Nykyisin monet miehet tuntuvat suorastaan pelkäävän lapsia. Oletteko huomanneet tämän ilmiön?
Onko sinun lähipiirissäsi pari-kolmikymppinen mies, joka ei osaa olla luontevasti lasten kanssa ja pelkää tai jopa inhoaa lapsia? Mistä tällainen suuntaus mielestäsi kertoo?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo uniikit lumihiutaleet NicoPetterit ja JessicaAngeliniinat, koko witun maailmanhan pitää pyöriä heidän navan ympärillä, jos vanhemmilta kysytään. Itse en vihaa lapsia vaan niitä narsistisia ja itsekkäitä vanhempia.
Lapsia on maailmassa miljardeja, joten ketä kiinnostaa juuri sinun uniikki lumihiutaleesi, ei ketään usko pois.
Kyllä tervehtiminen on ihan peruskohteliasta käyttäytymistä. Jos vieressäni olisi aikuinen, kyllä häntä tervehdittäisiin. Miksi ei lasta?
Koska lapsi ei kykene riittävään vuorovaikutukseen vieraiden ihmisten kanssa. Yhtä hyvin voisin tervehtiä koiraa tai lyhtypylvästä.
Hyvät vuorovaikutustavat oppii kun ei ikinä tervehdi tai katso muita silmiin. Suomalainen tapa on kohdella kaikkia lyhtypylväinä.
Se on sitä tasa-arvoa katos, oppii lapsikin tajuamaan ettei kukaan häntä pidä jonain uniikkina lumihiutaleena vaikka vanhemmat läsyttää sille ties mitä kotona.
Oletpa sinä uniikki lumihiutale kun kuvittelet kasvattavasi muiden lapsia <3
Rakas kultamussu, koko kylä kasvataa vaikka lässyttäisit mitä sille uniikille lumihiutaleelle.
Ei ne lapset pelota vaan ajatus siitä, että jos teet jonkun kanssa lapsen niin nykypäivän femakkoaivopesun seurauksena moni nainen riistää lapsen isältään ja sössöttää jotain ihanasta yh-elämästä. Tiedän monta tapausta, jossa isältä riistetty rakas lapsi ja oikeus on täysin naisten puolella ja kuuntelee sinisilmäisenä naisten valehtelua. Tässä maassa ei isillä ole oikeuksia eikä heitä arvosteta tippaakaan.
Sosiaalinen stigma on aika kattava. Eräälle ulkomaiselle entiselle (eläkkeellä) miesopettajalle puhuin tuossa hetkinen sitten ja hän kertoi juurikin siitä ettei tänäpäivänä kannata juuri miehen hakeutua alalle, jossa lasten kanssa ollaan usein tekemisissä sillä se on nykyään niin riskialtista. Hän kertoi minulle 30-v koulunopettaja tutustaan, joka sai potkut pedofilia syytteen takia kun hän auttoi jotakin 1-luokkalaista lasta laittamaan vaatteet päälle. Kuulostaa absurdilta? Niin minustakin, mutta ei vieraalta.
Eritoten totta tämä on varsinkin nuorempien kohdalla. Heidän kanssa jutellessan on käynyt ilmi, että he kyllä näkevät kun sosiaalisessa mediassa uutisoidaan isästä kylvettämässä 2-vuotiasta tytärtään haukuttiin pedofiiliksi, taikka toisesta isästä joka oli lomailemassa tyttärensä kanssa ja oli varannut heille hotillehuoneen ja poliisi soitettiin paikalle.
Itse en yhtään ihmettele mistä tunnekylmyys johtuu. Useimmat ihmiset, niin miehet kuin naisetkin, ottavat rikollisuuden hyvin vakavasti, ja se satuttaa jos nimitellään turhaan ja varsinkin jostakin noin vakavasta. Pitäisi olla täysin välinpitämätön, että tuo ei vaikuttaisi. Eikä ole mielestäni kovin realistista figuratiivisesti potkia toista odottaen, ettei mitenkään siihen reagoida.
Minun mieheni ei ottanut kauheasti kontaktia lapsiin aikaisemmin, mutta kun saimme oman on hän ollut maailman paras isä lapsellemme, sekä osaa höpsötellä ja jutella lasten kanssa yleensäkkin nyt ihan toisella lailla. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo uniikit lumihiutaleet NicoPetterit ja JessicaAngeliniinat, koko witun maailmanhan pitää pyöriä heidän navan ympärillä, jos vanhemmilta kysytään. Itse en vihaa lapsia vaan niitä narsistisia ja itsekkäitä vanhempia.
Lapsia on maailmassa miljardeja, joten ketä kiinnostaa juuri sinun uniikki lumihiutaleesi, ei ketään usko pois.
Kyllä tervehtiminen on ihan peruskohteliasta käyttäytymistä. Jos vieressäni olisi aikuinen, kyllä häntä tervehdittäisiin. Miksi ei lasta?
Koska lapsi ei kykene riittävään vuorovaikutukseen vieraiden ihmisten kanssa. Yhtä hyvin voisin tervehtiä koiraa tai lyhtypylvästä.
Hyvät vuorovaikutustavat oppii kun ei ikinä tervehdi tai katso muita silmiin. Suomalainen tapa on kohdella kaikkia lyhtypylväinä.
Se on sitä tasa-arvoa katos, oppii lapsikin tajuamaan ettei kukaan häntä pidä jonain uniikkina lumihiutaleena vaikka vanhemmat läsyttää sille ties mitä kotona.
Oletpa sinä uniikki lumihiutale kun kuvittelet kasvattavasi muiden lapsia <3
Rakas kultamussu, koko kylä kasvataa vaikka lässyttäisit mitä sille uniikille lumihiutaleelle.
Miksi kuvittelet että minulla on lapsi tai että pitäisin sitä jonain hiutaleena?
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset pelota vaan ajatus siitä, että jos teet jonkun kanssa lapsen niin nykypäivän femakkoaivopesun seurauksena moni nainen riistää lapsen isältään ja sössöttää jotain ihanasta yh-elämästä. Tiedän monta tapausta, jossa isältä riistetty rakas lapsi ja oikeus on täysin naisten puolella ja kuuntelee sinisilmäisenä naisten valehtelua. Tässä maassa ei isillä ole oikeuksia eikä heitä arvosteta tippaakaan.
Ajattelitko tehdä lapsen vaan jonkun naisen kanssa tutustumatta ja puhumatta siitä perhe-elämästä? Kannattaa vähän tutustua esim isyyslakiin ennen kuin huutelee netissä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset pelota vaan ajatus siitä, että jos teet jonkun kanssa lapsen niin nykypäivän femakkoaivopesun seurauksena moni nainen riistää lapsen isältään ja sössöttää jotain ihanasta yh-elämästä. Tiedän monta tapausta, jossa isältä riistetty rakas lapsi ja oikeus on täysin naisten puolella ja kuuntelee sinisilmäisenä naisten valehtelua. Tässä maassa ei isillä ole oikeuksia eikä heitä arvosteta tippaakaan.
Tässä maassa ei ole valkoisella hetero miehellä muita oikeuksia kuin tehdä työtä ja kuolla.
Ei lapset herätä mitään tunteita, siis ei mitään. Sama kun ihmettelisi miksi en ole kiinnostunut jostain valkoisesta seinästä. Eläimistä tykkään, ihmisistä en pidä muutenkaan oikeastaan ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Yleinen pelko elämää kohtaan. Lapset kuuluvat luonnollisena osana elämään, ja sitä ei haluta kohdata, ei haluta kasvaa aikuisiksi. Lapset voivat myös muistuttaa sellaisista ominaisuuksista, jotka halutaan itsessä kieltää: heikkous, huolenpidon tarve, huomatuksi tulemisen tarve. Usein isäksi tuleminen kasvattaa tuosta pois, mutta valitettavasti niin ei aina käy, ja mies jää ikuisesti tälle kehitysasteelle.
Mielestäni tuo on aika stereotyyppistä ajattelua, että lapset olisivat jokin luonnollinen osa elämää. Ihminen voi kehittyä psyykkisesti aivan normaalisti ilman, että tarvitsee siihen lapsia. Olen kolmekymppinen mies. Mielestäni on hienoa, että jotkut hankkivat lapsia ja jaksavat kasvattaa heitä. Itse ajattelen niin, että oma lyhyt elämäni on laadukkaampaa, ja saan enemmän aikaa itselleni, kun en hanki lapsia. Ihmettelen, miksi joillakin on niin kova hinku lasten hakkimiseen. Minulta se hinku puuttuu. Olen isosta perheestä, ja tavallaan tiedän, millaista perhe-elämä voi välillä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleinen pelko elämää kohtaan. Lapset kuuluvat luonnollisena osana elämään, ja sitä ei haluta kohdata, ei haluta kasvaa aikuisiksi. Lapset voivat myös muistuttaa sellaisista ominaisuuksista, jotka halutaan itsessä kieltää: heikkous, huolenpidon tarve, huomatuksi tulemisen tarve. Usein isäksi tuleminen kasvattaa tuosta pois, mutta valitettavasti niin ei aina käy, ja mies jää ikuisesti tälle kehitysasteelle.
Mielestäni tuo on aika stereotyyppistä ajattelua, että lapset olisivat jokin luonnollinen osa elämää. Ihminen voi kehittyä psyykkisesti aivan normaalisti ilman, että tarvitsee siihen lapsia. Olen kolmekymppinen mies. Mielestäni on hienoa, että jotkut hankkivat lapsia ja jaksavat kasvattaa heitä. Itse ajattelen niin, että oma lyhyt elämäni on laadukkaampaa, ja saan enemmän aikaa itselleni, kun en hanki lapsia. Ihmettelen, miksi joillakin on niin kova hinku lasten hakkimiseen. Minulta se hinku puuttuu. Olen isosta perheestä, ja tavallaan tiedän, millaista perhe-elämä voi välillä olla.
No höh. Lapset ovat luonnollinen osa elämää. Sinä olit joskus lapsi, minä olin joskus lapsi ja maailmassa tulee vielä pitkään olemaan lapsia. Vaikka et itse hankkisi lapsia ja lapset eivät kuuluisi juuri sinun elämänpiiriisi, lapset ovat ihan luonnollinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo uniikit lumihiutaleet NicoPetterit ja JessicaAngeliniinat, koko witun maailmanhan pitää pyöriä heidän navan ympärillä, jos vanhemmilta kysytään. Itse en vihaa lapsia vaan niitä narsistisia ja itsekkäitä vanhempia.
Lapsia on maailmassa miljardeja, joten ketä kiinnostaa juuri sinun uniikki lumihiutaleesi, ei ketään usko pois.
Kyllä tervehtiminen on ihan peruskohteliasta käyttäytymistä. Jos vieressäni olisi aikuinen, kyllä häntä tervehdittäisiin. Miksi ei lasta?
Koska lapsi ei kykene riittävään vuorovaikutukseen vieraiden ihmisten kanssa. Yhtä hyvin voisin tervehtiä koiraa tai lyhtypylvästä.
Hyvät vuorovaikutustavat oppii kun ei ikinä tervehdi tai katso muita silmiin. Suomalainen tapa on kohdella kaikkia lyhtypylväinä.
En oleta muiden kouluttavan koiraani, älä sinä odota muiden kasvattavan lastasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleinen pelko elämää kohtaan. Lapset kuuluvat luonnollisena osana elämään, ja sitä ei haluta kohdata, ei haluta kasvaa aikuisiksi. Lapset voivat myös muistuttaa sellaisista ominaisuuksista, jotka halutaan itsessä kieltää: heikkous, huolenpidon tarve, huomatuksi tulemisen tarve. Usein isäksi tuleminen kasvattaa tuosta pois, mutta valitettavasti niin ei aina käy, ja mies jää ikuisesti tälle kehitysasteelle.
Mielestäni tuo on aika stereotyyppistä ajattelua, että lapset olisivat jokin luonnollinen osa elämää. Ihminen voi kehittyä psyykkisesti aivan normaalisti ilman, että tarvitsee siihen lapsia. Olen kolmekymppinen mies. Mielestäni on hienoa, että jotkut hankkivat lapsia ja jaksavat kasvattaa heitä. Itse ajattelen niin, että oma lyhyt elämäni on laadukkaampaa, ja saan enemmän aikaa itselleni, kun en hanki lapsia. Ihmettelen, miksi joillakin on niin kova hinku lasten hakkimiseen. Minulta se hinku puuttuu. Olen isosta perheestä, ja tavallaan tiedän, millaista perhe-elämä voi välillä olla.
No höh. Lapset ovat luonnollinen osa elämää. Sinä olit joskus lapsi, minä olin joskus lapsi ja maailmassa tulee vielä pitkään olemaan lapsia. Vaikka et itse hankkisi lapsia ja lapset eivät kuuluisi juuri sinun elämänpiiriisi, lapset ovat ihan luonnollinen juttu.
Myös koirat ovat luonnollnen osa elämmää, ovat olleet jo kymmeniä tuhansia vuosia. Silti kaikki eivät halua olla tekemisissä koirien kanssa.
Minä ainakin "pelkään", onko se ihme, jos ei ole koskaan ollut lasten kanssa juuri missään tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleinen pelko elämää kohtaan. Lapset kuuluvat luonnollisena osana elämään, ja sitä ei haluta kohdata, ei haluta kasvaa aikuisiksi. Lapset voivat myös muistuttaa sellaisista ominaisuuksista, jotka halutaan itsessä kieltää: heikkous, huolenpidon tarve, huomatuksi tulemisen tarve. Usein isäksi tuleminen kasvattaa tuosta pois, mutta valitettavasti niin ei aina käy, ja mies jää ikuisesti tälle kehitysasteelle.
Mielestäni tuo on aika stereotyyppistä ajattelua, että lapset olisivat jokin luonnollinen osa elämää. Ihminen voi kehittyä psyykkisesti aivan normaalisti ilman, että tarvitsee siihen lapsia. Olen kolmekymppinen mies. Mielestäni on hienoa, että jotkut hankkivat lapsia ja jaksavat kasvattaa heitä. Itse ajattelen niin, että oma lyhyt elämäni on laadukkaampaa, ja saan enemmän aikaa itselleni, kun en hanki lapsia. Ihmettelen, miksi joillakin on niin kova hinku lasten hakkimiseen. Minulta se hinku puuttuu. Olen isosta perheestä, ja tavallaan tiedän, millaista perhe-elämä voi välillä olla.
No höh. Lapset ovat luonnollinen osa elämää. Sinä olit joskus lapsi, minä olin joskus lapsi ja maailmassa tulee vielä pitkään olemaan lapsia. Vaikka et itse hankkisi lapsia ja lapset eivät kuuluisi juuri sinun elämänpiiriisi, lapset ovat ihan luonnollinen juttu.
Myös koirat ovat luonnollnen osa elämmää, ovat olleet jo kymmeniä tuhansia vuosia. Silti kaikki eivät halua olla tekemisissä koirien kanssa.
Totta, myös ulosteet on olleet luonnollinen osa elämää, menkat jne ei niiden kanssa muut peuhaa kun feministit joille kaikenlaiset eritteet kuten menkkaveri on suurta taidetta.
Miehenä en uskalla edes kulkea päiväkodin tai leikkikentän ohi yksin, kun pelkään pedofiiliksi leimaamista.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä en uskalla edes kulkea päiväkodin tai leikkikentän ohi yksin, kun pelkään pedofiiliksi leimaamista.
Mua ei nykyään kiinnosta tuo hysteria, pidän noita ihmisiä pelleinä, koko hommasta tullut pelkkä vitsi. Sama kun nuo rasistihuutelijat, käveleviä vitsejä joka ainut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo uniikit lumihiutaleet NicoPetterit ja JessicaAngeliniinat, koko witun maailmanhan pitää pyöriä heidän navan ympärillä, jos vanhemmilta kysytään. Itse en vihaa lapsia vaan niitä narsistisia ja itsekkäitä vanhempia.
Lapsia on maailmassa miljardeja, joten ketä kiinnostaa juuri sinun uniikki lumihiutaleesi, ei ketään usko pois.
Kyllä tervehtiminen on ihan peruskohteliasta käyttäytymistä. Jos vieressäni olisi aikuinen, kyllä häntä tervehdittäisiin. Miksi ei lasta?
Aikuisen tervehtiminen ja tämän kanssa keskusteleminen nyt on huomattavasti helpompaa kuin ratasikäisen lapsen, joka tässä oli aikaisemmin esimerkkinä. Aikuiselle tervehdykseksi voi riittää pelkkä hymy, nyökkäys, "moi", tai – jos oikein epäsuomalaisen puheliaaksi heittäydytään, niin – "mitä kuuluu?". Mutta i-ki-nä et selviä rattaissa istuvan lapsen tervehtimisestä pelkällä katsekontaktilla ja "moi!"lla. Aina pitäisi kyykistyä lapsen tasolle ja aloittaa sama vanha "Moooi, Nico-Petteri, mitä pikkumies! Ootteko lähteny äidin kans vähän shoppaileen? Katos, onpa siinä jäbällä hieno pipo, oma nimi lukee ja kaikkee!", ja useassa tapauksessa tarrata vielä jostain rukkasesta tai kengänkärjestä kiinni ettei vaan puhuessaan vaikuta liian "kylmältä ja etäiseltä"...
Vierailija kirjoitti:
Miehenä en uskalla edes kulkea päiväkodin tai leikkikentän ohi yksin, kun pelkään pedofiiliksi leimaamista.
Lapseni leikkii kavereiden kanssa taloyhtiön pihalla. Huomasin että eräs mies istuu parvekkeellaan paljon katselemassa. En ala huutelemaan tai pelottelemaan lapsia vaan tarkkailin itse pidemmältä. Lopulta tämä mies kävi antamassa pojille oman vanhan pallon. Kai se tykkäsi katsella kun lapsilla on hauskaa.
Pelkosi on turha. Moni osaa ajatella järkevästi eikä provoisoivaan huutamiseen lähde mukaan vaan pitää enemmän säälittävänä toimintana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä en uskalla edes kulkea päiväkodin tai leikkikentän ohi yksin, kun pelkään pedofiiliksi leimaamista.
Lapseni leikkii kavereiden kanssa taloyhtiön pihalla. Huomasin että eräs mies istuu parvekkeellaan paljon katselemassa. En ala huutelemaan tai pelottelemaan lapsia vaan tarkkailin itse pidemmältä. Lopulta tämä mies kävi antamassa pojille oman vanhan pallon. Kai se tykkäsi katsella kun lapsilla on hauskaa.
Pelkosi on turha. Moni osaa ajatella järkevästi eikä provoisoivaan huutamiseen lähde mukaan vaan pitää enemmän säälittävänä toimintana.
Taidan itse olla malliesimerkki nykypäivän pedopelottelun "uhrista", sillä ensimmäisenä minun mieleeni juolahti vain, että mitähän sillekin pallolle on voitu tehdä...
Oletpa sinä uniikki lumihiutale kun kuvittelet kasvattavasi muiden lapsia