Suomi 100-vuotta tapahtuma ihmettelee - missä on suomalaisten yhteisöllisyys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi täyttää 100 vuotta, mutta on rasismia olla ylpeä kantasuomalaisista juuristaan. Mainosvideoilla jne. on ihmisiä, joita ei miellä suomalaisiksi edes puhutun kielen perusteella ja sitten itketään, että missä yhteisöllisyys. Kyllä se katosi siinä vaiheessa kun oppi, että junassa jokainen samaan aikaan asemalle jäävä on potentiaalinen...ja vika on aina uhrissa.

Aika heikolla tolalla on suomalaisuus, jos se on mainoksista kiinni. Osaisitko antaa jonkin esimerkin, millä tavalla mainoksissa on "ihmisiä, joita ei miellä suomalaisiksi edes puhutun kielen perusteella"? Ovatko H&M:n mainokset anti-suomalaisia?

H&M on ruotsalainen firma. Ja heillähän on jo ollut kävelykatujuhlansa, meillä sitä vielä odotellaan.

En tunne tätä omaksi maakseni enää. En ymmärrä mitä monikulttuurilla tekemistä itsenäisyyden kanssa.

Minun Stadini ja Suomeni on kuollut. Siirsin perheyrityksemme toiminnan ja pääomat muihin maihin.  Olen auttanut  lukuisia yksityshenkilöitä ja yrityksiä tekemään saman. En voinut äänestämällä vaikuttaa haittamaahanmuuttoon joten päätin vaikuttaa omilla valinnoillani.

Jostain syystä aloituksiin joissa on näitä vaikeita kysymyksiä ei koskaan tule vastapuolelta vastauksia.

Vaan silloin kun voi takavasemmalta esim. haukkua persuja ilman sen kummempia perusteluita, otetaan näihin asioihin "kantaa".

Muuten hiljaisuus on käsin kosketeltavaa.

Ihmetyttää, etteivät nämä ihmiset huomaa mitään vikaa siinä, että heiltä kysytään kysymys mutta he eivät pysty siihen vastaamaan?

Mä näen tuon  yhteisöllisyyden puutteen seurauksena 60-70 -lukujen maaltamuutosta. Kun nuoret lähtivät kaupunkeihin opiskelemaan ja töihin, oli rakennettava yhteiskunta, jossa perinteisesti suvun, naapurien ja perheen tehtäviä alkoi hoitaa yhteiskunta. Isovanhemmat kun jäivät sinne maalle, sisarukset muuttivat muihin kaupunkeihin eikä naapureihin suurissa kerrostalolähiöissä tutustuttu. Maantieteellisen etäisyyden vuoksi ihmisten oli yksinkertaisesti pakko selvitä ydinperheinä ja mihin perheen resurssit eivät riittäneet, täytyi yhteiskunnan vastata tarjoamalla palveluita. Tästä seurasi, että yhteiskuntaa alettiin pitää oletusarvoisena palveluiden tuottajina. Siitäkin huolimatta, että seuraavassa sukupolvessa isovanhemmat tai muut sukulaiset asuivat kohtuullisen matkan päässä. Suomalaiset tavallaan irtautuivat perheen, suvun ja naapureiden avun tarpeesta ja mille ei ole tarvetta, se lopulta katoaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä luulin, että Suomi 100 on hienon historiamme, kulttuurimme ja kielemme ylistystä. Että olkaamme yloeitä, mitä ollaan saatu aikaan.

Ei olkutkaan, vaan monikulttuurisuuden korostamista ja kehotusta uusiin arvoihin ja asenteisiin.

Minuakin hämmentää ihan sama. Oudon politisoitunutta koko Suomi 100v-kampanja. Mistä lähtien Suomen itsenäisyys ja kansallinen identiteetti on merkinnyt syyrialaisia lapsia Turkin rannoilla?

Tänään naureskelin tyhmänä itsekseni (juu hullu olen :)), kun tuli mieleen näkemäni video youtubesta, jossa saksalaiset ottavat pakolaisia ja pakolaisia vastaan.Siellä ne teki aaltoja ja kaikki oli sen näköisiä, että joku jeesus olisi saapunut kaupunkiin.Lapsilla seisoi silmät päässä huutaen samalla "ei ikinä enää".Samalla tulijat heitti lentosuukkoja kuin mitkäkin julkkikset. Että jotenkin ei nappaa Suomi100 juhlat.

Vierailija kirjoitti:

Mä näen tuon  yhteisöllisyyden puutteen seurauksena 60-70 -lukujen maaltamuutosta. Kun nuoret lähtivät kaupunkeihin opiskelemaan ja töihin, oli rakennettava yhteiskunta, jossa perinteisesti suvun, naapurien ja perheen tehtäviä alkoi hoitaa yhteiskunta. Isovanhemmat kun jäivät sinne maalle, sisarukset muuttivat muihin kaupunkeihin eikä naapureihin suurissa kerrostalolähiöissä tutustuttu. Maantieteellisen etäisyyden vuoksi ihmisten oli yksinkertaisesti pakko selvitä ydinperheinä ja mihin perheen resurssit eivät riittäneet, täytyi yhteiskunnan vastata tarjoamalla palveluita. Tästä seurasi, että yhteiskuntaa alettiin pitää oletusarvoisena palveluiden tuottajina. Siitäkin huolimatta, että seuraavassa sukupolvessa isovanhemmat tai muut sukulaiset asuivat kohtuullisen matkan päässä. Suomalaiset tavallaan irtautuivat perheen, suvun ja naapureiden avun tarpeesta ja mille ei ole tarvetta, se lopulta katoaa. 

Yhteisöllisyys ei mielestäni ole sukulaiset, eikä maantieteellisellä etäisyydellä ole enää niin kovasti merkitystä. Mainitsemasi kehitys on käyty läpi kaikissa kehittyneissä maissa. Silti maiden välillä yhteisöllisyys vaihtelee kovasti.

En usko että olet oikeassa, mutta kiitos hyvästä vastauksesta kuitenkin.

Onhan meillä yhteisöllisyyttä, se on vain kielletty nykyisin. Lapsiperheet muuttavat alueille, joiden kouluissa on turvallista ja rauhallista. Pyritään siihen, että tunnetaan lasten kaverit ja näiden vanhemmat. Pidetään huolta siitä, että mitään pahaa ei tapahdu. Nykyinen yhteisöllisyys on salattua, koska suojellessaan omiaan joutuu puolustautumaan, vaikka ei ole tehnyt mitään väärää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä näen tuon  yhteisöllisyyden puutteen seurauksena 60-70 -lukujen maaltamuutosta. Kun nuoret lähtivät kaupunkeihin opiskelemaan ja töihin, oli rakennettava yhteiskunta, jossa perinteisesti suvun, naapurien ja perheen tehtäviä alkoi hoitaa yhteiskunta. Isovanhemmat kun jäivät sinne maalle, sisarukset muuttivat muihin kaupunkeihin eikä naapureihin suurissa kerrostalolähiöissä tutustuttu. Maantieteellisen etäisyyden vuoksi ihmisten oli yksinkertaisesti pakko selvitä ydinperheinä ja mihin perheen resurssit eivät riittäneet, täytyi yhteiskunnan vastata tarjoamalla palveluita. Tästä seurasi, että yhteiskuntaa alettiin pitää oletusarvoisena palveluiden tuottajina. Siitäkin huolimatta, että seuraavassa sukupolvessa isovanhemmat tai muut sukulaiset asuivat kohtuullisen matkan päässä. Suomalaiset tavallaan irtautuivat perheen, suvun ja naapureiden avun tarpeesta ja mille ei ole tarvetta, se lopulta katoaa. 

Yhteisöllisyys ei mielestäni ole sukulaiset, eikä maantieteellisellä etäisyydellä ole enää niin kovasti merkitystä. Mainitsemasi kehitys on käyty läpi kaikissa kehittyneissä maissa. Silti maiden välillä yhteisöllisyys vaihtelee kovasti.

En usko että olet oikeassa, mutta kiitos hyvästä vastauksesta kuitenkin.

Minusta yhteisöllisyys on juuri sitä, että yksityishenkilöt auttavat toinen toisiaan. Olivatpa nämä sitten sukulaisia, naapureita tai muita samalla asuinalueella asuvia tai samassa elämäntilanteessa olevia. Nykyisin tuntuu olevan aivan mahdotonta saada lastenhoitoapua, muuttoapua tai edes ikääntyvän ihmisen ketään naapuria auttamaan kauppareissuissa. Taloudellisesta avusta nyt puhumattakaan. Monet ihmiset ovat todella yksinäisiä, koska ei ole ketään, jonka kanssa joisi edes kupillisen kahvia. Ihmisiä on Suomessa enemmän kuin koskaan, mutta ihmiset käpertyvät omiin koloihinsa ja ovat yksinäisempiä kuin koskaan. Varsinkin ne, jotka tipahtavat työelämän ulkopuolelle. 

Tuliko toi yllätyksenä? Suomalaiset on kateellista ja katkeraa kansaa, ei sellaisista ihmisistä koostuva kansa voi olla yhtenäinen. Suomainen tunnetusti maksaa 100€ siitä ettei naapuri saa 50€

Vierailija kirjoitti:

Tuliko toi yllätyksenä? Suomalaiset on kateellista ja katkeraa kansaa, ei sellaisista ihmisistä koostuva kansa voi olla yhtenäinen. Suomainen tunnetusti maksaa 100€ siitä ettei naapuri saa 50€

Stereotypiat ja hauskat heitot osuvat aina johonkin.

Se ei vaan selitä kadonnutta yhteisöllisyyttä.

Tuskin löytyy teoriaa siitä miksi "ennen ei oltu kateellisia". Se on ihan ihmisten vakio-ominaisuus.

up