Mies vaatii avioehtoa 10 vuoden avioliiton jälkeen

Olen avioehdon kannalla aina uusissa avioliitoissa mutta ap:n tapauksessa en allekirjottaisi mitään vaan hakisin eroa heti itse. Ap on luopunut paljon miehensä yrityksen takia (on antanut miehen keskittyä uraan ja jättänyt omansa taka-alalle) ja minusta olisi törkeyden huippu, että mies yrittää irroittaa ap:n hänen tuloistaan vaikka se on ollut juuri ap, joka on mahdollistanut miehen yrittäjyyden.

Ap, älä vaan missään nimessä allekirjoita mitään ja ota huomioon, että mies on voinut piilottaa omaisuuttaan jo kauan. Kysy toki mieheltäkin, että mistä nyt tuulee? Miksi avioehto on tarpeellinen 10vuoden jälkeen?

Ihmeissään kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä allekirjoita. Mies on ottamassa sinusta eroa. Kerro että et sinä meinaa erota ja siksi et allekirjoita ja miksi ei pyytänyt allekirjoitusta 10 v sitten. 

Kerroin miehelle tämän silloin kun hän työnsi valmiiksi laaditun avioehtopaperin nenäni eteen jokunen aika sitten. Vastaus oli, että "hänen rahojaan" kun eivät mitkään nuoret miehet vie! 8I

Kappas, menit sitten setämiehen kanssa naimisiin, kun sillä oli rahaa.

Mä pyysin avioehtopaperiin nimeä kun alkoi näyttää siltä että kyllä tästä kohta ero tulee. Halusin turvata omaisuuteni ja kykyni selvitä erosta niin ettei lasten elintaso kärsi. Loppujen lopuksi emme eronneet, lapusta on aikaa jo jotain seitsemän vuotta eikä se ole mulla enää tallessakaan. Ei se mikään kiero juoni tai uusi puoliso katsottuna ollut, varmistus vain että mulle jää käteen mikä kuuluu kun en ole hyvätuloinen eikä miehenikään ole.

Vierailija kirjoitti:

Vastauksen 51 peukut kertovat kaiken siitä kuinka yleistä naisten lompakkoloisiminen on.

Vaikea uskoa, että nro 51 on maksanut vain omat ja lasten vaatteet sekä pari kattilaa. Jos minä eroaisin ja veisin mennessäni kokonaan itse maksamani tavarat, niin melkoisen tyhjä asunto jäisi jäljelle. Ja niistäkin jäljelle jääneistä huonekaluista puolet kuuluu minulle, kun puolet niistä olen maksanut. Miehelle jäisi keittiön ja olohuoneen pöydät (lahja anopilta) ja telkkari, siinä kaikki.

Kohtalotoveri. Meillä 15 v jälkeen mies alkoi hinguta avioehtoa, on kiristetty ja uhkailtu. Olen luvannut, että voin allekirjoittaa paperin, jossa eron tullessa jätetään puolisoni yritystoiminta tuloineen huomioimatta ja muu jaetaan, mutta se ei käy... Kokeilin sitäkin tarjota, että saisin esim. kolmanneksen yhteisestä omaisuudesta (ja edelleen lupaukseni mukaisesti yritystoimintaa huomioimatta), mutta kun ei. En keksi muutakaan syytä tuolle avioehtopaperin vänkäämiselle kuin puolisoni erotoiveen, mutta... No, konstit tuntuvat olevan monet. 

No huh huh. Kaikkihan joilla on edes jotakin järkeä päässä tekevät nykyisin avioehdon. Tosin palstamammat nyt taitaa olla tuollaista wt-porukkaa joita eivät tuollaiset jutut kosketa. Esim konkurssitilanteessa velkojat eivät pystyt tulemaan puolison omaisuuden perään jos avioehto on oikein tehty. Yrittäjille varsin hyödyllinen juttu.

MIten olisi nyt ap että eka luet sen avioehdon ennenkun alat valmistelemaan eropapereita?

Vierailija kirjoitti:

Mä pyysin avioehtopaperiin nimeä kun alkoi näyttää siltä että kyllä tästä kohta ero tulee. Halusin turvata omaisuuteni ja kykyni selvitä erosta niin ettei lasten elintaso kärsi. Loppujen lopuksi emme eronneet, lapusta on aikaa jo jotain seitsemän vuotta eikä se ole mulla enää tallessakaan. Ei se mikään kiero juoni tai uusi puoliso katsottuna ollut, varmistus vain että mulle jää käteen mikä kuuluu kun en ole hyvätuloinen eikä miehenikään ole.

Avioehtohan pitää rekisteröidä maistraattiin, joten ei sulla sitä tarvitse tallessa ollakkaan, voimassa se silti on. Jos taas ette ole sitä koskaan rekisteröineet, ei se ole ollut missään vaiheessa pätevä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastauksen 51 peukut kertovat kaiken siitä kuinka yleistä naisten lompakkoloisiminen on.

Vaikea uskoa, että nro 51 on maksanut vain omat ja lasten vaatteet sekä pari kattilaa. Jos minä eroaisin ja veisin mennessäni kokonaan itse maksamani tavarat, niin melkoisen tyhjä asunto jäisi jäljelle. Ja niistäkin jäljelle jääneistä huonekaluista puolet kuuluu minulle, kun puolet niistä olen maksanut. Miehelle jäisi keittiön ja olohuoneen pöydät (lahja anopilta) ja telkkari, siinä kaikki.

Sä en nyt ymmärtänyt pointtia ollenkaan. Mutta ei sitä av-mammalta voi olettaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Sehän valmistelee eroa selkeästi. Mä laittaisin ehkä eropaperit jo nyt vetämään, ennen mitään ehtoja.

Lompakkoloisen ohje #1. Kaikki rahat mieheltä pois mitä vain saa.

Vierailija kirjoitti:

Juuri viime viikonloppuna allekirjoitimme avioehdon 13 vuoden liiton jälkeen. Paperi on ollut valmiina vuosikausia, mutta ei vain ole muistettu sitä hoitaa loppuun. Enkä ole nyt eroamassa.

Mitä alapeukutettavaa tässä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä suostuisin allekirjoittamaan avioehdon. Toki vain sellaisen, mihin olisin neuvotellut itselleni kohtuullisen korvauksen siitä, että olen mahdollistanut miehen omaisuuden kerryttämisen hoitamalla yhteistä kotia ja yhteisiä lapsia. Eivätkä tällaiset palvelut ole halpoja...

Ei ole mikään pakko suostua juuri siihen avioehtoon, mitä mies vaatii. Voit esittää omiakin vaatimuksiasi. Itse esimerkiksi suostuisin siihen, että eron tullessa miehen yhtiön osakekanta suljetaan osituksen ulkopuolelle ja vastineena siitä myös yhteinen koti, se jäisi minulle, loput sitten jaetaan. Lisäksi haluaisin myös että mahdollinen perintö jätettäisiin osituksen ulkopuolelle.

Suomessahan ei mitenkään automaattisesti saa puolia kaikesta, vaan omaisuus ositetaan ja varakkaampi puoliso joutuu avio-oikeuden nojalla maksamaan tasinkoa "köyhemmälle" puolisolle.

Oletko varma, että mies ei olisi tienannut yhtä paljoa ilman että sinä olisit ollut päivät pitkät piereskelemässä sohavalla, ottamalla omiin kuluihisi leijonan osan miehen palkasta ja tietysti takiasi on pitänyt maksaa isommasta asunnosta. Eikö mies olisi yltänyt samaan, jos olisi yksin asunut vaikkapa kaksiossa. Olisiko kerran viikossa imuroiminen ja muu oman kodin askareet vieneet niin paljon miehen aikaa ettei olisi pystynyt samalla tavalla töissä käymään kuin sitten sinun ja lasten kanssa ja kaikki elättämällä? Usein myös hypätään heti siihen olettamukseen, että nainen on hoitanut lapset kotona. Mutta mitä jos lapsia ei ole ja kummatkin ovat käyneet töissä tai toinen on kotona vapaaehtoisena työttömänä (tai ei ole koskaan löytänyt töitä), onko näissäkin oikeutettua että työtön tai pienipalkkaisempi on oikeutettu puoleen toisen henkilön omaisuudesta (jonka koulutus on yleensä hankittu aikaa ennen avioliittoa ja nyt vain sen ansiosta on parempipalkkaisessa duunissa)?

Miksi ihmeessä mies joka ei halua puolisoa eikä lapsia, vaan luoda uraa ja asua yksin kaksiossa, on mennyt ikinä edes naimisiin??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä suostuisin allekirjoittamaan avioehdon. Toki vain sellaisen, mihin olisin neuvotellut itselleni kohtuullisen korvauksen siitä, että olen mahdollistanut miehen omaisuuden kerryttämisen hoitamalla yhteistä kotia ja yhteisiä lapsia. Eivätkä tällaiset palvelut ole halpoja...

Ei ole mikään pakko suostua juuri siihen avioehtoon, mitä mies vaatii. Voit esittää omiakin vaatimuksiasi. Itse esimerkiksi suostuisin siihen, että eron tullessa miehen yhtiön osakekanta suljetaan osituksen ulkopuolelle ja vastineena siitä myös yhteinen koti, se jäisi minulle, loput sitten jaetaan. Lisäksi haluaisin myös että mahdollinen perintö jätettäisiin osituksen ulkopuolelle.

Suomessahan ei mitenkään automaattisesti saa puolia kaikesta, vaan omaisuus ositetaan ja varakkaampi puoliso joutuu avio-oikeuden nojalla maksamaan tasinkoa "köyhemmälle" puolisolle.

Oletko varma, että mies ei olisi tienannut yhtä paljoa ilman että sinä olisit ollut päivät pitkät piereskelemässä sohavalla, ottamalla omiin kuluihisi leijonan osan miehen palkasta ja tietysti takiasi on pitänyt maksaa isommasta asunnosta. Eikö mies olisi yltänyt samaan, jos olisi yksin asunut vaikkapa kaksiossa. Olisiko kerran viikossa imuroiminen ja muu oman kodin askareet vieneet niin paljon miehen aikaa ettei olisi pystynyt samalla tavalla töissä käymään kuin sitten sinun ja lasten kanssa ja kaikki elättämällä? Usein myös hypätään heti siihen olettamukseen, että nainen on hoitanut lapset kotona. Mutta mitä jos lapsia ei ole ja kummatkin ovat käyneet töissä tai toinen on kotona vapaaehtoisena työttömänä (tai ei ole koskaan löytänyt töitä), onko näissäkin oikeutettua että työtön tai pienipalkkaisempi on oikeutettu puoleen toisen henkilön omaisuudesta (jonka koulutus on yleensä hankittu aikaa ennen avioliittoa ja nyt vain sen ansiosta on parempipalkkaisessa duunissa)?

Miksi ihmeessä mies joka ei halua puolisoa eikä lapsia, vaan luoda uraa ja asua yksin kaksiossa, on mennyt ikinä edes naimisiin??

En tiedä, eikä sillä ole väliä. Kysymys oli siitä, että olisiko mies yksin asuessa poikamiehenä voinut rakentaa samanlaisen omaisuuden kuin vaimo ja lapset omasta palkastaan elättämällä? Vai olisiko kerran viikossa imurointi ja astioiden pesukoneeseen laittaminen poikamiesboksissaan vienyt niin paljon aikaa, että ei olisi voinut samanlaista vaurautta rakentaa

Mitä aapeelle kuuluu? :o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä suostuisin allekirjoittamaan avioehdon. Toki vain sellaisen, mihin olisin neuvotellut itselleni kohtuullisen korvauksen siitä, että olen mahdollistanut miehen omaisuuden kerryttämisen hoitamalla yhteistä kotia ja yhteisiä lapsia. Eivätkä tällaiset palvelut ole halpoja...

Ei ole mikään pakko suostua juuri siihen avioehtoon, mitä mies vaatii. Voit esittää omiakin vaatimuksiasi. Itse esimerkiksi suostuisin siihen, että eron tullessa miehen yhtiön osakekanta suljetaan osituksen ulkopuolelle ja vastineena siitä myös yhteinen koti, se jäisi minulle, loput sitten jaetaan. Lisäksi haluaisin myös että mahdollinen perintö jätettäisiin osituksen ulkopuolelle.

Suomessahan ei mitenkään automaattisesti saa puolia kaikesta, vaan omaisuus ositetaan ja varakkaampi puoliso joutuu avio-oikeuden nojalla maksamaan tasinkoa "köyhemmälle" puolisolle.

Oletko varma, että mies ei olisi tienannut yhtä paljoa ilman että sinä olisit ollut päivät pitkät piereskelemässä sohavalla, ottamalla omiin kuluihisi leijonan osan miehen palkasta ja tietysti takiasi on pitänyt maksaa isommasta asunnosta. Eikö mies olisi yltänyt samaan, jos olisi yksin asunut vaikkapa kaksiossa. Olisiko kerran viikossa imuroiminen ja muu oman kodin askareet vieneet niin paljon miehen aikaa ettei olisi pystynyt samalla tavalla töissä käymään kuin sitten sinun ja lasten kanssa ja kaikki elättämällä? Usein myös hypätään heti siihen olettamukseen, että nainen on hoitanut lapset kotona. Mutta mitä jos lapsia ei ole ja kummatkin ovat käyneet töissä tai toinen on kotona vapaaehtoisena työttömänä (tai ei ole koskaan löytänyt töitä), onko näissäkin oikeutettua että työtön tai pienipalkkaisempi on oikeutettu puoleen toisen henkilön omaisuudesta (jonka koulutus on yleensä hankittu aikaa ennen avioliittoa ja nyt vain sen ansiosta on parempipalkkaisessa duunissa)?

Miksi ihmeessä mies joka ei halua puolisoa eikä lapsia, vaan luoda uraa ja asua yksin kaksiossa, on mennyt ikinä edes naimisiin??

En tiedä, eikä sillä ole väliä. Kysymys oli siitä, että olisiko mies yksin asuessa poikamiehenä voinut rakentaa samanlaisen omaisuuden kuin vaimo ja lapset omasta palkastaan elättämällä? Vai olisiko kerran viikossa imurointi ja astioiden pesukoneeseen laittaminen poikamiesboksissaan vienyt niin paljon aikaa, että ei olisi voinut samanlaista vaurautta rakentaa

Ei, kysymys on, olisiko mies ilman vaimoa pystynyt hoitamaan lapset, kodin ja samalla rakentamaan samanlaisen omaisuuden.