Miksi en käy vanhempieni luona useammin? Viikonlopun puheenaiheet
- Ovat toivoneet monta vuotta että vanha koira kuolee. "Parempi että tajuaisi itse kuolla". Joka kerta sama valitus miksi se ei tajua vielä kuolla niin pääsis siitä eroon. Oliskohan yks keino viedä se eläinlääkäriin tai kutsua eläinlääkäri käymään? Nopein tapa olisi tietysti soittaa paikalliselle metsämiehelle joka osaa ampumalla lopettaa eläimen? Vaan ei. Täytyy ulista ja vinkua miten se olisi saanut kuolla jo monta vuotta sitten, miksei se kuole. Joka vitun kerta sama valitus kun sinne menee. Tehkää asialle jotain jos haluatte siitä eroon!!?!!
- Naapuri on täys idiootti ja kusipää, vain koska rakensi piharakennuksensa kalliilla tavalla. Mikä se sitten onkaan, mutta päivittelevät miten aikuinen mies voi olla noin idiotti. Heillä ei ole riitaa tai mitään, joten miksi pitää haukkua naapuria siitä miten hän käyttää omat rahansa? Jos rakentaa kalleimman kautta niin oma on asiansa ja rahanmenonsa.
- Valitusta miksi olen aina flunssassa. Että mulla on vuodessa enemmän flunssaa mitä heillä on ollut 70v aikana yhteensä. Kuljen vaan napa paljaana ja perse vilkkuen. Juu varmasti tiedätte miten pukeudun, kun nähdään max. 6 kertaa vuodessa ja mulla on lähes aina talvivaatteet päällä ja kesäisinkin pitkähihainen korkeakauluksinen pusero. Mutta kyllä vanhemmat tietää mun asiat, ja kovasti sain kuulla miten kuljen puolialasti ympäri vuoden. Kyllä HE tietävät!
- Älä tuhlaa rahojasi hevosiin koska vain harva tienaa niitä treenaamalla. Jos sille tielle lähdet niin koko meidän elämäntyö on mennyt hukkaan. (????) Ahaa. Ei oo tarkoituskaan ostella hevosia? Pidän kyllä hevosista mutta en ole ratsastanut pian kymmeneen vuoteen tai ollut niiden kanssa tekemisissä muutenkaan, joten mistä ihmeestä ovat repineet että minä, kerrostalossa asuva ihminen alan ostamaan ja valmentamaan ravihevosia? En oo koskaan edes puhunut mitään sen suuntaista. Miten jotkut vanhat harrastukset liittyy mitenkään tähän päivään?
Lähtiessäni:
- Aja sit varovasti. Jos joku hirvi hyppää tielle niin ei sillekään voi sit mitään. (Kiitos vitusti positiivisesta asenteesta!)
Miks en käy useammin? Nii-in.
Kommentit (17)
Monet ihmiset muuttuu vanhetessaan kusipäisiksi. Jotkut vanhukset on herttaisia ja kivoja, mutta toiset on aivan uskomattomia kusipäitä. Jopa aiemmin mukavat ihmiset saattavat muuttua vanhetessaan aivan mahdottomiksi ettei niitä siedä kukaan. Mistä sitä etukäteen tietää miten vaikka itse muuttuu vanhana, Nykästä lainatakseni se on ihan fifty-sixty miten käy.
Koiraan liittyy ilmeisesti kuitenkin edelleen joku tunneside ettei ole kanttia pyytää ketään sitä lopettamaan. Siksi helpoin ulospääsy tilanteesta olisi että se kuolisi itse vanhuuteen eikä tarvisi itse tehdä päätöstä ja homma hoituisi luonnollisesti.
Vierailija kirjoitti:
Koiraan liittyy ilmeisesti kuitenkin edelleen joku tunneside ettei ole kanttia pyytää ketään sitä lopettamaan. Siksi helpoin ulospääsy tilanteesta olisi että se kuolisi itse vanhuuteen eikä tarvisi itse tehdä päätöstä ja homma hoituisi luonnollisesti.
No tämähän tässä oli juurikin se pointti.
Tiedän tunteen. Saman ikäisiäkin ovat kuin omat vanhempani. Tärkeimmät puheenaiheet: mitä terveyskeskuksessa sanottiin, mitä lääkkeitä vaihdettiin, milloin mennään taas labraan, onko naapurissa käynyt vieraita, keitä vieraita siellä on käynyt, sukulaisten juorut... aaargh. Muutenkin kaikki mitä teen, teen väärin ja huonosti heidän mielestään. Käyn myös tosiaan pitkin hampain pari kertaa vuodessa pikaisesti, ei vaan jaksa kuunnella...
Voi ei.. Sun vanhemmilla on varmaan elämänpiiri pienentynyt aika kapeaksi, siksi jutut on niin "mielenkiintoisia". Tuollalailla käy varmaan helposti kun eläköityy, varsinkin jos ei ole juuri harrastuksia jne. Mun isäni on on myös semmoinen eläkkeellä oleva tassuttelija, sattaa jäädä jumittamaan kaikenlaiseen pieneen ja isompaankin negatiiviseen ja muistelee mielellään menneitä. Paljon mieluummin siis tykkää jutella kaikesta mitä vaikkapa me lapset tehtiin ennen vs. mitä meille (tai hänelle) nyt elämään kuuluu. Naapureiden edesottamukset ovat myös varma aihe hänellä.
Yritän aina lempeästi ohjailla keskustelua tämän päivän asioihin ja positiivisempiin juttuihin. Isä on joskus hiukan raskasta seuraa kyllä mutta ei me kovin usein nähdä ts. jaksan tsempata sen verran että ihan sopuisasti jutellaan. :) Ja mistäs sitä tietää vaikka isä kokis mun jutut raskaiksi myös ja tsemppaisi osaltaan itsekin. x)
Ajattele millaisia juttuja he ovat kuunnelleet sinun jorisevan ensimmäiset 20 vuotta!
Ensin jotain jokellusta ja pärinää, sitten tuli jo pari sanaa kuten kakka ja pissa ja sitten lapsellista väninää kuinka Kalle veti letistä ja Miina katsoi rumasti päälle. Lopuksi vielä vittusaatana-teiniangtia!
Vanhempien teki varmaan monta kertaa sanoa että turpa kiinni mutta kiltisti vaan kuunntevat vuodesta toiseen...
Vierailija kirjoitti:
Ajattele millaisia juttuja he ovat kuunnelleet sinun jorisevan ensimmäiset 20 vuotta!
Ensin jotain jokellusta ja pärinää, sitten tuli jo pari sanaa kuten kakka ja pissa ja sitten lapsellista väninää kuinka Kalle veti letistä ja Miina katsoi rumasti päälle. Lopuksi vielä vittusaatana-teiniangtia!
Vanhempien teki varmaan monta kertaa sanoa että turpa kiinni mutta kiltisti vaan kuunntevat vuodesta toiseen...
Hah, näin se varmaan on! :D T:6
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmiset muuttuu vanhetessaan kusipäisiksi. Jotkut vanhukset on herttaisia ja kivoja, mutta toiset on aivan uskomattomia kusipäitä. Jopa aiemmin mukavat ihmiset saattavat muuttua vanhetessaan aivan mahdottomiksi ettei niitä siedä kukaan. Mistä sitä etukäteen tietää miten vaikka itse muuttuu vanhana, Nykästä lainatakseni se on ihan fifty-sixty miten käy.
Minä myös ihmettelen, missä ne ihanat mummot ja papat on. Myytti?
Oma äitini saa minut teiniravoon 0-10 heti.
"Sammutitko saunan?" on mm. kysymys, johon edelleen herkästi vastaan: stan stana .... heitin ainakin saavillisen vettä jotta ei pala (sähkökiuas tietysti meillä). Mutta en kestä tuota kysymystä! En jaksa edes vastata, että "Olen asunut jo lähes 40 vuotta omassa kodissa - osaan kyllä huolehtia itsestäni". Sanon vain lamaantuneesti "Joo", sillä se on kohtelianta, jota voin tuohon vastata.
Se taisi olla olla tuo mantelitumake, jossa ne muistot lapsuudesta on tunteina, ja sama äänensävy vanhemman "valituksessa" saa aikaan vanhan muistiin säilöytyneen tunnereaktion https://psychenet.wordpress.com/mielen-tutkimus-ja-hoito/aivot-ja-mieli/
Näistä voi kuulemma oppia pois. Voi työstää itsensä vanhoista tunnereaktioita - eli vanhemman äänensävy ei tuota enää teini-tunnereaktiota; ei syyllistä enää. Ei toimi enää.
Njoo, ei muakaan paljon kiinnosta kotona vierailut. Käydään siksi kun muuten ei koskaan lapset näkisi isovanhempiaan ja tai minä muita sukulaisia.
Viimeksi kun käytiin ja kerroin palkankorotuksestani, äitini reaktio oli kysyä miksi. Ei onnitellut, oli vaan jotenkin hämmentynyt, että voisin saada palkankorotuksen: "no en mä tiedä, kun tuntuu, että sä nyt vaan oot siellä vähän semmonen, no et oikein koskaan tee mitään oikeita töitä". Aha. Koko ajan vahtaa mun syömisiä ja painoa. "Sunkin pitäs vähän laihduttaa". Kuitenkin joka ikinen kerta leipoo kakkua, piirakkaa, pullaa, ruokaa on armeijalle, mutta ilmeisesti mä en saa sitä syödä. Jatkuvasti kyttää kaikkien tuntemiensa ihmisten painoa. Ja mä jotenkin sen käsittäisin vielä jos se ite olisi normaalipainoinen, mutta eihän se ole. Mulla on diagnosoitu syömishäiriö, joka nykyään oireilee ainoastaan mun vanhempien luona. Jepjep. Onneksi sentään tajuan sen nykyään.
Sinä sentään voit itse päättää milloin tapaat vanhempasi, mutta suurin osa vanhemmista joutuu lapsen ensimmäiset parikymmentä vuotta kuuntelemaan sellaista tekstiä, ettei se ole edes painokelpoista. Ja pahin aika kun lapsi on 12-18v. jolloin tiedetään kaikki mahdollinen.
Ja sittenkin onkin jo isommat vaatimukset, kuinka vanhempien tulisi muuttua ja elää, lasten toiveiden mukaisesti, jopa omassa kodissaan ja mitä milloinkin pitäisi sanoa tai mikä mielipide pitäisi olla, vaikka lapset ovat muuttaneet kotoa.
Miksi kaikkien kukkien ei vain voisi antaa kukkia, jos ne ahdistavat, kukaan ei vaadi menemään niiden luo, vaan pysyy kauempana.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Saman ikäisiäkin ovat kuin omat vanhempani. Tärkeimmät puheenaiheet: mitä terveyskeskuksessa sanottiin, mitä lääkkeitä vaihdettiin, milloin mennään taas labraan, onko naapurissa käynyt vieraita, keitä vieraita siellä on käynyt, sukulaisten juorut... aaargh. Muutenkin kaikki mitä teen, teen väärin ja huonosti heidän mielestään. Käyn myös tosiaan pitkin hampain pari kertaa vuodessa pikaisesti, ei vaan jaksa kuunnella...
Sama mulla. Oon tuskin saanut kengät pois jalasta kun alkaa se sukulaisten, ystävien ja tuttavien haukkuminen. Mitä kukakin sanoi, miten senkin aikuinen lapsi on sanonut/tehnyt sitä sun tätä. Viimeksi sunnuntaina haukuttiin tanssii tähtien kanssa voittaja, josta oikein näkee miten karsee persoona siinä on. Elämä koostuu pienistä juoruista ja haukkumisesta sekä ihmettelystä ja päivittelystä. En ikinä muuta pikku kaupunkiin takaisin, en ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele millaisia juttuja he ovat kuunnelleet sinun jorisevan ensimmäiset 20 vuotta!
Ensin jotain jokellusta ja pärinää, sitten tuli jo pari sanaa kuten kakka ja pissa ja sitten lapsellista väninää kuinka Kalle veti letistä ja Miina katsoi rumasti päälle. Lopuksi vielä vittusaatana-teiniangtia!
Vanhempien teki varmaan monta kertaa sanoa että turpa kiinni mutta kiltisti vaan kuunntevat vuodesta toiseen...
Aikuisten pitäsi osata käyttäytyä eri tavalla kuin lasten
Ei se omena kauas puusta putoa, kun on lukenut kommentteja.
Kommentit pursuavat pahansuopaisuutta, haukkumista, negatiivisyyttä jne.
Ehkä juuri siksi, vanhempisuhteessa on ongelmia, kun kumpikaan sukupolvi ei ole ymmärtänyt katkaista kierretä.
Yleensä positiivisuus ja ilo ympäristössä lisää sitä entisestään, kun negatiivisella on päinvastainen vaikutus.
Tottakai omat vanhemmat ja niiden ikiaikaisen samat tavat ja jutut alkaa jossain vaiheessa ärsyttämään, eikä vähiten siksi, että itse muuttuu nopeasti kakarasta aikuiseksi. Eikös se ole just sitä itsenäistymistä? Mutta ei kai silti tarvitse alkaa vanhempiaan vihaamaan ja haukkumaan; se on vaan elämää se. Ja tässä itsekin jo vähän vanhempana ihmisenä sanoisin, että kyllä ne kalkkikset huomaa teidän ajatukset ja tosiaan takuulla pahoittavat siitä mielensä. Onko pakko pilata välejä pikkuasioilla?
Miksi itse en käy:
Useimmat puheenaiheet käsittelevät jotenkin sitä, miten heidän elämänsä pilaavat kaikki muut, ulkopuoliset ihmiset.
Lääkäri yrittää tapattaa vanhukset ja heidät, romanit pitäisi viedä saunan taakse ja ampua, maahanmuuttajat saa Kelalta meidän rahat, helluntailaiset on muuten vaan kaikessa väärässä.
Kaikki kommentit hyvin vihamielisiä ja ankaria. Ottaisivat vastuun omasta elämästään. Mikään em. ihmisryhmä ei ole heille mitään tehnyt. Itse he ovat kurjuutensa hankkineet.