en tykkää ex-kotiseutuni leipomosta

Yhtä asiaa en ymmärrä: pikkukunnassa jossa synnyin on leipomo, jonka tuotteita myydään parilla naapuripaikkakunnallakin. Ei mikään kotileipomo vaan pienehköstä koostaan huolimatta tekee täysin teollisia tuotteita konein ja kaikin mahdollisin lisäainein. Maussa ne eivät pärjää edes isoille ketjuille saati sitten nykyisille kaupunkien käsityöleipomoille. Pullat ja kakut ihan menevät, mutta leivät ja sämpylät ovat täyttä höttöä ja täynnä ties mitä kummallisuuksia.

Someaikakaudella sitten on yllättäen selvinnyt, että aika moni muu kauemmas muuttanut ikätoveri oikein kaihoaa niitä tuotteita. Onko se lapsuuden nostalgia tosiaan niin vahvaa, että joku vehnä-perunahiutale-maissi-emulgointiaine-vehnäproteiini jne. tuotos tuottaa riemunkiljahduksia, kun sitä taas saa tuomisiksi? Tai parissa päivässä kummallisen murenevaksi kuivuva, paksuhko reikäleipä?

Sen muistan, että lapsuudessani lähellä oli toinenkin leipomo, jonka vielä järkyttävämpiin leipiin verrattuna nuo olivat niitä parempia. Mutta nykypäivänä valitsisin ihan milloin vain vaikka vruispalat tai oikein satsatessani jonkun käsityöläisleipomon käntyn tai jopa leipoisin itse.