Deittailussa opittua (35-45 -ikäluokassa)
Täällä on useimmiten vain paljon nuorempien kokemuksia, tässä 41-vuotiaan, pitkästä liitosta eronneen naisen huomioita sinkkuelämästä noin neljän vuoden ajalta. Kun täällä on jokunen ikäiseni kuitenkin niin olisi kiva kuulla, mitä kokemuksia teillä on ja ovatko samankaltaisia kuin minun?
- Ihmiset eivät ymmärrä, että sitten 20-vuotispäivän/muun vuosia sitten olleen sinkkuuspäivän jälkeen oma asema suhteessa deittailtuun sukupuoleen on voinut muuttua. Jos on itse lihonut/laihtunut/alkanut treenata/pukeutuu säkkiin, ne kaikki muuttavat vastakkaisen sukupuolen suhtautumista. Itse olen nykyisin suositumpi kuin nuorena, mikä on melko hämmentävää. Johtunee siitä, että aika moni ikäiseni on lihonut, itse en ole muuttunut siltä osin, vanhentunut vain. Omat kriteerini eivät ole muuttuneet, etsin tavallista ja kotona viihtyvää, urheilullista miestä.
- Miehet eivät tajua, että naisetkin haluavat viehättyä miehen ulkoisesta olemuksesta. Ei tarkoita niitä mallimiehiä tai jotain supersliipattua, monelle tuntuu olevan käsittämätöntä jo se, että jotakuinkin normaali paino on odotuksena naiselta, joka itse liikkuu aktiivisesti. Ts. ei isoa möhömahaa.
- Palstalla sivuttu JOIDENKIN miesten ymmärtämättömyys deittailun luonteesta näkyy tässäkin ikäluokassa. Osa miehistä ei mitenkään tajua, että naiselle ei käy kuka vain kohtuullisen siedettävä mies. Se ei ole nirsoutta vaan läheisriippuvuuden vastakohta. Itsenäinen aikuinen ei ala roikkua missä vain, mikä sattuu osumaan eteen.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mie olenkin laiska, mutta ainoa asia mitä aloin miettimään oli se, että miten joku jaksaa kirjoittaa tänne noin pitkän tekstin? :D
Työni on pitkälti kirjoittamista ja olen aika nopea sekä jäsentämään ajatuksia että kirjoittamaan, tuossa meni aika lyhyt aika. :D
ap
En tiedä mitä kirjoitat työksesi, mutta mielestäni kirjoittamasi teksti siihen nähden mitä ilmeisesti halusit sanoa, oli aivan liian pitkä ja pitkästyttävä. Pointti jäi vähän niinku saamatta 🤔
Ihmettelet siis sitä, että deittailu on tänä päivänä erilaista kuin 20 vuotta sitten vai ihmettelet sitä, että kaikki ei hiffaa sitä, että se on erilausta?
Oletko nyt tarpeeksi monta kertaa ilmaissut tämän asian eri tavoin?
t. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mie olenkin laiska, mutta ainoa asia mitä aloin miettimään oli se, että miten joku jaksaa kirjoittaa tänne noin pitkän tekstin? :D
Työni on pitkälti kirjoittamista ja olen aika nopea sekä jäsentämään ajatuksia että kirjoittamaan, tuossa meni aika lyhyt aika. :D
ap
En tiedä mitä kirjoitat työksesi, mutta mielestäni kirjoittamasi teksti siihen nähden mitä ilmeisesti halusit sanoa, oli aivan liian pitkä ja pitkästyttävä. Pointti jäi vähän niinku saamatta 🤔
Ihmettelet siis sitä, että deittailu on tänä päivänä erilaista kuin 20 vuotta sitten vai ihmettelet sitä, että kaikki ei hiffaa sitä, että se on erilausta?Oletko nyt tarpeeksi monta kertaa ilmaissut tämän asian eri tavoin?
t. eri
Ei tietenkään. Kerro vielä kerran oikein juurta jaksaen.
Vierailija kirjoitti:
Se turpeus yli nelikymppisillä miehillä, sellainen noussut pullataikina. Käytetäänkö liikaa hiivatuotteita? En pidä siitä turvotuksesta. Napakat, kiinteät kasvot pitää olla ja max. sänki ei mitään alapääkarvoitusta naamassa.
Minäkin olen huomannut saman. Varmaan liikaa sitä nestemäistä ravintoa. Tuon takia on tärkeää että profiilissa on kuva. Voi karsia kaljaheiskaset heti kättelyssä :)
15
Hankala tilanne, kun tietää olevansa melko potentiaalinen deittikumppani ja melkeinpä ihannemies tietylle naistyypille mutta itse tapaa niin harvoin kiinnostavia naisia, ja vielä harvemmin naisia, jotka olisivat samaan aikaan myös kiinnostuneita. Jotenkin väsyttää ajatus siitä, miten epätodennäköistä on löytää joku oikeasti sopiva, ja sitten ei viitsi tehdä asian eteen mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ap sanoi että nykyajan deittailu ei ole samaa kuin deittailu 90-luvulla tai 2000-luvun alussa. Minusta noihin aikoihin ei edes ollut mitään deittailua. Ihmiset eivät vatvoneet loputtomiin useampien kumppanikandidaattien kanssa, että aletaanko tässä seurustella vai ei. Se seurusteluasia puitiin ekoilla treffeillä. Jos ei alettu seurustella, niitä tokia treffejä ei edes ollut. Ja ennen niitä ekojakin treffejä oli sentään jollain tapaa tutustuttu vastapuoleen, vaikka netissä/ircissä oltaisiinkin tavattu. Ei siis lähdetty sokkona treffeille ventovieraan kanssa, vaan sellaisen kanssa, johon oltiin jo vähän tutustuttu ja joka vaikutti mielenkiintoiselta.
Tuosta nopeatempoisuudesta en olisi ihan samaa mieltä. Mitä nopeatempoista on tässä nykysysteemissä, että tapaillaan useita ihmisiä useampaan kertaan, mutta valmista ei tule eikä seurustelusuhteita synny, saati että päästäisiin avioliittoon saakka? Minusta tuo näyttää turhanpäiväiseltä jahkailulta.
Ehkä olen taantumuksellinen vastarannan kiiski ja juu, olen ollut naimisissa vuosituhannen vaihteesta. Mutta silti, en ikimaailmassa suostuisi tähän nykyisenkaltaiseen sekoiluun enkä usko että kaikki nuoretkaan suostuvat. Ongelmaksi heidän kohdallaan muodostuu se, että mistä löytää ne toiset, jotka ajattelevat samalla tavalla - että useampien ihmisten samanaikainen tapailu ei ole hedelmällistä ja että irtoseksi jättää ihmisiin jälkensä ja vaikuttaa myöhempiin parisuhteisiin.
Olen seurustellut ensimmäisen kerran 1970-luvun lopulla ja aloittanut nettideittailun 1996. En tunnista tuota, mistä kirjoitat. En muista ikinä sopineeni kenenkään kanssa seurustelusta. En toki voi vannoa siitä 15+17-vuotiaiden suhteesta silloin 1970-luvun lopulla, mutta esimerkiksi ex-avioliittoni 1980-luvun puolivälissä alkoi kyllä ihan samanlaisesta tapailusta kuin nykyinenkin suhteeni. Tavattiin baarissa, ihastuttiin (ilmeisesti puolin ja toisin), alettiin tapailla, tapailu kehittyi seurusteluksi jossa tutustuttiin myös toistensa sukulaisiin ja kavereihin jne. Jossain vaiheessa sitten alettiin puhua perheen perustamisesta ja hankittiin yhteinen asunto ja jätettiin ehkäisy pois. Siinä vaiheessa olimme seurustelleet yli kolme vuotta ihan ilman mitään sopimusta seurustelusta.
1990-luvun loppupuolen nettideittailu alkoi tutustumisesta toisen kuvaukseen itsestään, mutta siltä ajalta uskallan väittää varmuudella, ettei kenenkään kanssa sovittu seurustelusta. Käytiin treffeillä ja sitten se joko jatkui tai toinen antoi pakit tai feidasi. Treffejä saattoi olla hyvinkin monia samalla viikolla. Jotkut päättyivät heti sänkyyn, vaikka ei edes tuntunut siltä että siitä voisi kehittyä parisuhdetta, toiset olivat mukavia tapaamisia mutta ei sen enempää ja kolmannet kiusallisia kahvitteluja, joiden toivoi vain loppuvan nopasti.
Ihan eri todellisuuksissa olemme siis eläneet. Itse asuin nuo vuodet yhdessä Suomen isoista kaupungeista, en kuitenkaan pääkaupunkiseudulla, jos sillä nyt sinänsä on merkitystä.
Tää keskustelu kolahtaa just muhun! 90-luvulla alkanut suhde äskettäin päättyi ja nyt tutustun nelikymppisenä deittailun ihmeelliseen maailmaan.
Pieni vertailu siihen miten tilanne eroaa omalla kohdalla niistä ajoista.
Tyrkyllä on yhtä paljon miehiä kuin silloinkin, jopa enemmän. Kiinnostuneita löytyy alkaen 15 vuotta nuoremmista yli 10 v vanhempiin. (Ja tietysti sitä vanhempiin mutta ne on rajattu ulos) Tähän mennessä löytyneistä omanikäiset ovat olleet aika huonossa kunnossa ja se ei käy mulle. Seksikumppaniksi otin hyvännäköisen nuoren miehen.
Vaikka tarjontaa tuntuu olevan runsaasti, tulee olemaan vaikeaa löytää mukava suht. hyväkuntoinen nelikymppinen mies.
En minäkään aio muiden mieliksi ottaa sellaista miestä joka ulkoisesti ei miellytä omaa silmää.
Tapaamista ehdottelee tällä hetkellä Tinderissä 3 miestä, mutta yksi vaatii suoraan seksiä, 2 on 10 vuotta nuorempia. Yhden miehen jo estin kun takana on 2 viikkoo nettiprofiilin tekemisestä. Liikaa viestejä ja odotuksia.
Supertykkäyksiä on lähettäneet ne miehet jotka tunnen jo muutenkin, kiusallista minusta:( koska en "tykkää"heistä.
Tää nettideittailu on käsittämätön hiekkalaatikko, missä pitäis jotenkin yrittää löytää sitä mitä haluaisi.
Nuorena oli helpompaa tavallaan kun ei tarvinnut mitään treffejä sopia, mentiin vaan baariin ja katsasteltiin sopivaa, kaikki oli suurinpiirtein sopivan ikäisiä.
Oli surullista erota ja joutua tähän tilanteeseen, mutta pitemmän päälle en halua yksinäistä tulevaisuutta. Sen takia on haku päällä.
Minustakin tuntui aluksi, että olen ihan vierailla vesillä, chattaillessä ja viestitellessä. Mutta sitten kun pääsin kasvotusten, peli olikin jo ihan se vanha tuttu. Ajattele sitä deittisovellusta virtuaalisena baaritiskinä. Samat känniset vonkaajat yömyöhällä, ei se ole sen kummemman surullista. Ja yhtä lailla yksi kerta osuu joku ihana silmään ja pyydykseen.
15
Vierailija kirjoitti:
Tää keskustelu kolahtaa just muhun! 90-luvulla alkanut suhde äskettäin päättyi ja nyt tutustun nelikymppisenä deittailun ihmeelliseen maailmaan.
Pieni vertailu siihen miten tilanne eroaa omalla kohdalla niistä ajoista.
Tyrkyllä on yhtä paljon miehiä kuin silloinkin, jopa enemmän. Kiinnostuneita löytyy alkaen 15 vuotta nuoremmista yli 10 v vanhempiin. (Ja tietysti sitä vanhempiin mutta ne on rajattu ulos) Tähän mennessä löytyneistä omanikäiset ovat olleet aika huonossa kunnossa ja se ei käy mulle. Seksikumppaniksi otin hyvännäköisen nuoren miehen.
Vaikka tarjontaa tuntuu olevan runsaasti, tulee olemaan vaikeaa löytää mukava suht. hyväkuntoinen nelikymppinen mies.
En minäkään aio muiden mieliksi ottaa sellaista miestä joka ulkoisesti ei miellytä omaa silmää.
Tapaamista ehdottelee tällä hetkellä Tinderissä 3 miestä, mutta yksi vaatii suoraan seksiä, 2 on 10 vuotta nuorempia. Yhden miehen jo estin kun takana on 2 viikkoo nettiprofiilin tekemisestä. Liikaa viestejä ja odotuksia.
Supertykkäyksiä on lähettäneet ne miehet jotka tunnen jo muutenkin, kiusallista minusta:( koska en "tykkää"heistä.
Tää nettideittailu on käsittämätön hiekkalaatikko, missä pitäis jotenkin yrittää löytää sitä mitä haluaisi.
Nuorena oli helpompaa tavallaan kun ei tarvinnut mitään treffejä sopia, mentiin vaan baariin ja katsasteltiin sopivaa, kaikki oli suurinpiirtein sopivan ikäisiä.
Oli surullista erota ja joutua tähän tilanteeseen, mutta pitemmän päälle en halua yksinäistä tulevaisuutta. Sen takia on haku päällä.
Boldatut kohdat ovat kuin oma kokemukseni. Yli 40-vuotiaista miehistä harva on pitänyt itsestään huolta eikä ole haluttava. Seurustelen itse paljon nuoremman kanssa. Nuorempi ei ollut haussa, mutta oman ikäisissä ei ollut riittävästi kiinnostavia. En vaadi mitään himotreenaamista, mutta lihava ei sytytä.
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne, kun tietää olevansa melko potentiaalinen deittikumppani ja melkeinpä ihannemies tietylle naistyypille mutta itse tapaa niin harvoin kiinnostavia naisia, ja vielä harvemmin naisia, jotka olisivat samaan aikaan myös kiinnostuneita. Jotenkin väsyttää ajatus siitä, miten epätodennäköistä on löytää joku oikeasti sopiva, ja sitten ei viitsi tehdä asian eteen mitään.
Millainen sitten olet?
Olen myös tuore nettideittailija. Pari vuotta sitten pitkästä avioliitosta eronnut, 37 v. Ehkä yllättävintä on ollut miesten heikko taso. En vaadi kovinkaan paljon, koska uskon että hyvin monenlaiset voivat sopia yhteen. Minulle tärkeää olisi suht terveelliset elämäntavat ja se jo karsii suuren osan pois. Normaalit vuorovaikutustaidot on edellytys treffeille lähtemiseen, kirjoituksissaan jurot ja hiljaiset, niin ei kiitos vaivaannuttavia hetkiä. Lähden siis treffeille, jos juttu luistaa ja elämäntavat/tyylit on jotenkin yhteensovitettavissa. Mutta vähäiseksi on treffien määrä jäänyt :)
Minusta se oli nuorempana helpompaa, kun tapasi määrällisesti paljon miehiä ja oli oikeastaan heti selvää kenen kanssa kemiat kohtaa. Nyt on valikoitunut nettideittailijoiden joukko ja kirjoittaessa ei selviä se olennaisin. Tässä iässä jokaisella on myös menneisyyden painolasti hyvässä ja pahassa. Tuntuu ikävältä satuttaa ketään, ja olen saanut pakit itsekin ja ei se tunnu mukavalta. Tavallaan on kiva tutustua uusiin ihmisiin, mutta on tämä kuluttavaakin herkälle ihmiselle.
Taas vahvistuu käsitys siitä, että naisille kelpaa vain yksi miestyyppi: komea, rohkea, sosiaalinen. Ilmeisesti myös pitää olla nuori.
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne, kun tietää olevansa melko potentiaalinen deittikumppani ja melkeinpä ihannemies tietylle naistyypille mutta itse tapaa niin harvoin kiinnostavia naisia, ja vielä harvemmin naisia, jotka olisivat samaan aikaan myös kiinnostuneita. Jotenkin väsyttää ajatus siitä, miten epätodennäköistä on löytää joku oikeasti sopiva, ja sitten ei viitsi tehdä asian eteen mitään.
Vielä hankalampi minulla, kun en ole erityisen komea. En ole ihannemies kenellekään, eikä siinä hyvät elämäntavat tai sivistykset paina pennin vertaa.
Ehkä se on muuttunut eniten, että naisilla ulkonäkökeskeisyys on tullut suorastaan ylpeydenaiheeksi. Ja tietysti niin, että ihanne on kuin yhdestä suusta.
Vierailija kirjoitti:
Taas vahvistuu käsitys siitä, että naisille kelpaa vain yksi miestyyppi: komea, rohkea, sosiaalinen. Ilmeisesti myös pitää olla nuori.
Kukaan ketjun naisista ei kertonut vaativansa mieheltä komeutta parisuhteessa. Kyse oli siitä, että mies on pitänyt itsestään huolta eli ei ole todella läski, juoppo tms. Onhan se kovaa, että itse ei voi maata pylly homeessa välittämättä ulkonäöstään vähääkään ja sitten saada kuitenkin huoliteltua, hoikkaa ja liikunnallista naista. Noille asioille voi jokainen tehdä jotain, jos ei tee niin naisten syyttely on aika turhaa...
Vierailija kirjoitti:
Taas vahvistuu käsitys siitä, että naisille kelpaa vain yksi miestyyppi: komea, rohkea, sosiaalinen. Ilmeisesti myös pitää olla nuori.
Lainaanpa tässä yhtä ketjun naisista: Minulle tärkeää olisi suht terveelliset elämäntavat ja se jo karsii suuren osan pois. Normaalit vuorovaikutustaidot on edellytys treffeille lähtemiseen, kirjoituksissaan jurot ja hiljaiset, niin ei kiitos vaivaannuttavia hetkiä. Lähden siis treffeille, jos juttu luistaa ja elämäntavat/tyylit on jotenkin yhteensovitettavissa.
Miten ihmeessä olet saanut väännettyä komean, rohkean ja sosiaalisen näistä viesteistä ylipäätään? :D
T. eri
Miehille nettideittailu on aika turhaa. Naisilla on käytännössä kaikilla joku näistä kolmesta ongelmasta: Lapset, koira, alkoholi. Hyvin harva pääsee edes aloituspisteeseen noilla vaatimuksilla, ja vasta sen jälkeen voisi alkaa katsomaan että onko meillä edes mitään yhteistä.
Olen samaa ikäluokkaa oleva mies, ja myös sinkkuuntunut pitkästä suhteesta. Teillä ikäisilläni naisilla näyttää monilla olevan samanlaisia kommentteja, että olette seksisuhteessa nuoremman ja komeamman miehen kanssa, kunnes ehkä löydätte jotain pysyvämpää.
Itselle tulee tästä ainakin mieleen, ettei oikeastaan edes kiinnosta ikäiseni naiset enää. Olen itse pitänyt kunnostani huolta, enkä ole mikään pöhöttynyt ikälopun näköinen tai oloinen. Mielummin sitten itsekin katselen nuorempia ja kauniita naisia, vaikken ehkä niitä yhtä helposti saa kuin ikäiseni naiset nuorempia komeita miehiä. Todennäköisesti ex-kumppanini toimii samalla tavalla kuin te, eli hakee panosuhteen nuorista miehistä nyt kun kerrankin saa siihen mahdollisuuden. Ehkä se on joku nelikymppisten eronneiden villitys.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa ikäluokkaa oleva mies, ja myös sinkkuuntunut pitkästä suhteesta. Teillä ikäisilläni naisilla näyttää monilla olevan samanlaisia kommentteja, että olette seksisuhteessa nuoremman ja komeamman miehen kanssa, kunnes ehkä löydätte jotain pysyvämpää.
Itselle tulee tästä ainakin mieleen, ettei oikeastaan edes kiinnosta ikäiseni naiset enää. Olen itse pitänyt kunnostani huolta, enkä ole mikään pöhöttynyt ikälopun näköinen tai oloinen. Mielummin sitten itsekin katselen nuorempia ja kauniita naisia, vaikken ehkä niitä yhtä helposti saa kuin ikäiseni naiset nuorempia komeita miehiä. Todennäköisesti ex-kumppanini toimii samalla tavalla kuin te, eli hakee panosuhteen nuorista miehistä nyt kun kerrankin saa siihen mahdollisuuden. Ehkä se on joku nelikymppisten eronneiden villitys.
Omasta puolestani voin kommentoida, että komeita ja nuoria sain nuorenakin. Oman ikäinen oli hakusessa, mutta eipä löytynyt sellaista, joka olisi ulkoisesti viehättänyt ja ollut vapaa. Sellaisia miehiä on tosi vähän tässä ikäluokassa.
Samaa mielestäni muutkin ovat tuoneet esille. Ei kai kukaan järkevä mene ulkoisesti epäviehättävänä pitämänsä kanssa sänkyyn, jos viehättäviäkin on tarjolla?
Jos olet pitänyt itsestäsi hyvää huolta niin uskon sinun löytävän kyllä pitkäaikaisenkin kumppanin nuoremmasta. Siinä yksi syy lisää sille, että ikäiseni naiset ovat nuorempien kanssa, itse parisuhteessakin - hyväänäköiset nelikymppiset miehet(kin) valikoivat ensisijassa nuorempia.
Lykkyä pyttyyn! :)
N45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa ikäluokkaa oleva mies, ja myös sinkkuuntunut pitkästä suhteesta. Teillä ikäisilläni naisilla näyttää monilla olevan samanlaisia kommentteja, että olette seksisuhteessa nuoremman ja komeamman miehen kanssa, kunnes ehkä löydätte jotain pysyvämpää.
Itselle tulee tästä ainakin mieleen, ettei oikeastaan edes kiinnosta ikäiseni naiset enää. Olen itse pitänyt kunnostani huolta, enkä ole mikään pöhöttynyt ikälopun näköinen tai oloinen. Mielummin sitten itsekin katselen nuorempia ja kauniita naisia, vaikken ehkä niitä yhtä helposti saa kuin ikäiseni naiset nuorempia komeita miehiä. Todennäköisesti ex-kumppanini toimii samalla tavalla kuin te, eli hakee panosuhteen nuorista miehistä nyt kun kerrankin saa siihen mahdollisuuden. Ehkä se on joku nelikymppisten eronneiden villitys.
Omasta puolestani voin kommentoida, että komeita ja nuoria sain nuorenakin. Oman ikäinen oli hakusessa, mutta eipä löytynyt sellaista, joka olisi ulkoisesti viehättänyt ja ollut vapaa. Sellaisia miehiä on tosi vähän tässä ikäluokassa.
Samaa mielestäni muutkin ovat tuoneet esille. Ei kai kukaan järkevä mene ulkoisesti epäviehättävänä pitämänsä kanssa sänkyyn, jos viehättäviäkin on tarjolla?
Jos olet pitänyt itsestäsi hyvää huolta niin uskon sinun löytävän kyllä pitkäaikaisenkin kumppanin nuoremmasta. Siinä yksi syy lisää sille, että ikäiseni naiset ovat nuorempien kanssa, itse parisuhteessakin - hyväänäköiset nelikymppiset miehet(kin) valikoivat ensisijassa nuorempia.
Lykkyä pyttyyn! :)
N45
Ei tietenkään kukaan mene epäviehättävän kanssa sänkyyn. Tämä vaan nyt tuntuu olevan suuntaus, että vähänkin paremmin säilyneet nelikymppiset naiset katsovat viehättäviksi vain nuoremmat miehet. Tai ainakin aluksi, kun ovat pitkästä aikaa sinkkuuntuneet. Tämä jollain tapaa aiheuttaa sen, että oma kiinnostukseni näitä ikäisiäni naisia kohtaan menee kokonaan. Olisin itse ihan tyytyväinen omanikäiseni kanssa, mutta kyllä se on hypättävä samaan kelkkaan muiden nelikymppisten kanssa ja metsästettävä niitä nuorempia. Ei välttämättä tuota tulosta, mutta ollaan sitten yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa ikäluokkaa oleva mies, ja myös sinkkuuntunut pitkästä suhteesta. Teillä ikäisilläni naisilla näyttää monilla olevan samanlaisia kommentteja, että olette seksisuhteessa nuoremman ja komeamman miehen kanssa, kunnes ehkä löydätte jotain pysyvämpää.
Itselle tulee tästä ainakin mieleen, ettei oikeastaan edes kiinnosta ikäiseni naiset enää. Olen itse pitänyt kunnostani huolta, enkä ole mikään pöhöttynyt ikälopun näköinen tai oloinen. Mielummin sitten itsekin katselen nuorempia ja kauniita naisia, vaikken ehkä niitä yhtä helposti saa kuin ikäiseni naiset nuorempia komeita miehiä. Todennäköisesti ex-kumppanini toimii samalla tavalla kuin te, eli hakee panosuhteen nuorista miehistä nyt kun kerrankin saa siihen mahdollisuuden. Ehkä se on joku nelikymppisten eronneiden villitys.
Omasta puolestani voin kommentoida, että komeita ja nuoria sain nuorenakin. Oman ikäinen oli hakusessa, mutta eipä löytynyt sellaista, joka olisi ulkoisesti viehättänyt ja ollut vapaa. Sellaisia miehiä on tosi vähän tässä ikäluokassa.
Samaa mielestäni muutkin ovat tuoneet esille. Ei kai kukaan järkevä mene ulkoisesti epäviehättävänä pitämänsä kanssa sänkyyn, jos viehättäviäkin on tarjolla?
Jos olet pitänyt itsestäsi hyvää huolta niin uskon sinun löytävän kyllä pitkäaikaisenkin kumppanin nuoremmasta. Siinä yksi syy lisää sille, että ikäiseni naiset ovat nuorempien kanssa, itse parisuhteessakin - hyväänäköiset nelikymppiset miehet(kin) valikoivat ensisijassa nuorempia.
Lykkyä pyttyyn! :)
N45
Ei tietenkään kukaan mene epäviehättävän kanssa sänkyyn. Tämä vaan nyt tuntuu olevan suuntaus, että vähänkin paremmin säilyneet nelikymppiset naiset katsovat viehättäviksi vain nuoremmat miehet. Tai ainakin aluksi, kun ovat pitkästä aikaa sinkkuuntuneet. Tämä jollain tapaa aiheuttaa sen, että oma kiinnostukseni näitä ikäisiäni naisia kohtaan menee kokonaan. Olisin itse ihan tyytyväinen omanikäiseni kanssa, mutta kyllä se on hypättävä samaan kelkkaan muiden nelikymppisten kanssa ja metsästettävä niitä nuorempia. Ei välttämättä tuota tulosta, mutta ollaan sitten yksin.
Jos vedät yhden keskustelun perusteella tuollaisia johtopäätöksiä (ja sivuutit btw tuon edellisen pointin), niin ei kannata naisten suuntaan osoittaa kun etsitään syytä sille, että et katsele oman ikäisiäsi. :D
Nuo kaksi naistyyppiä ovat kyllä ärsyttäviä. Toisaalta sitä haluaisi olla parinhaussa mahdollisimman avoin kaikelle, ilman että välittää siitä onko nainen isopalkkainen vai työtön tai mitkä hänen ajatuksensa mahdollisesta lapsenhankinnasta ovat. Tuo avoimmuus kuitenkin aina vaan johtaa siihen että sen mukanaan tuomat uudet kumppaniehdokkaat ovat sellaisia joiden kanssa ei halua olla missään tekemisissä.