Nörtit/introvertit naiset, millaiset miehet kiinnostavat?

Oma ihannemieheni olisi hillitty, hiljainen, älykäs, kiltti ja kohtelias, kuten itsekin olen. Lojaali ja uskollinen, luotettava viimeiseen saakka.

Fyysinen olemus mieluummin hintelä kuin jykevä, pitkä kuin pätkä. Siisti ja hyväntuoksuinen. Hoidetut hampaat ja raikas hengitys ehdottomasti. Jos vielä olisi punertavahiuksinen blondi käyrätorvensoittaja nelissäkymmenissä, olisikin kasassa täyden kympin mies.

Jos sattuisimme samaan orkesteriin, tarjoaisin itse tehtyä kakkua tauolla ja toivoisin, että unelmamieheni olisi valmis kaksinsoittoon.

Minua kiinnostavat valittavasti pääasiallisesti Itä-Aasian suunnilta tulevat miehet. Naisten suhteen en ole niin valikoiva, vaikket sitä kysynytkään.

Vierailija kirjoitti:

Nörtin määritelmä on vähän liian moninainen. Tykkään enemmän englannin nerd/geek -jaottelusta. Saatan olla nerd mutta geekkien kanssa en ole ikinä tullut hyvin toimeen. Tarkoittaen ihmisiä, joille sarjat, pelit ym. ovat kovin tärkeitä. Luen mieluummin tietokirjallisuutta kuin kaunokirjallisuutta. Olen kiinnostunut tieteestä ja tekniikasta, ja yhteiskunnallisista asioista syvemmin analysoituna. 

Minäkin olen ihmetellyt tätä nörtin määritelmää. En oikein ymmärrä, miten sarjat, elokuvat ja kirjat olisivat jotenkin erityisen nörttimäisiä kiinnostuksenkohteita? Pitääkin googlettaa tuosta nerd/geek -jaottelusta.

Olen hyvin introvertti nainen, en kuitenkaan kovinkaan nörtti. Minulla ei ole mitään yksittäistä intohimon kohdetta, vaan olen kiinnostunut todella monenlaisista (enimmäkseen teoreettisista) aiheista ja yleissivistykseni onkin hyvä. Arvostan miehissä älyllistä uteliaisuutta ja hyviä keskustelutaitoja. En oikein pidä kovin yksipuolisista ihmisistä, mutta sillä ei ole juurikaan väliä, onko mies introvertti vai ekstrovertti. Minut voi löytää esim. keikoilta, näyttelyistä ja joskus jopa nettideiteistä.

Olen introvertti. En mikään varsinainen nörtti, mutta luen paljon ja olen kirjoittanut itsekin kaunokirjallisuutta noin 1000 sivua. Opiskelen usein uusia asioita ilokseni.

En voi sietää ahdasmielistä miestä, joka puhuu "mamujen lahtaamisesta" tai muista kärkevistä junttimielipiteistä. Akateemisuus ja äly on plussaa, samoin kielellinen lahjakkuus (tekstiviesteissä vertauskuvat vaikka historian kirjoihin iskevät paremmin kuin uusi "moi mitäs sun iltaan ;))" joka päivä. Olen tinderissä, ja nuo kuulumisten kyselijät eli 90% 20v miesmatcheistani, joiden kanssa ei voi harrastaa muuta kuin kehnoa small talkia, karsiutuvat kyllä, kun en iltaisin pyöri yöelämässä tai muuta mistä saisi sepustettua jutun aihetta.)

Minut löytää kai lähinnä kirjastoista tai luentosalista ja tietty sieltä Tinderistä. Olen bi, ja Tinderissä olen huomannut, että suurin osa miehistä ei todella osaa tehdä muuta kuin kehua kroppaa lähinnä vaivaannuttavan tuttavalliseen sävyyn tai juuri kysellä tyyliä "mitä teet nyt, missä oot nyt" ja vastailla yhdellä sanalla. Naisten kanssa juttu on sovelluksessa aina luistanut puolin ja toisin sujuvammin. Jos saa "älykkönörtin" matchiksi, ei kannata mokata olemalla perusjuntti miehen irvikuva.

Introverttina minua kiinnostavat ensisijaisesti introvertit, mutta kahden introvertin tutustuminenpa se vasta haasteellista onkin. Ylipäätään, kaipaisin rinnalleni miestä, joka viihtyy kotona, mutta sellaistahan pitäisi sitten lähteä etsimään... kotoa? Soittelemaan ovikelloja? Eiväthän nuo perhanat avaa.

Jos lähden harvinaisesti vaikkapa istumaan iltaa kuppilaan ja teen kaikkeni pysyäkseni mukana menossa, joudun esittämään jotakin muuta kuin mitä oikeasti olen, joten jos joku samanhenkinen oikeasti sattuisikin tulemaan kohdalle, luulisi hän minua varmastikin erilaiseksi! Harmillista, ettei sitä hiljaista kotona istumista voi tehdä oikein näkyvästi.

Introverttinä väsyn varsinkin pinnallisesta kanssakäymisestä kuten juhlista, ja tarvitsen paljon omaa aikaa palautumiseen. Yksin ollessa minulla ei ole koskaan tylsää. Pidän kirjallisuudesta, elokuvista ja taiteesta. Minun on vaikea näyttää tunteitani kuin aivan läheisimmille ihmisille. Keskustelen mielelläni toisen ihmisen kanssa kahdestaan ja olen aidosti kiinnostunut hänen ajatuksistaan.

Seurustelen ekstrovertin kanssa. Puolisoni viettää mielellään aikaa isossa ystäväporukassaan, ja kerää energiaa näistä tapaamisista. Hän antaa minulle tilaa ja minä annan hänen liikkua. Puolisossani arvostan rehellisyyttä ja sitä että hän tavallaan täydentää minua. Minä pidän hänen jalkansa maassa ja hän taas valaa minulle uskoa elämään ja omaan itseen. Minulla on tapana murehtia ja kerätä muiden murheita itselleni, kumppanini taas muistuttaa siitä, että välillä voi ottaa kevyemminkin. Meitä yhdistää samankaltaiset mielenkiinnonkohteet, kuten taide ja matkustelu, sekä arvopohja.

Kemiasta se on kiinni. Tärkeää, että mies on suora ja puhuu avoimesti, että on kiinnostunut. Kaikki pelaaminen vain ärsyttää ja on totaalinen turn-off. Lisäksi arvostan hyväsydämisyyttä, empaattisuutta ja sitä, että mies arvostaa ja on tasa-arvoinen. Aitoa sellaista. Muuten voi olla hyvin erilainen kuin minä tai samanlainen tai jotain siltä väliltä.

Olen introvertti, mutta pidän jutustelusta ihmisen kanssa, joka on avoin ja pitää keskustelua yllä yhtä paljon kuin minäkin. Silloin kun olin vapailla markkinoilla, minuun törmäsi sattuman kaupalla kaverin kaveri, jonka kanssa aloimme puhumaan peleistä ja elokuvista. Siitä se sitten lähti. Eli se että on yhteiset kiinnostuksen kohteet on mulle isoin juttu, ja myös tietty ystävälline luonne sekä avoimuus (ei mitään salaperäisyyttä tai turhaa draamailua).

Jos olisin sinkku ja etsisin seuraa, niin minuun tutustuisi valitettavasti koulun tai töiden kautta. Baarissa/yökerhossa käyn ystävien kanssa n. 2-4 kertaa vuodessa, ja silloinkin odotan vain sitä että pääsen kotiin nukkumaan. :D + en luota kännisiin miehiin yökerhossa, koska useimmat ovat etsimässä helppoa panoa.

Jos pinnallisista asioista aloitan, niin tykkään perusduunarin näköisestä miehestä, siis vahvan näköinen pitää olla... ei varmaan liity introverttiyteeni mitenkään suoranaisesti :). Mikään paperinen yliopistoproffa ei väräytä millään lailla. Nörttimies ei sytytä.

Iloinen ja välitön mies viehättää, pidän hymyilevästä miehestä joka osaa tarpeen tullen puhua. Papupata ei tarvitse olla.

Miehen ei pidä tehdä asioista liian monimutkaisia. Eikä tartte alkaa analysoida minua tai tekemisiäni.

Joustava ja järjestelykykyinen mies on ihana. Herkkähermoiset hermoilkoot jossain muualla ja äksyt äksyilkööt itsekseen. Huumoria pitää olla ja tajuta, että kaikki ovat ihmisiä.

Teot merkitsevät minulle enemmän kuin sanat. Miehen ei tarvitse kehua minua eikä vakuutella rakkauttaan, jos nyt siis sattuisikin rakastamaan. Rakkaus tulee esiin arjessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos pinnallisista asioista aloitan, niin tykkään perusduunarin näköisestä miehestä, siis vahvan näköinen pitää olla... ei varmaan liity introverttiyteeni mitenkään suoranaisesti :). Mikään paperinen yliopistoproffa ei väräytä millään lailla. Nörttimies ei sytytä.

Iloinen ja välitön mies viehättää, pidän hymyilevästä miehestä joka osaa tarpeen tullen puhua. Papupata ei tarvitse olla.

Miehen ei pidä tehdä asioista liian monimutkaisia. Eikä tartte alkaa analysoida minua tai tekemisiäni.

Joustava ja järjestelykykyinen mies on ihana. Herkkähermoiset hermoilkoot jossain muualla ja äksyt äksyilkööt itsekseen. Huumoria pitää olla ja tajuta, että kaikki ovat ihmisiä.

Teot merkitsevät minulle enemmän kuin sanat. Miehen ei tarvitse kehua minua eikä vakuutella rakkauttaan, jos nyt siis sattuisikin rakastamaan. Rakkaus tulee esiin arjessa.

Introvertillä, teot puhuvat puolestaan ovat järjestelykykyisiä, koska osaavat ajatella ja suunitella ja pistää suunnitelmat myös toimeen. Oikein mukavia ja huumorintajuisia ovat myös ja inhimillisiä.