Ihan säälittäviä nuo vähän yli parikymppiset naiset jotka ottavat yli nelikymppisen miehen.

musta nainnen jolla on huon itsetunto rakastuu vanhempaan mieheen. Tuntee ittensä kaunottareksi vanhuksen vierellä, ja ei ole huolta siitä että jättääkö mies nuoremman tai kauniimman takia, kun siinä suhteessa ja parempi osapuoli. Mies on onnellinen kun on saanu nuoren ja nätin emännän itselleen, ei jahtaa muita naisia niinkun nuoret miehet tekee, koko ajan jahtaavat parempaa.

Kyllä yleensä se luonne ja kemioiden yhteensopivuus ratkaisee, ei niinkään ikä. Pätee muuten kaikkiin ihmissuhteisiin.



Olen seurustellut itseäni vanhemman ja nuoremmankin kanssa sekä saanut yhden parhaista työkavereistani itseäni yli 30v vanhemmasta henkilöstä. Mahtava tyyppi!



Ehkä kaiken jatkuvuuden kannalta saattaa olla että perhe kannattaa perustaa suht' samanikäisen kanssa, mutta muuten sanoisin tässä ketjussa ilmennyttä tuomitsemista jo eräänlaiseksi ikärasismiksi...

Kattokaan muuten niitten satuhäitten pareja. Muutama tälläinen pari on tulossa.

Vierailija:

Miten joku jaksaa edes miettiä koko asiaa noin intensiivisesti? ;)

nää ns." kehdonryöstäjät" !:( Varsinkin jos nuori muuttaa suoraan kotoaan, tai ehkä vuoden omillaan asumisen jälkeen jonkun isänsä ikäsen tyypin hoiviin asumaan. Tuntuu ettei sellanen tyyppi koskaa saa rauhassa kasvaa aikuiseksi!:( Myöntävät nää ihmiset sitä tai eivät, niin kyllä sillä suhteen vanhemmalla osapuolella on tietynlainen auktoriteetti nuorempaa kohtaan. Ja kun toinen on vielä kesken eränen, siis henkiseltä kehitykseltään (jokainen parikymppinen on sitä vielä! Ja niin kuuluukin olla.) pystyy vanhempi osapuoli vaikuttaa siihen kehitykseen. Tämä on huono juttu:( Lapsimorsian on helppo kasvattaa juuri omien toiveiden mukaiseksi, toisin on itsevarman _aikuisen_ naisen muokkaaminen halutunlaiseksi.

HAHHAHHAA!!!:D

Olet? Ehkä asiat muuttuvat kun vuosia kuluu... Jos olet esim. parikymppinen ja isäsi n. kuusikymmentä vuotta, toki nelikymppinen " nuorempi" . Harvalla nelikymppisellä nyt kuitenkaan mitään " iän tuomia" ongelmia vielä on, parikymmentä vuotta eteenpäin ja niitä monella jo on... Saanko udella minkä ikäinen äitisi on? Ehkä sinulle on isot ikäerot parisuhteessa lapsuudesta alkaen tuttu juttu...?

minun mielestä nämä miehet ovat " kehitykseltään" jääneet jälkeen. Ehkä sen takia he joutuvat ottamaan nuoremman vaimon koska he eivät ole ikäistensä tasolla.

vai " taantuneet" kun ovat nuoremman naisen saaneet?:)

ellä toisia.

kaikissa tilanteissa, jossa oli hänen kavereitaan tai tuttaviaan, tunsin oloni todella " tyhmäksi pikku kanaksi" . Minun samanikäiset kaverit hyväksyivät hänet ihan ok. Nyt kun on samanikäinen kumppani, niin tuntuu moni asia niin paljon helpommalta, kuin olisin ikinä kehdannut aiemmin myöntää itselleni.

Me ollaan ainakin todella onnellisia yhdessä.



T. Raskaana oleva vaimo 22v, mies 41v ja lapsi 2½

:o

Usein noin nuorena avioituva nainen on myös saattanut kokea ikäisensä miehet vielä ihan pojuiksi, kuten he monesti ovatkin.



Ja ei tarvitse heti alkaa luulla, että itsella tämä tilanne. Mies on tosiaan minua vanhempi, ihan kokonaiset kolme kuukautta.

äläkä sekoo aikuisten asioihin.

Ap, sua käy sääliksi. Oletko kenties itse yksinäinen ihminen??

voin sanoa, että vanhemmissa miehissä vetoaa se, että he ovat enemmän " herrasmiehiä" mitä nuoremmat. He osoittavat huomiota eri tavalla, ovat kohteliaita, maksavat aina ravintolassa, ostelevat muutenkin kaikkea pientä kivaa. Heillä on myös elämänkokemusta. Ymmärrän hyvin, että moni nuori nainen, ikäisiinsä miehiin ehkä (useasti) pettyneenä, kiinnostuu venhemmasta miehestä. Vanhempi mies myös usein suostuu maksamaan kaikki kulut, eli nainen voi elellä leveästi ollessaan opiskelija tmv, koska mies hoitaa" kaikki" kulut. Ja monesti ylimääräsitäkin, piristää nuorikkoaan romattisella pikku matkalla jonnekkin mukavaan kaupunki kohteeseen vaikkapa.



Mutta asiassa on olemassa se varjopuolikin! Nimittäin se, että tähän " elämänkokemukseen" kuuluu usein kaiken hauskan (matkustelun, erilaisten töiden tekemisen ymv) lisäksi (mahdollisesti naisen itsensä ikäisiä) lapsia edellisestä tai edellisestä suhteesta/avioliitosta. Vanha mies voi myös olla mustis, ja tämän vuoksi nuori nainen laiminlyö omaa seuraelämäänsä, tai alkaa esim pukeutumaan " mummomaisesti" . Mies saattaa myös olla varma, ettei tahdo enää lapsia, tai sitten toinenääripää, joka on niin rakastunut että haluaa HETI lapsen nuorikkonsa kanssa, koska haluaa ehtiä pelailemaan lapsensa kanssa futista, ennenkun joutuu käyttämään happiviiksiä ja rollaattoria. Vanhalla miehellä ja nuorella naisella on usein myös ongelmia sopeutua toistensa ystävä porukkaan. Ei ole kovin kaunis näky, kun vanha ukko koittaa sopeutua lastensa ikäisten nuorten " bileisiin" . Harvoin yhteistä aaltopituutta löytyy, pahinta on jos mies yrittää feikata olevansa nuorempi, olemalla jossain " yli nuorekkaissa" kuteissa, harmaat värjänneenä " niin teiniä" , mutta toisaalta se slipoverissa ja pappahousuissa kulkeva ukkokaan ei paljon nauruja kummempia sympatioita porukalta saa osakseen;)



Minusta ovat naurettavia nämä ikäeroa 20v-vee pariskunnat! Ja ihan itsekkin joskus tuollaiseen suhteeseen lankesin, ja valitettavsti tiedän muitakin joille noin on päässyt käymään:( Osalla taustalla helpon elämän tavoittelu juuri opiskelujen ajaksi. Osalla pettymys nuoriin miehiin. Tähän mennessä ainutkaan suhde ei ole kestänyt muutamaa vuotta kauempaa, ja luojan kiitos, ainuttakaan lasta ei ole näihin suhteisiin " siunaantunut" !

Olen eronnut 26-vuotias nainen, jolla on kaksi ei nyt enää niin pientä lasta. Olen tavannut omanikäisi, nuorempia ja vanhempia miehiä. Minulle tärkeämpää on henkilön luonne ja se koko paketti kuin mikään muu ulkoinen seikka. Jos sattuisin sielunkumppanin löytämään, enpä paljon kävisi miettimään, jätänkö ikäeron takia suhteen väliin.

Nuorempien kanssa homma laukesi käsille jo melkein ennen kuin ehti alkaakaan.