Miten voi olla, että englannin ääntämys ei joihinkin vaan tartu?

Ei se tartu, eivät vuosikausia Suomessa asuneet ulkomaalaisetkaan täydellistä suomea puhu. Mutta ei sillä ole merkitystä, pääasia että asia tulee selväksi.

Suomalaisten puhuma englanti on kuitenkin maailman ei-natiiveista viidenneksi parasta. Ja ne neljä parempaa kuuluvat germaaniseen kielialueeseen.

Ok. Kun muistelen lukioaikaista vaihto-oppilasta, joka palasi USA:sta takaisin Suomeen, niin sehän puhui niin leveää amerikkaa että! Siksi ihmettelin tätä toista tuttua.

ap

Toisiin tarttuu, toisiin ei. Riippuu varmaan vähän iästä ym. Jos on yli keski-iän niin se rallienglanti saattaa olla niin "syvällä" kiitos huonon peruskoulun englanninopettajan ettei siitä vaan opi pois.

Oltaisko me ihmiset tässäkin asiassa erilaisia?

Yksi asia mitä minä ihmettelen, on autolla ajaminen. Yksi ei sitten millään erota kaasua jarrusta, tankkaa kerta toisensa jälkeen kengurubensaa ja ajaa vilkuttomalla autolla. Toinen taas istuu kuin lentokapteeni ohjaamossaan ja hienosti mennään rauhaisasti, sujuvasti ja tyylillä, kovassakin vauhdissa. Tämän huomaa erityisesti taksien kyydeissä, ja tietenkin bussissa, missä meno on joko ihanan sujuvaa tai hengenvaarallista pomppimista.

Eivät kaikki opi ikinä ääntämään ns oikein. Eikä tarvitsekaan, kunhan tulee ymmärretyksi. Toinen on hyvä kielissä ja oppii ääntämään oikein, toinen ei välttämättä, mutta voi sitten olla hyvä jossain muussa.

Moni ei varmaan edes vaivaudu parantamaan ääntämistään, kun sillä rallikielelläkin pärjää. Suomessa törmää myös siihen, että oikeaa ääntämistä pidetään feikkinä ja turhana hienosteluna.

Mutta sitten on varmasti niitäkin, jotka eivät vain kuule niitä äänteiden eroja, samalla tavalla kuin monelta puuttuu "visuaalinen silmä" ihan kokonaan (esim. eyelinerit ja huultenrajaukset ovat ihan siksakkia tai jossain somekuvassa näkyy paskaiset kynnenaluset ja koppuraiset kantapäät).

Saan yrittäessä aksentin, mutta miksi pitäisi pröystäillä, että olen niin siis käynyt ulkomailla että meinaa äidinkieli unohtua..tärkeämpää on se mitä sanoo ja että saa asiat hoidettua.

Toisiin tarttu toisiin ei

Minä opin ensimmäisen englannin ääntämiseni tv:stä, ensimmäistä varsinaista tv-sukupolvea kun olen. Kun koulussa pääsimme sanaan 'doctor' (joko heti kolmannella tai sitten neljännellä luokalla), äänsin se totta kai amerikkalaisista tv-sarjoista oppimani tyyliin 'dactor', r vähän liudentuneena. Brittienglanniksi varmastikin opintonsa suorittanut opettajani korjasi sen muotoon 'docto', jolla tavalla hieman hämmentyneenä sanan sitten toistin. Seuraavan kerran, kun tv:stä kuulin sanan 'dactor', riemuitsin hiljaa mielessäni: minä tiesin, opettajapa ei! :D Ja tämä pieni kohtaus oppitunnilla on pysynyt mielessäni kaikki nämä reilut 40 vuotta, ja nyt tiedän, mistä opettajan korjaus ja oma hämmennykseni johtui, vaikka silloin en. Edelleenkin puhun englantia amerikkalaistyyppisellä englannilla, koska siihen jo alunperin totuin ja myöhemmät elämän ja opintojen kontaktit ovat minua vieneet.

Ehkä se on vähän niinkuin musikaalisuus tai liikunnallisuus.... toisiin tarttuu ja toisin ei vaikka kuinka treenaisi. Oppii kyllä sanastoa, mutta ei ääntämistä. Jotkut oppii murteet ja muut samantien...tavallaan tarttuvat...onko se kiellistä lahjakkuutta vai lausumisen lahjakkuutta... kuulee ja osaa muodostaa samalla soinnilla ja painostuksella sanoja ja lauseita.

Vierailija kirjoitti:

Toisiin tarttu toisiin ei

Näin juuri. Itseeni tarttuu...

Tämä nyt menee harakoille, mutta yhtälailla sitä ihmettelee toisinaan, että miksei joku oikeasti oppi millään tanssimaan vaan on aina eri tahdissa, vaikka olisi harrastanut tanssia vuosia tai vuosikymmeniä. Tai miksi esimerkiki itse en saa spagaattia aikaan, vaikka muuten olen kohtuu, etten sanosi vähintäänkin hyvässä kunnossa, mutta olen vaan kovin "jäykkä."   

Palaan vielä tuohon kieliasiaan, niin pakko hieman röyhistää rintaa kun ajattelee että moni suomalien osaa useampaakin vierasta kieltä -siis osaa sanoa muutakin kuin ne tärkeimmät: oman nimensä ja kiitos ja minä rakastan sinä-  Ei muuten ole ollenkaan huono juttu kun ajattelee, että millaista mongerrusta tai mitenerilaista suomen kieli on moneen muuhun kieleen verrattuna.

Lopuksi vielä pakko sohaista. Minusta  tuntuu typerältä kun osa antaa lapselleen hyvin eksoottisen kuuloisen nimen. Ei siinä mitään, niin saa ja voi tehdä. Kieli ja elää ja voi hyvin kun se saa uusia muotoja ja värejä.

Mutta on tylsää, jos ja kun ajatellaan, että meidän kaikkien muiden täytyisi heti muistaa, että:  ai niin saman niminen oli vuonna nakki, jossain jenkki hömppäsiirappi sarjassa  va oliko sittenkin leffassa  ja siinä oli saman niminen sankari joka oli ni-in ihana, että  kyllä sen tietää kaikki . Siksi, että hänet  tietävät kaikki niin varmasti osaavat heti lukea ja lausua meidän rakkaan mussukan nimen oikein.  

Miksi pitäisi puhua kuin natiivit? Iso osa englantia puhuvista omaa jonkun aksentin. Paremmin suomalainen ääntää englantia kuin ranskalainen tai etelä-eurooppalainen.

Vierailija kirjoitti:

Moni ei varmaan edes vaivaudu parantamaan ääntämistään, kun sillä rallikielelläkin pärjää. Suomessa törmää myös siihen, että oikeaa ääntämistä pidetään feikkinä ja turhana hienosteluna.

Mutta sitten on varmasti niitäkin, jotka eivät vain kuule niitä äänteiden eroja, samalla tavalla kuin monelta puuttuu "visuaalinen silmä" ihan kokonaan (esim. eyelinerit ja huultenrajaukset ovat ihan siksakkia tai jossain somekuvassa näkyy paskaiset kynnenaluset ja koppuraiset kantapäät).

Hahha, mistä lähtuen visuaalinen silmä on tarkoittanut somekuvia ja eyelinereita 😁😁 itselle se tarkoittaa lähinnä taiteellista lahjakkuutta ja esimerkiksi ymmärrystä väreistä.

Oikeasti ilman aksenttia oppii ääntämään vain jos oppii kielen pienenä, tyyliin alle kouluikäisenä tai ihan alaluokilla.

Todella hyvin voi oppia ääntämään, mutta se pieni vivahde sinne jää. Eikä siinä ole yhtään mitään pahaa. Onhan englanninkielessä noita aksentteja ihan jo asuinmaan tai -alueen mukaan. Britit buhuu ihan erilailla kuin amerikkalaiset, australialaisilla on oma aksenttinsa ja jopa maan sisällä on isoja eroja. Esim. skotlantilaista voi olla britinkin vaikea ymmärtää. tai ihan vaikka ruotsi: tukholmalainen ei välttämättä saa kovin hyvin selvää skånesta.

Vuosikymmeniä ruotsissa asuneilla suomalaisilla on havaittava aksentti siinä ruotsissa. Siis niillä, jotka ovat aikuisena lähteneet työn perään.

Mulla on kolme lasta ja muutimme englanninkieliseen maahan kun nuorin oli 5-vuotias. Isommat sisarukset olivat silloin 4. ja 5. luokalla koulussa.

Vaikka olivat noinkin pieniä kaikki, niin silti isommilla lapsilla on havaittava aksentti puheessa. Pieni, mutta sen erottaa. Isoimmalla enemmän kuin keskimmäisellä. He olivat ehtineet opiskella suomessa englantia yhden ja kaksi lukuvuotta. Edes vaihdos kotia lukuunottamatta täysin englanninkieliseen ympäristöön ei tätä muuttanut. Ei sitä moni suomalainen heidän puheessaan huomaa, mutta kun kotona on vertailukohta: Pienin oppi englannin kavereilta ja esikoulussa ihan "ummikkopohjalta" ja hän puhuu aivan sen maan natiivien lailla.

Vierailija kirjoitti:

Ei se tartu, eivät vuosikausia Suomessa asuneet ulkomaalaisetkaan täydellistä suomea puhu. Mutta ei sillä ole merkitystä, pääasia että asia tulee selväksi.

Suomalaisten puhuma englanti on kuitenkin maailman ei-natiiveista viidenneksi parasta. Ja ne neljä parempaa kuuluvat germaaniseen kielialueeseen.

Oletko kokeillut kotimaista kääntäjää? Se ei tosin lausumaan opeta, mutta on muuten erinomainen http://www.kääntäjä.tv

Prototyyppi kirjoitti:

Miksi pitäisi puhua kuin natiivit? Iso osa englantia puhuvista omaa jonkun aksentin. Paremmin suomalainen ääntää englantia kuin ranskalainen tai etelä-eurooppalainen.

- Niinpä niin.  Luulen, että globaalisti maailman puhutuin ja käytetyin kieli on huonosti puhutta englanti. - Siksi on toisaalta hienoa, että Suomessa on kansakunnan osa joka osaa aina sitä parempaa englantia, joka osaa kertoa tai oikeammin joka kerta ruoskia ja motkottaa, kuinka heidän tekisi mieli painua maan alle, kun suuri osa suomalaisista jostain käsittämtömästä syystä lausuu enempi väärin kuin oikein ja  ennen kaikkea mikä hirveintä ja  ylikansallista häpeää aiheuttaun lausuvat, jotenkin suomalaisittain.

Olen hieman kateellinen heille. - Sillä saattaisihan se olla hienoa, jos kielitaitoni antaisi myöten,että osaisin yhtäaikaisesti lausua englantia niin huolitellusti ja hyvin, että esimerkiksi Oxfordissa pubissa asioidessani olisvat varmoja, että olen ääntämykseni perusteella jo mainitun kanssa saman nmisessä yliopistossa.  Ja  / - tai vastaavasti Cambridgessä hengaillessani en laittaisi pahakseni, jos luulisvat minun saaneen yliopisto sivistykseni, vaikka sitten paikallisessa Harvardissa  

uskon että kyse on idiotismistä