Vapaa-aika on kallein resurssi ja ainoa, jota ei saa takaisin. Eivätkö muut arvosta vapaa-aikaansa, vai miksi kaikki muu tuntuu menevän sen edelle?
Kauhistuttaa lukea vanhemmista tai työnarkomaaneista, joilla on aitoa vapaata aikaa pari hassua tuntia viikossa. Miten tällaiset ihmiset kestävät?
Kommentit (30)
Riippuu rahatilanteesta. Jos on rahaa kuin rakannusmestareilla, niin vapaa-aika on tosiaan arvokkainta. Me pienituloiset taas tekisimme ja teemme ylitöitä niin paljon kuin vain annetaan.
Just tuossa viereisessä ketjussa ihmetellään kun ihmiset kökkii vain kotioloissa.... Siellähän me sitä vapaa-aikaa vietetään juuri niinkuin itse halutaan, töitä on suorastaan kiire kotiin loriman :)
Oliskin vapaata edes sen pari hassua tuntia viikossa. Mulla (kahden alle 2v lapsen äidillä) on ollut pari hassua tuntia vapaa-aikaa viimeisen kahden vuoden aikana, siis aikaa ilman lapsia ja miestä. Nyt alkaisi se "omakin elämä" taas pikkuhiljaa kiinnostamaan omine menoineen, harrastuksineen ja yksin oloineen vaan eiköhän sitä ehdi myöhemminkin :).
Minulle riittää sellainen raha, jolla saan lainat lyhennettyä ja säästöönkin jää. Vapaus on tärkeämpää kuin huippu-ura, jossa ollaan käytännössä koko ajan töissä. Mutta ihmiset onkin erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Oliskin vapaata edes sen pari hassua tuntia viikossa. Mulla (kahden alle 2v lapsen äidillä) on ollut pari hassua tuntia vapaa-aikaa viimeisen kahden vuoden aikana, siis aikaa ilman lapsia ja miestä. Nyt alkaisi se "omakin elämä" taas pikkuhiljaa kiinnostamaan omine menoineen, harrastuksineen ja yksin oloineen vaan eiköhän sitä ehdi myöhemminkin :).
Minä en ihan oikeasti ymmärrä, miten tämä on mahdollista. Eikä tämä ole liioittelua. -ap
Kallein resurssi ja ainoa, jota ei saa takaisin?
Ihan puuta heinää suollat.
Vierailija kirjoitti:
Oletko hyvin joustamaton ihminen? Hedonisti?
Hedonisti olen ilman muuta. Joustamattomuudesta en tiedä. Olen esimerkiksi kumppani ja työkaverina aika helppo, easygoing, mutta itselleni tärkeistä periaatteista ja arvoista en luovu. Jos en halua tehdä jotakin, en sitä tee. -ap
vapaus = tärkein arvo
aika = kallisarvoisin resurssi
vapaa-aika = elämän tarkoitus
En tiedä. Olisi kamalaa olla aina töissä ja pakollisissa menoissa ja ennalta sovituissa tapaamisissa. Saa niitäkin olla mutta melko vähän. Kaipa kaikki ei kaipaa niin paljon vapaata oleiluaikaa. Tai sitten hetkellisesti on sellainen elämäntilanne ettei voi valita.
Paljonko vapaa-aikaa sä sitten kaipaat?
Vierailija kirjoitti:
vapaus = tärkein arvo
aika = kallisarvoisin resurssi
vapaa-aika = elämän tarkoitus
Mun elämän tarkoitus on siis av:lla olo, sillä siitä vapaa-aikani täyttyy :(
Tätä samaa ihmettelen toisinaan. Mutta se johtuu ihmistyypistä. Oma isäni on työnarkkari ja olen huomannu, että ei osaa nauttia muusta kuin työnteosta. Joten sellaiselle ihmisille muuhun käytetty aika on vähemmän arvokasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliskin vapaata edes sen pari hassua tuntia viikossa. Mulla (kahden alle 2v lapsen äidillä) on ollut pari hassua tuntia vapaa-aikaa viimeisen kahden vuoden aikana, siis aikaa ilman lapsia ja miestä. Nyt alkaisi se "omakin elämä" taas pikkuhiljaa kiinnostamaan omine menoineen, harrastuksineen ja yksin oloineen vaan eiköhän sitä ehdi myöhemminkin :).
Minä en ihan oikeasti ymmärrä, miten tämä on mahdollista. Eikä tämä ole liioittelua. -ap
En ole tuo kahden lapsen äiti, mutta miten niin et ymmärrä? Etkö siis pysty kuvittelemaan sellaista tilannetta? Haluatko jonkun esimerkin vai mitä?
Mullakin on tavallaan vapaa-aikaa aivan järjettömän vähän. Mutta olen valinnut tehdä vähän töitä, ja ottaa paljon muita vastuita, jotka liittyvät mulle tärkeisiin, tyydyttäviin asioihin. (Koulutus, politiikka, luottamustehtävät, sukulaiset, jne.)
Olen onnellinen. Rakastan paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliskin vapaata edes sen pari hassua tuntia viikossa. Mulla (kahden alle 2v lapsen äidillä) on ollut pari hassua tuntia vapaa-aikaa viimeisen kahden vuoden aikana, siis aikaa ilman lapsia ja miestä. Nyt alkaisi se "omakin elämä" taas pikkuhiljaa kiinnostamaan omine menoineen, harrastuksineen ja yksin oloineen vaan eiköhän sitä ehdi myöhemminkin :).
Minä en ihan oikeasti ymmärrä, miten tämä on mahdollista. Eikä tämä ole liioittelua. -ap
En ole tuo kahden lapsen äiti, mutta miten niin et ymmärrä? Etkö siis pysty kuvittelemaan sellaista tilannetta? Haluatko jonkun esimerkin vai mitä?
Mullakin on tavallaan vapaa-aikaa aivan järjettömän vähän. Mutta olen valinnut tehdä vähän töitä, ja ottaa paljon muita vastuita, jotka liittyvät mulle tärkeisiin, tyydyttäviin asioihin. (Koulutus, politiikka, luottamustehtävät, sukulaiset, jne.)
Olen onnellinen. Rakastan paljon.
En ymmärrä, miten jonkun mielenterveys, hyvinvointi ja yleinen mielekkyyden kokemus kestää sitä, että vapaa-aikaa ei ole kuin muutama tunti vuodessa. Sama kuin joku sanosi, että voi olla hyvin viikonkin juomatta vettä. -ap
Vierailija kirjoitti:
Paljonko vapaa-aikaa sä sitten kaipaat?
Ihannetapauksessa kaikki aikani olisi vapaata aikaa, mutta harmi kyllä en ole rikas eikä mikään ammatti, jota voisin kuvitella tekeväni, tarjoa mahdollisuutta tehdä esimerkiksi lyhyempää viikkoa. Jos menee alle neljän tunnin, ei tunnu enää hyvältä. Useimpina arkipäivinä minulla on neljästä kuuteen tuntia vapaa-aikaa, kun laskee pois nukkumisen, työn, työmatkat ja pakolliset asioinnit. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonko vapaa-aikaa sä sitten kaipaat?
Ihannetapauksessa kaikki aikani olisi vapaata aikaa, mutta harmi kyllä en ole rikas eikä mikään ammatti, jota voisin kuvitella tekeväni, tarjoa mahdollisuutta tehdä esimerkiksi lyhyempää viikkoa. Jos menee alle neljän tunnin, ei tunnu enää hyvältä. Useimpina arkipäivinä minulla on neljästä kuuteen tuntia vapaa-aikaa, kun laskee pois nukkumisen, työn, työmatkat ja pakolliset asioinnit. -ap
Harvalla vanhemmalla on lähellekään noin paljon aikaa omille jutuille ja silti tullaan toimeen ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliskin vapaata edes sen pari hassua tuntia viikossa. Mulla (kahden alle 2v lapsen äidillä) on ollut pari hassua tuntia vapaa-aikaa viimeisen kahden vuoden aikana, siis aikaa ilman lapsia ja miestä. Nyt alkaisi se "omakin elämä" taas pikkuhiljaa kiinnostamaan omine menoineen, harrastuksineen ja yksin oloineen vaan eiköhän sitä ehdi myöhemminkin :).
Minä en ihan oikeasti ymmärrä, miten tämä on mahdollista. Eikä tämä ole liioittelua. -ap
En ole tuo kahden lapsen äiti, mutta miten niin et ymmärrä? Etkö siis pysty kuvittelemaan sellaista tilannetta? Haluatko jonkun esimerkin vai mitä?
Mullakin on tavallaan vapaa-aikaa aivan järjettömän vähän. Mutta olen valinnut tehdä vähän töitä, ja ottaa paljon muita vastuita, jotka liittyvät mulle tärkeisiin, tyydyttäviin asioihin. (Koulutus, politiikka, luottamustehtävät, sukulaiset, jne.)
Olen onnellinen. Rakastan paljon.En ymmärrä, miten jonkun mielenterveys, hyvinvointi ja yleinen mielekkyyden kokemus kestää sitä, että vapaa-aikaa ei ole kuin muutama tunti vuodessa. Sama kuin joku sanosi, että voi olla hyvin viikonkin juomatta vettä. -ap
Se kai johtuu hyvin pitkälti siitä, että eri ihmisille eri asiat on mielekkäitä. Joku voi viihtyä työn parissa kaiken aikansa. Osa ei ole löytänyt unelmatyötään tai muuten vaan arvottaa enemmän asioita joita voi tehdä työn ulkopuolella. Silloin työnteko ja siitä saatu raha on vain väline. Sitten joillekkin riittää, että työnteon lisäksi aika menee täysin perheen ja lasten kanssa. Sitten on meitä, jotka kaipaamme erityisen paljon ihan omaa aikaa ilman ketään muita. Tällöin kiireinen työelämä ja perhe-elämä yhdistettynä tähän voi olla liikaa.
Olen huomannut, että monelle on todella vaikeaa olla itsensä kanssa ilman mitään ulkopuolista ohjelmointia. Silloin on nimittäin pakko kysyä itseltään sellaisia kiusallisia kysymyksiä kuin "Mitä minä haluan tehdä? Mikä on minulle tärkeää ja antoisaa?" -ap
Vierailija kirjoitti:
Kallein resurssi ja ainoa, jota ei saa takaisin?
Ihan puuta heinää suollat.
Ihan totta ap kirjoittaa. Ei menetettyä aika saa takas edes rahalla. Mieti nyt omilla aivoilla jookos?
Oletko hyvin joustamaton ihminen? Hedonisti?