Mies vaatii avioehtoa 10 vuoden avioliiton jälkeen
Mies vaatii avioehtoa 10 vuoden avioliiton jälkeen, ja tänään sain tietää, että on eilen tehnyt sopimuksen "lainopillisista toimenpiteistä" pankin lakimiehen kanssa.
Aiemmin mies on sanonut, että jos en allekirjoita avioehtoa, niin hän alkaa piilottamaan omaisuutta.
Ja joo, en ole "lompakkoloinen" enkä provo. En tässä vuosien saatossa ole rahalla juhlinut. Mutta miehellä on toki isommat tulot kuin minulla.
Mutta miksi ei ottanut tätä puheeksi silloin 10 vuotta sitten, kun ITSE kosi? Minä olisin aivan hyvin voinut olla avoliitossa, toki silloin olisin tehnyt erilaisia ratkaisuja oman urani suhteen enkä hoitanut niin innokkaasti yhteistä taloutta.
MITÄ IHMETTÄ?? :o
Kommentit (74)
Helppoa kuin heinänteko eli ottaisin itse eron niin eipä se mitään enää siirtele.
Suostuisin vaan aviohtoon missä saisin kunnon korvauksen hänen lastensa ja vanhempiensa hoidosta sekä kaikista kotitöistä.
Vähän pelkään että miehesi saattaa käydä uhkaavaksi eli alkaa painostamaan sitä nimeäsi siihen paperiin.
Moni on tässäkin ketjussa saonut ettei halua Etelänavalle kun eivät välitä pingviineistä. Tiedoksi: Etelänapa on paljon kaikkea muutakin kuin pingviinien kyttäystä. Vuosien varrella kun Etelänavan elämäntyyliin tottuu, pystyy tekemään ihan uudenlaisia juttuja. Voi lähteä pidemmillekin jäätikköretkille. Pingviinien lisäksi Etelänavalla on paljon muitakin lintuja, on hylkeitä ja merinorsuja. Ihmiset on erilaisia, kaikki eivät samalla tavalla jaksa pingviinejä, toiset taas kiertää merinorsut kaukaa. Mutta että jäädä kaikista Etelänavan tarjoamista elämyksistä paitsi siksi että yksi osa seikkailua -joka ei välttämättä edes tule omalla kohdalla vastaan- arveluttaa. Ei millään pahalla, pidän tällaisia ihmisiä vähän hölmöinä.
Ihminen on ohjelmoitu ihan biologisesti pitämään pingviininpoikasia söpöinä. Se kasvun ihme kun söpöstä karvapallosta kasvaa iso komea lintu joka pystyy selviytymään antarktisessa talvessa, löytämään kumppanin ja saamaan omia söpöjä pingviininpoikasia, se on ihan huikea kasvutarina jonka myötäelämistä ei voi verrata mihinkään muuhun. Ei nämä pohjoisempien seutujen kuukaudessa kasvavat kynittyä kanaa muistuttavat pihalinnunpoikaset ole ollenkaan sama asia. Elämästä jää niin paljon kokematta ja ymmärtämättä jos vaan päättää ettei halua seurata pingviinejä.
Mitä se avioehto sisältäisi? Että miehen omaisuus on miehen, sinun on yhteistä?
Juuri viime viikonloppuna allekirjoitimme avioehdon 13 vuoden liiton jälkeen. Paperi on ollut valmiina vuosikausia, mutta ei vain ole muistettu sitä hoitaa loppuun. Enkä ole nyt eroamassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se kai miehen vika ole, että nainen on niin untamo, että paskoo uransa? Nimipaperiin ja se siitä. Eiköhän mies kuitenkin ole perheen pitkälti elättänyt ja kulut maksanut. Kyllä itsekin haluaisin oman yritykseni avioehdolla suojata.
Ethän vaan ole jättänyt lasten- ja kodinhoitoa vaimon vastuulle? Olet vuoroin vienyt lapset päiväkotiin ja hakenut sieltä ajoissa etkä kertaakaan ole soittanut vaimolle, että käys nyt hakemassa, kun itse en ehdi? Olet pessyt omat ja lasten pyykit ja tehnyt ruuat ja huolehtinut myös siivouksista? Yllättävän moni noista uramiehistä käyttää kaiken aikansa vain oman uran luomiseen ja vaimo elää kuin yksinhuoltaja. Reilua, juu tosiaan.
Vierailija kirjoitti:
Älä allekirjoita. Ei ollut avioehtoa meillä mutta multa yritettiin saada yhteisen omaisuuden jakamisen nimissä saada nimeä vaikka millaiseeen paperiin. Tietenkään en suostunut. Kaikesta huomasi mikä oli pelin nimi. Kusetus ja oma etu.
Ota vähintään asianajaja avuksesi. Kerro se myös miehellesi
Ja sehän ei sinulla ole mielessä kun viet puolet miehen selkänahasta? Mies haluaa "keplotella", että saisi vain pitää omalla palkallaan ja työnteollaan hankitun varallisuuden. Ja joutuu tekemään sen, kun ei tyhmänä rakastuneena tajunnut tehdä jotakin sopimusta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se avioehto sisältäisi? Että miehen omaisuus on miehen, sinun on yhteistä?
Ilman avioehtoa menee sitten toisinpäin. Ja kaikki vain sen takia, että mies on kouluttanut itsensä parempipalkkaiseen työhön ja toinen tyytynyt olemaan kaupan kassalla. Mutta koska naimisissa olivat muutaman vuoden, niin pienempipalkkainen osapuoli on oikeutettu suurempipalkkaisen omaisuuten loppuikänsä ajan perustuen johonkin ikivanhaan vanhan maailman lakipykälään. Reilua? Kumpi osapuoli tavoittelee tuossa omaa etua?
Edellisestä miehestäni (oli huomattavasti parempituloisempi kuin minä) erotessa ei tullut mieleenikään mikään 50/50 jako vaikka avioehtoa ei ollut.
Otin omat ja lapsen kamat, lähinnä vaatteet ja jotain pientä irtaimistoa, ja lähdin menemään.
Myöhemmin sain talosta, jonka tosiaan omistimme ja olimme maksaneet (tai lainannut) 50/50, omani pois.
Tämä nyt on vain oma mielipiteeni mutta en ymmärrä miksi naiset niin usein haluavat puolet miehensä omaisuudesta jota he ei ole itse ollut tekemässä. Mielestäni se että on asunut samassa taloudessa ei riitä perusteeksi.
Niin se vaan on, että miehille kaikkihetinyt. Uran pitää saada loistaa, naisissa käydään. Mies ''haluaa'' perheen ja lapset, eli pukkaa pullan uuniin ja loput hoitaa vaimo.
Tästä syystä en koskaan hanki lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero ja sinulle puolet hänen voittamastaan Eurojackpot-kolmanneksesta.
PS Yhdeksän miljoonaa. :D
Eurojackpotin voitto oli 87 miljoonaa. Siitä kolmannes 29 miljoonaa. Siitä puolet 14,5 miljoonaa.
Mikä 9 miljoonaa??
Kyseessä on valehteleva aviomies, jolla on piilotettavaa. ;-)
Muistakaa tehdä se avioehto kun menette naimisiin!!! Tältäkin hankaluudelta olisi vältetty. Tuskin kukaan suunnittelee eroa jos halua poistaa avioehdon...
Vastauksen 51 peukut kertovat kaiken siitä kuinka yleistä naisten lompakkoloisiminen on.
Sukulaiseni pyysi kirjoittamaan puolisoaan avioehdon 15 avioliittovuoden jälkeen. Kun kaikki oli kunnossa, haki sitten eroa.
Avioliitossa on AINA omaisuuden erillisyyden periaate. Vain kuolema tai avioero voi tuoda oikeuden tasinkoon tai jopa koko omaisuuteen. Miksi hitossa avioliittoon menevät eivät tee avioehtoa tai elä avoliitossa? Tosin esimerkiksi perinnön jättäjä voi määrätä, että peritty omaisuus ei missään tapauksessa mene puolisolle tai hänen suvulleen. Testamentilla saa kyllä myöhemmin muutetuksi puolison asemaa parempaankin suuntaan, jos halutaan. Avioehtosopimuksen voi myös purkaa.
Perillisistä ensisijaisia ovat rintaperilliset (ja heidän lapsensa) ja jos heitä ei ole, sen jälkeen puoliso. Puoliso ei siis ole edes virallinen perillinen.
Tosin on muistettava se, että ilman keskinäistä testamenttiakin, puoliso saa asua yhteisessä asunnossa vaikka elämänsä loppuun asti kuolintapauksessa. Avioero on tietysti eri asia.
Minä suostuisin allekirjoittamaan avioehdon. Toki vain sellaisen, mihin olisin neuvotellut itselleni kohtuullisen korvauksen siitä, että olen mahdollistanut miehen omaisuuden kerryttämisen hoitamalla yhteistä kotia ja yhteisiä lapsia. Eivätkä tällaiset palvelut ole halpoja...
Ei ole mikään pakko suostua juuri siihen avioehtoon, mitä mies vaatii. Voit esittää omiakin vaatimuksiasi. Itse esimerkiksi suostuisin siihen, että eron tullessa miehen yhtiön osakekanta suljetaan osituksen ulkopuolelle ja vastineena siitä myös yhteinen koti, se jäisi minulle, loput sitten jaetaan. Lisäksi haluaisin myös että mahdollinen perintö jätettäisiin osituksen ulkopuolelle.
Suomessahan ei mitenkään automaattisesti saa puolia kaikesta, vaan omaisuus ositetaan ja varakkaampi puoliso joutuu avio-oikeuden nojalla maksamaan tasinkoa "köyhemmälle" puolisolle.
Asia on varmana jo selvinnyt sinulle, ap. Miehesi on kohta entinen miehesi. Korvaajasi on jo katsottuna - tai noh, parannettu painos. Näin se vaan menee.
Mutta koska kerrot, että et ole ns. lompakkoloinen, niin voinet varmaan jatkossa elättää itse itsesi.
Vaimot eivät tee mitään sen eteen että miehen ura olisi nousussa? Miten mies pääsisi esim. työmatkoille jos siellä kotona ei rouva hakisi lapsia hoidosta ja niitä lapsia hoitaisi kun itse pääsee töistä? Miten mies loisi uraa jos olisikin pitänyt jakaa äitiyslomat puoliksi? Miten siinä mies jäisi tekemään pitkää työpäivää ja keritä hakemaan lapset ennen viittä päiväkodista, jos ei se vaimo olisi kotona auttanut? Peseekö monikin kiireinen liikemies omat pyykkinsä vielä sen jälkeen kun tulee kotiin kymmeneltä/yhdeltätoista? Teemu Selännekkin sanoi ettei olisi voinut luoda sellaista uraa kun on luonut, jos Sirpa ei olisi luopunut omasta urastaan ja haaveistaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä suostuisin allekirjoittamaan avioehdon. Toki vain sellaisen, mihin olisin neuvotellut itselleni kohtuullisen korvauksen siitä, että olen mahdollistanut miehen omaisuuden kerryttämisen hoitamalla yhteistä kotia ja yhteisiä lapsia. Eivätkä tällaiset palvelut ole halpoja...
Ei ole mikään pakko suostua juuri siihen avioehtoon, mitä mies vaatii. Voit esittää omiakin vaatimuksiasi. Itse esimerkiksi suostuisin siihen, että eron tullessa miehen yhtiön osakekanta suljetaan osituksen ulkopuolelle ja vastineena siitä myös yhteinen koti, se jäisi minulle, loput sitten jaetaan. Lisäksi haluaisin myös että mahdollinen perintö jätettäisiin osituksen ulkopuolelle.
Suomessahan ei mitenkään automaattisesti saa puolia kaikesta, vaan omaisuus ositetaan ja varakkaampi puoliso joutuu avio-oikeuden nojalla maksamaan tasinkoa "köyhemmälle" puolisolle.
Oletko varma, että mies ei olisi tienannut yhtä paljoa ilman että sinä olisit ollut päivät pitkät piereskelemässä sohavalla, ottamalla omiin kuluihisi leijonan osan miehen palkasta ja tietysti takiasi on pitänyt maksaa isommasta asunnosta. Eikö mies olisi yltänyt samaan, jos olisi yksin asunut vaikkapa kaksiossa. Olisiko kerran viikossa imuroiminen ja muu oman kodin askareet vieneet niin paljon miehen aikaa ettei olisi pystynyt samalla tavalla töissä käymään kuin sitten sinun ja lasten kanssa ja kaikki elättämällä? Usein myös hypätään heti siihen olettamukseen, että nainen on hoitanut lapset kotona. Mutta mitä jos lapsia ei ole ja kummatkin ovat käyneet töissä tai toinen on kotona vapaaehtoisena työttömänä (tai ei ole koskaan löytänyt töitä), onko näissäkin oikeutettua että työtön tai pienipalkkaisempi on oikeutettu puoleen toisen henkilön omaisuudesta (jonka koulutus on yleensä hankittu aikaa ennen avioliittoa ja nyt vain sen ansiosta on parempipalkkaisessa duunissa)?
Ap, rauhoitu. Ensiksi älä alekirjoita. Toiseksi sanot miehellesi että haluat yhteisen tapaamisen ko lakimiehen kanssa jotta voit allekirjoittaa (et allekirjoita). Kolmanneksi viet saamasi sopimuspaperiin arvioitavaksi oikeusaputoimistoon.
Sitten mietit, avioehtopaperi voidaan laatia monella tapaa. Sinun on selvitettävä miten nyt miehesi ehdottama paperi suhtautuu jo nyt hankittuun omaisuuteen ja tulevaan omaisuuteen. Avioehdon ei tarvitse olla ehdoton kaikki tai ei mitään-sopimus. Mutta ehdottomasti tarvitset lainopillisia neuvoja, toisen naisten miettiminen ei ole olennaista nyt. Älä hukkaa fokusta!