onko sulle käynyt näin että paras ystäväsi on hankkinut muita kavereita ja
Ja sitten tunnet että oletkin jäämässä sivuun?
Mitä sitten on tapahtunut?
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
On. Se hankki lapsen ja nyt hänellä on vain "äitikavereita" ja "äititapaamisia" (siis ihan baari-iltoja yms.) joihin lapsettomat sinukut eivät ole tervetulleita.
Näinkin voi käydä.
Mulle on käynyt näin. Kiva sitten kuulla "mun kaverit jne.."
Nyt on eräs tyrkkäämässä itseään ja vaan ahdistaa miten ystävyyden käy.
On. Otti etäisyyttä ja jäin sivuun. Yritin "lämmittää" välejä vähän enemmän uudestaan mutta huomasin, että hän haluaa kasvaa erilleen ja se on ok, nykyisin olemme väleissä mutta aika erilaiset kiinnostuksen kohteet. Emme ole enää niin läheisiä.
Ainoastaan se harmittaa, että en ole yhtä hyvin löytänyt uusia, läheisiä ystäviä.
On.
Jouduin lopettamaan toistaiseksi ainakin itselleni rakkaan urheilulajin. Olen ollut aika pettynyt, kun hyvä ystäväni joka myös harrastaa samaa, ei ole sen koommin kuulumisiani kysellyt. Itse asiassa näin jälkikäteen ajateltuna, olen tainnut olla aina vaan se jolle soitetaan kun on yksinäistä/tylsää/tarvitsee jotakin/ei halua treenata yksin.
Nyt on sitten uusi "ystävä" sillä paikalla joten olen tarpeeton.
Meillä kävi just toisinpäin.eli itse sain lapsen niin mua ei enää pyydetty mihinkään kun "en olis päässyt" lapsen takia. Lapsettomat nuoret opiskelijat biletti keskenään. Ja tän porukan kanssa olin ollu ekasta luokasta samalla luokalla.
Onneksi löytyi näistä äiti piireistä ja töistä uusia kavereita. Nyt muillakin tästä porukasta on lapsia mutta käyvät edelleen yhdessä bolettämässä/syömässä/reissussa ilman lapsia. Ja ei mua pyydetä vieläkään mukaan. En kyllä menisikään koska mulla on niitä oikeita kavereita ja ystäviä.
Juu kiva katsella kun postailee jatkuvasti facebookiin kun on ollut milloin missäkin rilluttelemassa ihan uppo-outojen ihmisten kanssa ja minulle jutteli viimeksi ottavansa yhteyttä kun jaksaa...
On, minun paras ystäväni löysi lomaltaan uusia kavereita jotka varmaan tuntuivat silloin uusilta ja mahtavilta ja meidän 10 vuoden ystävyys vähän lässähti. Pitkään yritin pitää välejä ja kysellä kaveria kahville, mutta pikkuhiljaa jätin senkin kun huomasin ettei kaverini ollut itse ikinä aloitteellinen. Minulla on kyllä muita yhtä läheisiä ystäviä lapsuudestakin, kaverillani taas ei juuri ole vanhoja ystäviä vaan hän on ennemminkin ehkä aina uuden perässä. Harmittaa, ja välissä surettaa tosi paljon ajatella vanhoja kun kuvittelin että olisimme ystäviä aina ja toistemme kaasoja ym. Mutta nyt kävi näin. Ystävyyden päättyminen tuntuu jotenkin paljon suuremmalta pettymykseltä kuin parisuhteen hajoaminen.
Vierailija kirjoitti:
Juu kiva katsella kun postailee jatkuvasti facebookiin kun on ollut milloin missäkin rilluttelemassa ihan uppo-outojen ihmisten kanssa ja minulle jutteli viimeksi ottavansa yhteyttä kun jaksaa...
Mulla oli joskus tuo sama tilanne.
Ap
Hiukan rassasi kun yks kaveri "jätti" mut käytyään mun kämpällä enkä ollut siivonnut.
Tuli siis varoittamatta.
Metsäretkelläni huomasin sen olevan jonkun toisen kanssa, myös retkellä.
Sitä kilkatusta en voinut olla kuulematta.
Nyt emme ole nähneet ollenkaan:(
Ennen siis kävimme retkillä.
No niin. Pelkoni toteutui. Paras ystäväni tapailee jo uutta kaveria. Saa nähdä miten käy.
Jatkuuko kaikki kuten ennen vai jäänkö sivuun...
Sitähän ei tilanne haittaa koska saa pitää kaiken.
On. Se hankki lapsen ja nyt hänellä on vain "äitikavereita" ja "äititapaamisia" (siis ihan baari-iltoja yms.) joihin lapsettomat sinukut eivät ole tervetulleita.