Voiko aikuisella olla mutismi?

Tietääkö kukaan mitään aiheesta?

Kysyn tietysti siksi, että minulla on ystävä, joka on seurassani mennyt muutaman kerran täysin puhumattomaksi. Ei reagoi enää mitenkään keskusteluyrityksiini, ei vastaa, ei katso, ei liiku. Sitten lopulta liikkuu "karkuun" keittiöön tai makkariin, mutta ei edelleenkään sano sanaakaan eikä enää katso minuun. Eikä tilanne raukea ollenkaan, joten lähden kotiin.

Tuo voisi olla mutismia, mutta voiko sitä olla aikuisilla? Omasta mielestään hän ei ole mutisti. Mutta ei myöskään osaa selittää minulle jälkikäteen, että mitä siinä tilanteessa tapahtuu.

Ap

Paniikkikohtaus?

Monella aviomiehellä on ainakin selektiivinen mutismi ;) .

Vierailija kirjoitti:

Monella aviomiehellä on ainakin selektiivinen mutismi ;) .

Hymyilytti kyllä, ja ihan just näin. Mutta vakavasti ottaen tuo ystäväni reaktio on jotain ihan muuta ja poikkeavaa. Ei se ole sitä aviomiestyylistä välinpitämättömyyttä.

Paniikkikohtauskin kyllä voisi olla mahdollinen. Mitähän eroa noilla voisi tuossa tilanteessa olla? Nyt olen viime aikoina lukenut, että sekä mutismi että paniikkikohtaukset ovat molemmat ahdistushäiriön oireita.

Ap

Varmaan on niin harvinaista (jos ollenkaan mahdollista) tuo mutismi, ettei kovin helposti löydy kokemuksia tai tietoa.

Ap

Mikä sen puhumattomuuden laukaisee? Mistä olette puhuneet ennen kuin se alkaa?

Minulla oli aikanoinaan oppilaana valikoiva mutisti. On jo nykyään aikuinen ja käsittääkseni tilanne on sama kuin yläkoululaisena. Luulisin, että täysin mutisteilla voi köydä samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sen puhumattomuuden laukaisee? Mistä olette puhuneet ennen kuin se alkaa?

Voi kun en enää muista mistä milloinkin ollaan puhuttu. Haluaisin itsekin muistaa, jotta selviäisi onko jokin aihe tai aihetyyppi laukaisijana. Mutta sanoisin, että ns. vaikeista aiheista ollaan puhuttu. Mutta aiheet eivät välttämättä ole ulkoapäin katsottuna vaikeita, mutta hän kokee itse ne vaikeiksi. Joskus vaikea aihe voi olla mitä kuuluu -kysymys. Joskus taas lapsuudesta jutteleminen.

Ap

Voi olla aikuisella. Tunnen 23v. Naisen jolla on selektiivinenmutismi. Ainakin facesta löytyy suljettu ryhmä mistä saa paljon tietoa.

Hänellä voi olla jotain kipeää menneisyydessään josta on haluton avautumaan. Itse tuossa tilanteessa välttelisin aiheita jotka aiemmin ovat johtaneet puhumattomuuteen. Vaikea tilanne. Et kerro onko tuttavuutenne pitkä, ehkä hän voi ajan myötä luottaa sinuun enemmän, tai ehkä ei.

Niin... on haluton avautumaan, tai sitten se ei ole sitä. Vaikea sanoa. Kun kysyn häneltä, etkö halua puhua aiheesta, niin hän ei vastaa mitään. Kun kysyn olisiko minun paras lähteä, niin hän ei vastaa. Kun kysyn, että jäisinkö kuitenkin vielä, niin hän ei vastaa.

Ollaan tunnettu paremmin parin vuoden verran. Luottamus nousi aika nopeasti hyvin vahvaksi voimavaraksi meidän välille. Varmasti se ajan kanssa on myös koko ajan kasvanut. Mutta en usko, että se on isona ongelmana tässä.

Ap

Minulla on mutismi ja olen 20 vuotias

Oot kysellyt vastaavaa aikaisemminkin. Saitko hyviä vastauksia silloin?

Kuulostaa mielenosoitukselta, kysy jälkeenpäin, että mikä asiassa oli niin näyttävän suuttumisen paikka.

Minulla on ollut valikoiva puhumattomuus lapsuudesta lähtien. Sen vuoksi tullut sos tilanteiden pelko ja passiivis-aggressiivinen persoonallisuushäiriö.

N22

Tunsin aikoinaan sairaalassa 11-vuotiaan mutistin. Olen miettinyt miten mahtaa nykyisin pärjätä. Olis tosi outoa tavata ja jutella hänen kanssaan, kun oltiin 1,5 vuotta hyviä kavereita eikä kertaakaan puhuttu, tai siis minä puhuin, hän ei. Hänhän on nyt jo yli 30.

Pahin kysymys on "Mitä kuuluu?" Lähes vihaisesti sanon "tavallista". Kaikki muutkin tuollaiset "kiitos" ja "paljon onnea" herättävät vihaa, ja näytän sen halveksuvalla katseella. Melkein kuin hullu olen. 😅

N22

Voi olla. Olen 28-vuotias mutisti.

Voi varmasti olla, mutta sitä on ilmeisesti tutkittu hyvin vähän. Olen muutaman kerran saanut "kohtauksen" jossa yhtään sanaa ei tule ulos, ihan kuin olisi joku halvaus. Minulla se on liittynyt hyvin stressaaviin tilanteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Pahin kysymys on "Mitä kuuluu?" Lähes vihaisesti sanon "tavallista". Kaikki muutkin tuollaiset "kiitos" ja "paljon onnea" herättävät vihaa, ja näytän sen halveksuvalla katseella. Melkein kuin hullu olen. 😅

N22

Ystäväni vastaa myös tuohon mitä kuuluu -kysymykseen "tavallista" tai "normaalia". Olen huomannut, että se tarkoittaa, ettei kuulu kummemia, joku ronskimpi sanoisi, että samaa paskaahan tää.

Jos ystävälleni kuuluu parempaa, niin hän kyllä sanoo "hyvää kai". Tuo on aikalailla vahvin hyvän kuulumisen merkki häneltä mitä voi olla.

Usein vastaa myös olan kohautuksella. Se on sitten sellainen mitä väliä -vastaus, johon ei kannata tivata enempää, mutta voi kysellä jatkokysymyksiä jostain helposta, kuten töistä.

Mutta hän ei siis ikinä vastaa mitä kuuluu -kysymykseen yhtä sanaa tai olan kohautusta enempää. Ei ikinä ala kertomaan mitään mitä on tapahtunut tai miten on mennyt. Hyvin niukalti antaa vihjettä mitä kuuluu ja miten keskustelu voisi edetä.

Kuitenkin hän vaikuttaa lopulta juttelevan mielellään ja välillä mennään hyvin syvällisiin juttuihin.

Ap

Kirjoitan aiheesta myös blogia elamahiljaisuudessa.blogspot.fi