Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin lapsen, mutta en halua laittaa jakoon näin paskoja geenejä
29.04.2017 |
Olen 26-vuotias ja vakituisessa parisuhteessa avomieheni kanssa. Tottakai viiden vuoden aikana on tullut puheeksi lapset muutamaan otteeseen, varsinkin kun kaveripiirissä on ruvennut tulemaan vauvauutisia yhä enemmän. Meillä on molemmilla vakituiset työpaikat, yhteinen omistusasunto... Muutenkin vakaa ja otollinen elämäntilanne.
Tykkään tosi paljon lapsista ja tulen heidän kanssa toimeen, haluaisin omiakin. MUTTA. Suvussani on alkoholismia ja masennusta. Olen itsekin sairastanut masennusta kohta 10 vuotta, välillä on rauhallisempia jaksoja ja pahimmillaan olen psykoottinen. Ahdistaa, koska en missään nimessä halua siirtää näitä eteepäin. Haluan lapsen, mutta en halua kenenkään kärsivän tällaisesta. :( Lisäksi en usko, että pahimpina kausinani olisin kovin hyvä äiti.
Onko täällä ketään mielenterveysongelmaisia/perinnöllisiä sairauksia kantavia, jotka ovat rohkeasti vain hankkineet lapsia? Miten lapsi voi? Koetko tehneesi oikean päätöksen?
Kommentit (32)
Olen itse 30-vuotias ja minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tauti pysyy lääkkeillä hyvin kurissa, minulla on akateeminen koulutus, vakituinen työ ja hyvä parisuhde. En silti aio hankkia lapsia taudin voimakkaan perinnöllisyyden takia, en haluaisi, että kukaan joutuisi kärsimään tästä - kaikkein vähiten oma lapsi.
Mutta. Ymmärrän myös toisenlaisia ratkaisuja. Eivät nuo asiat välttämättä periydy. Jos itsestä ja puolisosta lapsen hankkiminen tuntuu oikealta, niin sitten ratkaisu on varmasti oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseton elämä on ihan ok =) Kysy tulevalta lapseltasi haluaisiko hän sinut?
Mutta tuntuu vaan, että elämä jää jotenkin vajaaksi tai tyhjäksi jos ei hanki lasta. Pelkään, että sitten keski-iässä kaduttaa, kun kukaan ei tule käymään eikä tule lapsenlapsia... Olen itse tosi perhekeskeinen ihminen, koska olen melko isosta ja tiiviistä perheestä.
On toki lapsettomassakin elämässä puolensa, sitä en kiellä.
AP
Itse syön lääkkeitä skitsofreniaan, eikä se 5v tyttäreen vaikuttanut ainakaan liiaksi - leikkii ja on iloinen kuten muutkin :) Sillon jos tuntuu ettei vaan pysty, voi mennä vaikkapa miehen viereen hetkeksi ja sanoa lapselle että äitiä väsyttää vähän, tulen tähän ihan kohta, ja meillä tyttö on iloisesti jäänyt piirtämään vaikka keittiön pöydän ääreen, jos itselleni alkaa pahempia aistiharhoja muodostumaan. Rohkeasti vain hankkimaan lapsia, jos niitä haluat! Muista, että mihin ratkaisuun ikinä päädytkin, olet onnellinen ja hyvä ihminen, ja tulet varmasti loistavaksi äidiksikin halutessasi!
Vierailija kirjoitti:
Entäs esim adoptio?
Se on niin kallis ja aikaavievä prosessi, että en ole oikeastaan miettinyt asiaa. Ja vaikka adoption tapauksessa tuo geneettinen kuormitukseni poistuisi, niin pelkään silti kykyäni olla hyvä äiti, kun on oikein paha kausi.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse syön lääkkeitä skitsofreniaan, eikä se 5v tyttäreen vaikuttanut ainakaan liiaksi - leikkii ja on iloinen kuten muutkin :) Sillon jos tuntuu ettei vaan pysty, voi mennä vaikkapa miehen viereen hetkeksi ja sanoa lapselle että äitiä väsyttää vähän, tulen tähän ihan kohta, ja meillä tyttö on iloisesti jäänyt piirtämään vaikka keittiön pöydän ääreen, jos itselleni alkaa pahempia aistiharhoja muodostumaan. Rohkeasti vain hankkimaan lapsia, jos niitä haluat! Muista, että mihin ratkaisuun ikinä päädytkin, olet onnellinen ja hyvä ihminen, ja tulet varmasti loistavaksi äidiksikin halutessasi!
Tosi kiva kuulla! Tuollaista elämää mäkin haluaisin. Uskon, että mies kyllä osaisi hoitaa oman osansa tuossa jos mulle tulee paha kausi, mutta silti pelottaa, että aiheutan jotkut traumat omalla käytökselläni...
Mietin myös sitä, että kun nuo useimmat lääkkeet ovat sellaisia, että niitä ei raskauden ja imetyksen aikana pidä syödä, niin olitko itse niin kauan lääkkeettömänä? Ja jos, niin miten pärjäsit? Ylimääräiset hormonit voivat viedä tilannetta joko hyvään tai huonoon suuntaan.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs esim adoptio?
Se on niin kallis ja aikaavievä prosessi, että en ole oikeastaan miettinyt asiaa. Ja vaikka adoption tapauksessa tuo geneettinen kuormitukseni poistuisi, niin pelkään silti kykyäni olla hyvä äiti, kun on oikein paha kausi.
AP
Adoptiossa taas voi olla jonkun muun geneettinen kuormitus. Miettisin myös annetaanko adoptiolapsia mt-ongelmista kärsiville. En tiedä... Geeneistä ei pääse eroon, mutta vaikuttaa se kasvuympäristökin ja jos miehesi on terve ja jaksava tyyppi silloin kun itse et jaksaisi, niin miettisin siltäkin kannalta. Kaikkea ei millään pysty taata elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielen sairaudet (erityisesti skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö) periytyvät tehokkaasti, joten en kyllä suosittelisi lapsentekoa, jos ongelmia on.
Lapsen hoitaminen on myös terveelle raskasta. Oletko esimerkiksi miettinyt, miten selviät, jos saat synnytyksenjälkeisen masennuksen? Masennus uusii helposti, joten olet "riskiryhmää", eli sairastanut aikaisemmin jo masennusta
Sen alkoholismin voi karsia ihan vaan sillä, että ei juo viinaa. Mutta muuten. Ei hyväksi äidiksi tulla pelkästään haluamalla. Aiemmin vastanneelle skitsofreenikolle on ehkä osunut helppo lapsi, jos kiltisti suostuu odottelemaan jos äitiä väsyttää. Lapsi voi olla vaativa myös monella muulla tavalla kuin perien sukusi tyypilliset sairaudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmilla vanhemmillani on mt-ongelmia. Ovat periytyneet luultavasti minulle ja yhdelle toiselle sisarukselle. Hänellä samanlaisia masennusoireita kuin äidillä. Minulla isän autismia, noh se ei ole mielisairaus mutta häiriö kuitenkin. Vanhemmilta tullut perintönä myös ahdistus ja sosiaalisten tilanteiden pelko.
Miehelläni on myös voimakasta ahdistusta ja paniikkikohtauksia joissain tilanteissa. Itselläni kohtaukset eivät ole niitä "oikean" voimakkaita. Saatetaan hankkia lapsi tai kaksi joskus. Mies sanonut moneen kertaan, että lapsesta on yritettävä kasvattaa normaali.
Alkoholismi ja masennus ei periydy mitenkään suoraan. Jos masennuksesi on hoidossa, se ei millään lailla lisää lapsen riskiä sairastua. Kaksisuuntanen periytyy voimakkaasti mutta ei masennus. Sinulla on puitteet kunnossa, rohkeasti vaan lasta yrittämään. Ja tämä ei ole mitään mutu-tietämystä vaan olen töissä psykiatrialla ja perehtynyt asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs esim adoptio?
Olin tulossa ehdottamaan samaa. Maailmassa on paljon lapsia vailla perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse syön lääkkeitä skitsofreniaan, eikä se 5v tyttäreen vaikuttanut ainakaan liiaksi - leikkii ja on iloinen kuten muutkin :) Sillon jos tuntuu ettei vaan pysty, voi mennä vaikkapa miehen viereen hetkeksi ja sanoa lapselle että äitiä väsyttää vähän, tulen tähän ihan kohta, ja meillä tyttö on iloisesti jäänyt piirtämään vaikka keittiön pöydän ääreen, jos itselleni alkaa pahempia aistiharhoja muodostumaan. Rohkeasti vain hankkimaan lapsia, jos niitä haluat! Muista, että mihin ratkaisuun ikinä päädytkin, olet onnellinen ja hyvä ihminen, ja tulet varmasti loistavaksi äidiksikin halutessasi!
Uskomattoman itsekästä ja vastuutonta hankkia lapsi sinun tilanteessasi.
Adoptoiduilla niitä sukurasitteita juuri onkin.
Adoptiolupaa on todella vaikea saada jos on vakavampia mielenterveyden häiriöitä. Monet kohdemaat sulkevat myös pois hakijat, joilla on ihan hoidettavissa olevia sairauksia tai esim hoidettu syöpä. Vanhemmiksi haluavia on koko ajan enemmän suhteessa lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Adoptoiduilla niitä sukurasitteita juuri onkin.
Ihanan yleistävä kommentti. Perustelut ois "kivoja"...
Vierailija kirjoitti:
Entäs esim adoptio?
Adoptiolapsen perimässä olisi varmaan vielä harmillisempia asioita.
Yksi ratkaisu olisi luovuttajan munasoluilla hankittu lapsi, mutta siihenkään ei varmaan ole varaa, jos kerran adoptio on liian kallis. Hoidot kun joutuu maksamaan itse yksityisellä puolella, jos ei sitten ole oikeasti munasolujen kanssa ongelmia niin että tarvitaan luovuttajaa sen takia.
Lapseton elämä on ihan ok =) Kysy tulevalta lapseltasi haluaisiko hän sinut?