun äijä änkyttää, ettei täällä mitään laitetta ole. Syöksyin siihen heti, ja koska olin häneltä pyytänyt telkkarista ostokuitin, missä oli nimensä, sanoin ettei tosiaan ole mulla omaa telkkua, vaan aion ostaa tämän tv:n ja koekatson vain päivän sitä.
Ei tullut mitään sanktiota, vaan sanoi, että jos tv tänne jää, niin lupa on maksettava. Maksettiinkin sitten toki.
Jäin kiinni tarkastajalle. Hirveän asiallinen oli. Kyseli kauanko ja sanoin että olen vasta päässyt armeijasta ja lupa jäänyt vielä hankkimatta. Sovittiin että otin jonkin kuun verran takautuvasti. Pidin puoli vuotta ja irtisanoun luvan
Jossain vaiheessa kun meinasivat perhekohtaista tv/ylemaksua, jolloin taas yksinasuvana olisin joutunut kärsimään. Tuolloin tein valituksen EU:n asti että ei yksinasuvia voi näin rankaista. Sieltä tuli joku vastauskin, en enää muista sisältöä.
Nythän yleveron maksaa jokainen perheessä, paitsi lapset.
Kuvitelkaa, että vielä 90-luvulla piti maksaa radiolupaa, sekä vielä erikseen mustavalko ja väritv-lupaa! Ihan hullua! :D
Muistan kun oli erikseen väri-ja mustavalkolupa. Tarkastaja tuli ja sanoin että minulla on oikein väritelevisio. Hän tuli sitten katsomaan ja minulla oli punainen matkatelevisio. Sillä kertaa oli lupa, mustavalkoinen. Myöhemmin aina ei lupaa ollut ja aina kun ovikello soi piti ovisilmästä kurkata. Sitten äkkiä hiipimään pois ettei tarkastaja nähnyt varpaita postiluukusta. Turhan jännää oli.
Vierailija kirjoitti:
Kuvitelkaa, että vielä 90-luvulla piti maksaa radiolupaa, sekä vielä erikseen mustavalko ja väritv-lupaa! Ihan hullua! :D
Jahas muistin väärin, radiolupa poistui jo 1977. Erilliset mustavalko- ja väriluvat "yhdistettiin" 1996.
- 13
Tv lupa tarkastajaa ei tarvinnut päästä sisälle. Itse avasin oven just kaunareiden aikaan, kun se oli kova hitti 90 luvun alkupuolella. Ohjelma pauhas taustalla, mutta kielsin vain useasti, että ei ollut tv.tä. Postilaatikkoon oli jätetty lupamaksuhakemus. En tietenkään koskaan alkanut maksaa.
En ole ikinä nähnyt tv-lupatarkastajaa livenä.
En jäänyt, koska maksoin aina tv-luvan. Silloinkin, kun opiskelin.
Luovuin jossain vaiheessa tv:stä ja irtisanoin luvan. Lupaehdotuksia ja -vaatimuksia satoi postilaatikkoon koko ajan.
Oli asiallisesti lupa jonka irtisanoin rahapulassa. Sitä ihmeteltiin postissa ja sanoin että myyn tv:n rahapulassa. No en tietenkään myynyt vaan jatkoin katsomista ja lupatarkastajien kanssa alkoi kissa-hiirileikki. Tv oli makkarin komerossa ja sitä pystyi katsoo sängystä. Johto oli vedetty seinän läpi joten ei ollut johtolankoja. Kaapin ovi esti heijastuksen ulos (3 krs) . Tuli muutto toiselle paikkakunnalle jossa ei ollut asunnossa ovisilmää. Sen hankkiminen oli halvempaa kuin tv-lupa. Asunto oli kerrostalon yläkerroksissa joten ikkkunoista ei voinut kurkkia. Kerran pirulainen soitti puhelimella. Valehtelin että kuulumme sellaseen uskonlahkoon jossa ei tvtä katsota. Epäusko kuulsi äänestä, varmaan myös minun. Tuli muutto maan tasalle ja silloin taivuimme kissa-hiirileikistä luvan ostajiksi. Alkoi olla muuten liian jännää elämä.
Koskaan ei maksettu. Lappuja tuli. Kerran vaimo oli vauvan kanssa kotona ja avas tarkastajalle oven ja poika huusi kuin syötävä. Vaimo oli karjunut tissi paidasta ulkona että painu nyt vittuun siitä yritän imettää eikä ole telkkaria. Ei käynyt enää.
Jäin kans kiinni vaikka juuri silloin ei ollut edes telkkari päällä mutta luukutin radiosta TPS:n matsia tiskatessa. Olin joku puolisen vuotta aikaisemmin muuttanut pois kotoa mutta en saanut kyllä sakkkoja vaan maksun siitä päivästä alkaen.