Lue keskustelun säännöt.
Psykologille/terapiaan ilman akuuttia syytä?
26.04.2017 |
Haluaisiko joku jakaa kokemuksiaan tällaisesta tilanteesta? Nimenomaan siis ilman akuuttia syytä, tyyliin läheisen kuolema, ero tms. Eli siis ennaltaehkäisevässä mielessä, tai purkamassa jotain vanhoja asioita, joita on jo käsitellyt ilman ammattiapua jne. eivätkä ne varsinaisesti ole pinnalla enää.
Oma tilanne on siis se, että lapsuuteni ja nuoruuteni olivat jonkin verran ongelmallista aikaa, lähinnä toisen vanhemman mielenterveysongelmien ja molempien alkoholinkäytön takia (vaikka olisivat voineet käyttää paljon enemmänkin). Olen asioita pohtinut paljon ja ne on selvitetty vanhempien kanssa, anteeksi on pyydetty ja olen antanut. Silti haluaisin ehkä jonkinlaista vahvistusta omille pohdinnoilleni siitä, että kuinka lapsuus ja nuoruus ovat nykyiseen minään vaikuttaneet, kuinka voisin pyrkiä eroon huonoista käyttäytymismalleista riitatilanteissa jne.
Tavallaan haluaisin purkaa koko elämäni ja menneisyyteni ammatti-ihmisen tarkastelun alle ja saada objektiivisia havaintoja, joiden pohjalta voisin kehittää itseäni ja pienentää riskiä, että joku päivä nämä asiat pulpahtaisivatkin pintaan ja aiheuttaisivat ongelmia. Millaisia kokemuksia teillä on vastaavasta/vastaavanlaisesta tilanteesta?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Jos traumoista on sinulle merkittävää haittaa, luulen ettei ole kovin vaikeaa saada Kelan tukemaa terapiaa. Se tosin vaatii psykiatrin lähetteen ja olikohan se kolmen kuukauden seurannan psykologikäynteineen. Jos kyse on vaan kiinnostuksesta aihepiiriin niin voi olla itse kustannettava käynnit kokonaan. Joka tapauksessa prosessi lähtee liikkeelle psykiatrilla käynnillä.
Kiitos vastauksesta! Näin olen arvellutkin, että todennäköisesti menisi kulut omasta pussista, kun terveydenhuollon tilanne on mikä on. En tiedä onko näistä traumoista haittaa, tai olenko edes oikeasti traumatisoitunut. Voi tietysti liittyä siihen, että vanhemmat aikoinaan vähättelivät kokemuksiani todella paljon ja vastaanotto oli lähinnä "älä valita, muilla on paljon huonommin", niin en osaa objektiivisesti tarkastella tätä, tarvitsenko apua, tai auttaisiko ammattilaisen kanssa keskustelu mitään (=onko mitään, missä edes tarvitsisi auttaa).
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykoterapia nimenomaan voidaan aloittaa vasta silloin, kun tilanne on vakautunut. Akuutissa tilanteessa ohjataan psykologille -> psykiatrille, mutta psykoterapia on vasta sellaiselle, joka pystyy järkevään ajatteluun, eli on ikään kuin "valmis".
Katsoin Areenasta dokkarin Matka minuksi vasta viime viikolla. Siinä yhdellä tytöllä oli ongelmia päästä terapiaan koska oireili vielä näkyvästi tai jotain.
Kovasti tsemppiä ja hyviä tuntoja sinne <3
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapia nimenomaan voidaan aloittaa vasta silloin, kun tilanne on vakautunut. Akuutissa tilanteessa ohjataan psykologille -> psykiatrille, mutta psykoterapia on vasta sellaiselle, joka pystyy järkevään ajatteluun, eli on ikään kuin "valmis".
Katsoin Areenasta dokkarin Matka minuksi vasta viime viikolla. Siinä yhdellä tytöllä oli ongelmia päästä terapiaan koska oireili vielä näkyvästi tai jotain.
Kovasti tsemppiä ja hyviä tuntoja sinne <3
Kiitos sullekin! Pitääpä katsoa tuo dokumentti, ehkä valottaisi näitä etenemispolkuja kun kokemusta ei ole muusta, kuin vanhemman avun saamisesta työterveyshuollon kautta akuutissa burnout-tilanteessa, josta sitten vyyhti lähti aukeamaan. Haluaisin vain estää sen, että omalla kohdalla vyyhti ei kasvaisi niin isoksi ja leviäisi käsiin vuosikymmeniä myöhemmin.
Minäkin näin tuon dokumentin. Siinä aika hyvin selvisi mitä tää nykypäivän mielenterveyden hoito on.
Joka tapauksessa sinun täytyy siis ensin varata aika lääkäriin. Hän ohjaa sinut psykiatrille, joka joko ohjaa sinut psykologiaan tai sinne psykoterapiaan.
Itse kävin psykoterapian läpi jo akuutissa tilanteessa, koska taisi sattua sellainen psykiatri jota ajatusta tuki. Sain KELA:n korvaukset.
Taitaa hyvin pitkälti olla lääkäristä (/psykiatrista) kiinni.
Jos sinulla on varaa maksaa terapia omasta pussista, niin siitä vaan luuri näppiin ja aikaa tilaamaan. Jos toivot saavasi Kelan tukeman terapian, on lähdettävä lääkäristä liikkeelle ja saatava lähete.
Olen pohtinut ihan samaa kuin sinä, ap. Voisi kai kiteyttää kysymykseen, miksi minä olen sellainen kuin olen. En kuitenkaan ole varannut aikaa, sillä asun pienehköllä paikkakunnalla, jossa "kaikki" tuntevat toisensa ja "joka toinen" on sukua jollekin paremmassa asemassa olevalle. Kun olin vielä työelämässä, oli meillä tarjolla työohjausta, mutta kuinka ollakaan, tämä työnohjaaja-psykologi oli naimisissa erään esimiehen kanssa. Eli ei oikein tehnyt mieli mennä keskustelemaan työpaikan ongelmista! Onneksi eräs sukulaiseni on kouluttautunut terapeutiksi ja hänen kanssaan on tullut keskusteltua muutamia kertoja. Kyseessä ei ole ollut sinänsä terapia, vaan olemme samalla kartoittaneet sukumme kummallisuuksia, joita on pulpahdellut esiin sukua tutkittaessa. Saattaa olla, että kun muutan isommalle paikkakunnalle, että hakeudunkin vielä terapiaan. Tai sitten teen, kuten tuo sukulaiseni ehdotti eli alan kirjoittaa elämästäni kirjaa.
Jos traumoista on sinulle merkittävää haittaa, luulen ettei ole kovin vaikeaa saada Kelan tukemaa terapiaa. Se tosin vaatii psykiatrin lähetteen ja olikohan se kolmen kuukauden seurannan psykologikäynteineen. Jos kyse on vaan kiinnostuksesta aihepiiriin niin voi olla itse kustannettava käynnit kokonaan. Joka tapauksessa prosessi lähtee liikkeelle psykiatrilla käynnillä.