Nainen ei "viitsinyt" ommella revennyttä takkini hihaa, vaikka hän omistaa ompelukoneen
Koska kyllä minäkin olen tehnyt naiselleni pieniä palveluksia, vaihtanut autonsa öljyt, asentanut turvaketjun ja kantanut painavia tavaroita ja kauppakasseja kun hänellä oli käsi kipsissä.
Olenko nyt naisten mielestä kauhea sovinisti-sika kun pyysin häntä ompelemaan takkini repeämän?
Kommentit (39)
Tua tänne se takki. Mä voin ommella sen vaikka käsin.
Korjaaminen ei aina onnistu. Ompelu on yllättävän vaikeaa, etenkin korjausompelu. Olen säilyttänyt 2 paitaa joissa reikä on sellaisessa kohdassa etten ole saanut korjattua mutta toivon joku päivä keksiväni konstin.
Jos HÄN OSAA eikä viitsi niin sitten on väärin tehty sinua kohtaan jos sinäkin teet hänelle palveluksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap repesikö takkisi hiha, vai ratkesiko sen sauma?
Sauman kohdalta n. 15cm
ap
Okei. Onko takissa vuori? Jos on, ymmärrät varmaan, että se pitää avata, ennen kuin sauman saa korjattua sisäpuolelta koneella. Vaatteet ommellaan tietyssä järjestyksessä ja jälkeenpäin korjaaminen tarkoittaa usein melkoista purkutyötä, että pääsee siihen kohtaan käsiksi, mikä on rikki. Päältä päin saumaa ei voi korjata ilman, että ompelee vuorinkin kiinni, eikä takki silloin enää istu ja toimi kuten pitää.
Omistan ompelukoneen, mutta tuontyyppinen ompelu, esimerkiksi housujen lyhennys, on mielestäni tosi vastenmielistä hommaa.
Revennyttä takin hihaa ei noin vain korjata, vaatii jo enemmän taitoa ja kuten joku sanoikin, kangas voi olla niin paksua, että normiompelukone ei siihen pysty. Toinen mietittävä asia on se, että jos takki alun perinkin on laatua h&m, ei vaan kannata korjata vaan helpommalla pääsee, kun ostaa uuden. Jos takki on taas oikeasti laadukas, niin tietysti silloin kannattaa viedä johonkin korjautettavaksi.
Mä olen ommellut milloin mitäkin mitä mies on pyytänyt. Olen kyllä kertonut, että tästä sitten tuskin tulee nättiä, mutta reiän saan umpeen ja siinä mielessä käyttöikää lisää etenkin kotivaatteille. Mä en osaa mitään vuorikankaiden kanssa pelaamista joten ompelen ulkopuolelta ja siinähän jää sitten se sauma törröttämään ulospäin ku Ural-vuoristo siltä matkalta. Josku mies on on tyytyväinen, etenkin jos paikka ei ole näkyvä. Joskus taas en ole enää nähnyt korjattua versiota hänen päällään. Vuorettomat vaatekappaleet on helpompia, mikäli sitten reikä ei johdu kulumisesta. Enhän mä rikkinäistä kangasta osaa ehjäksi taikoa niin että se olisi taas ompelukelpoista. Tällöin ompelujälki saattaa muistuttaa kuin että olisin ommellut jonkinlaisen ruusukkeen kun olen yrittänyt kursia kangasta kasaan niin, että saan ommeltua ehjää kangasta :D. Lahkeetkin lyhennän, mutta en lupaa että niistä nyt ihan saman pituiset tulisi. En tiedä onko miehellä eri pituiset jalat, tai kenties seisoma-asennossa sentin parin epäsymmetrisyyttä kun en tullu koskaan onnistuvani. Mutta en mä ole mikään ompelija. Siihen tarvitaan vähän enemmän opetusta kuin mitä sain joskus peruskoulun alaluokilla.
Koitan tällä lähinnä sanoa, että ompelukone on kätevä vaikka verhojen lyhennykseen, mutta vaatteiden korjailu onkin sitten ihan oma lukunsa. Mutta olen ilmeisesti ihanloisto vaimo kun mukisematta ompelen aina kun pyydetään :) Jostain syystä tosin pyytämiskerrat ovat vuosien saatossa harvenneet....
Joku takin reiän ompelu on helposti yli tunnin homma ja menishän sekin, jos voisi olla varma että takki on käyttökelpoinen senkin jälkeen.
Mullakin on ompelukone, mutta enpä osaisi vuorillisen takin hihaa siististi korjata, se kun pitäis purkaa suhteellisen atomeihin se takki ellei halua rumaa lopputulosta ja mahdollisesti kiristävää vuorta, enkä itse osais enää koota sitä. Onko varma, että tyttöystäväsi on niin taitava ompelija, että tietää miten se tehdään?
Mä olen ommellut vaatteita,pehmoleluja ym. mutta mieluummin kyllä kantaisin ap:lle parit painavat kassit kuin korjaisin hihan. Just jalassa on housut, joista purin koko sivusauman korjatakseni polvessa olevan reiän, eikä niistä enää ikinä tullut oikein kunnollisia muuhun kuin kotikäyttöön.
Työ on todennäköisesti niin suuri, ja veikkaan ettei tyttöystävä kehdannut sanoa ettei hän ole varma miten se tehdään.
Mutta jos katsot takkiasi, onko siinä vuori ja jos, niin kuinka kaukaa reikäkohdasta vuorta pitäisi lähteä irroittelemaan? Jos taas oikaisee, ja tekee ronskisti vuoreen reiän ja sitä kautta ompelee takin, niin kun vuorta ompelee takaisin kiinni, niin todennäköisesti vuori lähtee "vetämään" ja tunnet sen outona kiristyksenä kun takki on päällä. Voit tietty kysyä saatesanoilla, ettei haittaa jos takki menisikin piloille. Tosin jos siihen nähdään paljon vaivaa ja sitten on kuitenkin käyttökelvoton, niin syöhän se naista...
Ymmärrän toisaalta tyttöystävääsi, se ei ole palkitseva homma, mutta sen sijaan että sanoo ettei viitsi korjata, voisi kertoa millainen homma olisi käytännössä ja rehellisesti sanoa, jos taidot ei riitä. Jos kyse on lempitakistasi, älä missään nimessä annan tyttöystävällesi, vaan vie ompelijalle korjattavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap repesikö takkisi hiha, vai ratkesiko sen sauma?
Sauman kohdalta n. 15cm
ap
Riippuen siitä, mistä kohtaa hihaa tämä on ratkennut, ja miten, homma on joko perseestä, helvetillinen tai molempia tavalliselle kotikoneelle.
Siistiin hihan korjaamiseen menee aikaa, ei ole pieni homma se, riippuen toki onko ommel ratkennut vaiko kangas ompelen viereltä (tavallisempaa). Olen ammattilainen ja minulla menee tuohon takista riippuen 45min-2h. Osassa takeista on varsin monimutkaiset sauma- ja vuorirakenteet, ja korjatessa ei ikinä pääse yhtä iisisti kuin uuden ompelussa. Pitää soveltaa.
Vierailija kirjoitti:
Koska kyllä minäkin olen tehnyt naiselleni pieniä palveluksia, vaihtanut autonsa öljyt, asentanut turvaketjun ja kantanut painavia tavaroita ja kauppakasseja kun hänellä oli käsi kipsissä.
Olenko nyt naisten mielestä kauhea sovinisti-sika kun pyysin häntä ompelemaan takkini repeämän?
Kuka "nainen"? Puhutko hänestä sanalla nainen, siis omasta puolisostasi? Se tässä ongelmana on. Kas kun et rouvittele.
Hän varmasti mielellään lainaa sinulle ompelukonetta, jos sinulla ei ole.
Minullakin on ompelukone ja kaikenlaisia tilkkutöitä ja uusia vaatteita osaan tehdä. En silti osaisi korjata takinhihan repeytynyttä saumaa siististi, etenkään jos kangas on liestyvää. Joskus olen omaan takkiin räpeltänyt paikan, kun taskun sauma repesi, eikä siitä mitään kaupunkikelpoista tullut, mutta mökillä meni vielä hetkosen.
Mullakin on ompelukone, mutta en osaisi korjata takkiasi. Mulla on myös tietokone enkä osaa sen kaikkia hienouksia käyttää. Jos ymmärrät, mitä tarkoitan.
Muistan joskus mieheni pyysi korjaisin kollegehousut niissä oli reikä haarojen kohdalla. Ei ollut ompelukonetta ja käsin tein. Ne jotka tietävät sen tunteen kun ompelee käsin ei tule siistin näköstä, mutta kelpasi miehelle vaikka ei tullut tasaista.
Sitten mies löysi kahdet housut sitten teimme yhdessä, ja käsin. Aluksi tuntui ei huvita ommella miehen housuja taas, mutta oli kiva tehdä yhdessä.
Mä oon ommellut mm. villakangastakkeja mittatilaustyönä kaavotuksineen. Eli osaisin kyllä korjata. Senpä takia en todellakaan alkaisi jotain h&m:n halpistakkia korjaamaan ja uhraisi aikaani siihen. Paljon mukavampaa hommaa joku öljyjen vaihto.
Estrogeenihormoni pätevöittää naiset tällaisiin ompelutehtäviin?
Miten esitit asian: "Hei kulta, osaisitkohan sä korjata tän mun takin hihan, vai pitäiskö mun viedä se ompelijalle?" vai kenties "Hei akka, kun sulla on se ompelukone, niin surautapas tää mun hiha ehjäks. Ai miten nopeesti? No oisko viis minuuttii, tartten sitä heti."
Toinen asia on se, osaako naisesi ommella takin hihaa ja onko takki vuorillinen, paksu, hankalasti revennyt ym. ym. Ei se, että omistaa ompelukoneen, tarkoita, että osaisi ommella mitä tahansa.